keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Mistä tietää, että on kevät?



No siitä, että Tiina on ihan valmis repimään hiukset päästään miettiessään, mitä haluaa tulevaisuudessaan tehdä ja mikä on paras reitti edetä kohti tätä tavoitetta.

No se nyt on varmaa, että haluan isona fysioterapeutiksi, mutta mitä muuta? Mikä on minun backup plan? Eihän siinä ole mitään järkeä, että suunnitelma B vaatii enemmän valmistautumista, aikaa ja omistautumista kuin suunnitelma A. Ja toisaalta, onko se suunnitelma B sellainen, että olisin tyytyväinen sen toteutuessa A:n sijaan. Ja jos käy niin, että suunnitelma A:ni ei koskaan toteudu, mikä on sellainen suunnitelma B, etten viettäisi koko loppuelämääni harmitellen, ettei suunnitelma A koskaan toteutunut?

Vaikka minulla on jo aika varma mielipide siitä, mihin suuntaan haluan lähteä elämääni viemään, niin on silti aika paljon asioita, jotka jarruttelevat (tai ainakin kuvittelen jarruttavan) asiaa. AMK:n yhteishaussa voi laitta vain neljä eri hakukohdetta, joten ne täytyy käyttää viisaasti. Lisäksi osa harkitsemistani koulutuksista järjestetään myös englanninkielisenä, mutta haluanko muuttaa esimerkiksi Poriin? No en. Mutta yhteen englanninkieliseen koulutukseen kyllä ehkä kannattaisi harkita hakevansa.

Ja sitten on sekin, että nyt tällä hetkellä suunnitelmani ja ajatukseni ovat aavistuksen erilaiset kuin vuosi sitten, ja minua hämmentää, etten ajatellut asioista näin jo vuosi sitten. Mutta toisaalta, ajattelisinko asioista näin, jos asiat eivät kuluneen vuoden aikana olisi menneet niin kuin ne menivät? Todennäköisesti en. Olen kuitenkin luonteeltani hyvin analyyttinen, ja pystyn käsittelemään isojakin asioita ilman suuria tunnereaktioita, että niin pahalta kuin viimekesän vastoinkäymiset tuntuivatkin, olen pystynyt saamaan niistäkin hyödyt irti juuri tämän luonteenpiirteeni ansiosta. Täytyy kyllä myöntää, että ihan heti en näe vastoinkäymisten mahdollisia hyviä puolia, ensin täytyy raivota huolella ja sen jälkeen mököttää hetki.

Viimeisen ehkä kuukauden aikana ajatukseni ovat muuttuneet myös siihen suuntaan, että minun ei ole ihan ehdoton pakko suorittaa yliopistotutkintoa. Tai siis, jos pääsen opiskelemaan fysioterapiaa, niin hyvin todennäköisesti jatkan opiskelua maisterintutkintoon asti, mutta minun ei ole aivan ehdottoman pakko saada maisterin papereita. Ilmankin pärjää.
Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut sellainen sisäinen pakko tai tarve suorittaa yliopistotutkinto, ja vielä mieluummin tuplatutkinto. Olen aika varma, mitkä asiat tämän ajatuksen takana ovat, mutta toista en sen kummemmin lähde erittelemään. Mutta se toinen on se, että minulla on hyvin suuri tarve olla, en sanoisi paras tai täydellinen, mutta erittäin hyvä voisi olla aika lähellä sitä, mitä tässä haen. Ja minulla on aina ollut tarve saavuttaa ja tehdä paljon. Eli osittain tätä megakoulutushalua on ajanut se, että voisin sanoa tehneeni tarpeeksi töitä, että olen tällaisen asian saavuttanut.
Ja niinkin pieni ja itsestään selvä asia on minulle tässä pohtiessani valjennut tai oikeastaan mennyt ymmärrykseen asti, että ainut keino päästä yliopistoon ei ole pääsykokeet keväällä, vaan avoin yliopistokin on vaihtoehto päästä aineopiskelijaksi. Ja varsin varteenotettava sellainen.

Salakavalasti mieleeni on hiipinyt lukemattomia uusia asioita, joita yhdistämällä ja kehittämällä saisin rakennettua itselleni mielekkään ja haastavan uran/työnkuvan. Ja toivottavasti myös menestyksekkään, tietenkin.
Olen tässä 23 vuoden ja 10 kuukauden aikana tutustunut itseeni niin hyvin, että tiedän, että en tule kestämään, jos teen vain yhtä asiaa koko loppuelämäni. Tylsistyn. Tarvitsen erilaisia virikkeitä ja vaihtelevuutta. Miksi polttaa kynttilää vain toisesta päästä, kun sitä voi polttaa molemmista päistä?

Luonnollisesti tässä kouluunhakemispohdinnassa ei ole kyse vain koulutusohjelmista. Myös opiskelukaupungilla on väliä, missä se sijaitsee, millaiset kulkuyhteydet, mitä muuta kaupungilla on annettavaa kuin pelkkä koulu. Siinä onkin sitten jo oikein kiva soppa kasassa.
Olenko valmis muuttamaan kaupunkiin, josta kestää 7-10 tuntia matkustaa tapaamaan perhettä ja ystäviä? Miten paljosta ns. muusta elämästä olen valmis luopumaan hyvän koulutusohjelman takia? Kuinka tärkeää koulutusohjelman suuntaus on minulle? Kuinka tärkeitä esimerkiksi kaupungin harrastusmahdollisuudet ovat minulle? Entä työmahdollisuudet? Millaiset asuntonäkymät kaupungissa on? Onko kaupungissa opiskelija-asuntoja, kuinka helposti opiskelija saa yksiön, millainen hintataso on muissa kuin opiskelija-asunnoissa?

Tässä on taas pähkinää pureskeltavaksi.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tammikuun Livbox




Etrê Belle Collagen&Aloe Vera Hydro Eye-Pads
“Raikas, uudistava tehohoito silmänympäryksille. Sisältää rauhoittavaa ja kosteuttava aaloe vera sekä kiinteyttävää kollageenia. Virkistää, poistaa turvotusta ja silottaa silmänympärysihoa välittömästi. Helppokäyttöiset naamiolaput asetellaan silmänympäryksille ulkonurkasta lähtien, annetaan vaikuttaa 10-15 min. ja poistetaan. Iholle jäänyt hoitoaine taputellaan ihoon.”

Kuulosta ihan mielenkiintoiselta ja tarpeeksi yksinkertaiselta. Nämä on korvamerkitty seuraavaan Tiinan Hemmottelu Viikonloppuun. Se, milloin kyseinen viikonloppu toteutuu, on vielä salaisuus itsellenikin.

Lumene LAB Age Preventing Suojaava Silmänympärysvoide
”Ravitsee, suojaa ja kosteuttaa ihoa. Ylläpitää ihon suojakerrosta sekä auttaa vähentämään turvotusta silmänympärysiholla suomalaisen mustaherukan ja HydraTexturizer™ -yhdisteen avulla. Viivästyttä ihon ennenaikaista ikääntymistä. Dermatologisesti testattu. Hajusteeton. Levitä pieni pisara silmänympärysiholle aamuin illoin.”

Liisa, onko tämä minulle ajankohtainen silmänympärysvoide? Kuulostaa Anti Age –tuotteelta. Vaikuttaa kuitenkin ihan mielenkintoiselta, niin voisihan tätä kokeilla.

No7 Beautiful Skin Day Cream Dry/Very Dry Skin
“Täyteläinen päivävoide kuivalle iholle. Sisältää ainutlaatuisen yhdistelmän vitamiineja ja mineraaleja sekä keramidikompleksin, joka ravitsee ihoa ja “lukitsee” kosteuden. SK 15 ja 5*UVA –teknologia pitävät huolta ihosi hyvinvoinnista myös tulevaisuutta ajatellen. Levitä kasvoille ja kaulalle aamuisin puhdistuksen jälkeen.”

Ihoni ei ole kuiva tai erittäin kuiva, joten en kuulu tämän rasvan kohderyhmään.

Emmelle Original Pro+ -hammastahna
”Emmelle Pro+ on valkaiseva hammastahna, joka poistaa hellävaraisesti tummentumia ja kiillettä vaurioittamatta. Sisältämiensä betaiinin ja B5-vitamiinin ansioista Emmelle suojaa myös suun limakalvoja ja lievittää kuivan suun oireita.”

Erinäisistä syistä en voi käyttää valkaisevia hammastahnoja, enkä ole tosiasiassa koskaan tuntenut vetoa niitä kohtaan, joten tämä menee kiertoon.

IsaDora Magnetic Nails –kynsilakka
”Pakkauksessa olevan magneetin avulla voit luoda lakkaukseen jännittävän kuvion.”

Uusi kynsilakka! Jee! Vielä, kun löytäisin jostain aikaa ja jaksamista kynsien lakkaamiseen, niin avot. Tällä hetkellä kynsien lakkaaminen tuntuu turhalta hienoudelta.

System 4 Bio Botanical Shampoo
”Hellävarainen shampoo, jonka aktiiviaineet ja kasviuutteet säännöstelevät talineritystä, vilkastuttavat hiuspohjan mikroverenkiertoa sekä stimuloivat hiusten kasvua. Sopii kaikille hiuslaaduille. Hiero kosteisiin hiuksiin ja hiuspohjaan. Vaahdota, annan vaikuttaa muutaman minuutin ajan. Huuhtele huolellisesti.”

Ensimmäisenä tulee mieleen kaljuuntumisenestoshampoo. Ja toisena kysymys ’haluanko minä stimuloida hiustenkasvuani?’ Olen taas vaihteeksi tuskaillut hiusteni kanssa, joten niiden kasvun edistäminen ei juuri tällä hetkellä tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

System 4 Bio Botanical Serum
”Tehokas seerumi, jonka aktiiviaineet ja kasviuutteet raikastavat hiuspohjaa ja stimuloivat hiuspohjan mikroverenkiertoa sekä hiusten kasvua. Kaikille hiuslaaduille. Hiero päivittäin hiuspohjaan, älä huuhtele pois.”

Samat sanat kuin shampoostakin.

Vaikka tämä boxi olikin ihan kiva, on sen heikkous juuri siinä. Se on ihan kiva. En voi sanoa olevani pettynyt, mutta silti, olen tyytyväinen päätökseeni olla uusimatta tilaustani ja sitä myöten helmikuussa saapuva ilmaisboxi on viimeinen ainakin vähään aikaan. Vaikka olen ollut ihan tyytyväinen vuoteeni Livboxin matkassa, niin ihan kiva ei vain ole tarpeeksi. Ainakaan tällä hetkellä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Liisabox



Jossain vaiheessa viime vuotta keksimme Liisan kanssa idean Liisaboxista, vähän niin kuin Livbox, mutta jonka Liisa kokoaa minun antamallani budjetilla vain ja ainoastaan minua ajatellen. Marraskuussa aihe nousi jälleen esille, kun materialistisena ihmisenä halusin varmistaa itselleni mahdollisimman monta pakettia jouluksi(hei, vanhentuminen on välttämätöntä, mutta aikuistuminen vapaaehtoista). Sovimme siis Liisan kanssa, että minä annan budjetin ja Liisa kokoaa minulle Liisaboxin jouluksi.

Tapasin Liisan aatonaattona illalla ja päätin avata Liisaboxin aattoaamulla, etukäteislahjana itseltä itselleni. Avattuani laatikon, ja tutkittuani sen sisältöä hetken, minulla meni tovi sisäistää, mitä katsoin. Olin täysin 
sanaton. Hyvällä tavalla. Erittäin hyvällä. Odotukseni ylittyivät monikertaisesti.

Katsokaa nyt, mitä kaikkea sain!

On poskipunaa, huulipunaa, rajauskynää, kynsilakkaa, kulmakarvaharjaa, puhdistusasioita ja jotain, josta en ihan tarkkaan tiedä, mikä se on. Tykkäsin kaikesta, mutta esittelen tässä vain suurimmat tunteet herättäneet 
tuotteet, vastauksena Liisan joulupäivänä esittämään kysymykseen, mistä tykkäsin eniten.

Liisa, mikä tämä on ja mitä sillä tehdään?

Sen kyllä olen jo saanut selville, että se on jotain, joka liittyy Hugo Bossin Jouriin…

Ja koska itsetuntoni on kohdillaan, uskallan tunnustaa, että minulta meni hyvä tovi, ennen kuin tajusin, miten tämän Diorin huulipunan saa auki. Kääntelin ja vääntelin ja tuskastuin, kunnes vahingossa tulin vetäneeksi tuota nupista ja kas kummaa! Se aukesi!
Ensisilmäyksellä ajattelin, että kyllä onkin tumma huulipuna, mutta huulilla tämä on luumuun taittava viininpunainen(?) ja aika läpikuultava.

OPIa OPI-tytölle. I Brake for Manicures. Pullossa näyttää hyvin, hyvin tummanruskealta, saa nähdä, miltä tämä näyttää kynsillä. Onko tämä kynnellä vaaleampi vai vieläkin tummempi. Ah, tätä jännitystä.


Olen niin onnessani siitä, että Liisa oli mahduttanut mukaan uuden tuubin ensteks lemppareintani kasvojen puhdistusainetta, Clarinsin Gentle Foaming Cleanseria. Mistä tiesit, että edellinen tuubi on lopussa? Niin lopussa, että minun on ehkä turvauduttava saksiin, jos aion sieltä vielä jotain saada.


Mutta sanottakoon, tässä ja nyt, että tunnen pientä painostuksen tunnetta tuosta kasvovesipullosta. Liisa on jankuttanut minulle kasvoveden käytöstä jo pitkään, se tasapainottaa kasvojen flooraa tai jotain. Kuulostaa epäilyttävältä btw. No, kokeillaan. :D



Lancomen poskipuna on virallisesti ilmeisesti persikanvärinen, minun mielestäni se on vain kivasti astetta neutraalimpi kuin jo olemassa oleva poskipunani. Hitsi, nyt minulla on kaksi poskipunaa. Se siitä tavaran vähentämisestä ja pienempään meikkipussiin siirtymisestä. ;)


Violetti silmänrajauskynä, todella out-of-the-box. Minun pitää ehkä ostaa violettia tai violettiin viittaavaa luomiväriä. Tai sitten vain ronskisti yhdistää tämä harmaaseen luomiväriin. Tämä on kyllä kiva, kun tämä on kyllä violetti, mutta ei hyppää kuitenkaan liikaa silmille(pun intended).


Eikä pidä jättää mainitsematta laatikkoa, jossa tämä kaikki ja paljon muuta oli! Aivan mahtava! Tämäkin jää käyttöön ja varmasti esille, ei tätä voi haudata mihinkään kaapinperukoille.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Mitä haluan tehdä tänävuonna?



Koska eilisen postauksen jälkeen aivoni ovat vain sylkeneet ilmoille ideoita siitä, mitä haluan tehdä vuonna 2014, niin päätin tehdä jatko-osan postaukselle ’Mitä haluan tehdä ensivuonna’. Ja koska vuosi ehti yön aikana vaihtua, on tämän jatko-osan nimi luonnollisesti ’Mitä haluan tehdä tänä vuonna’. Kyllä, olen flunssassa, pääni on täynnä räkää, eikä minulla ole mitään muuta tekemistä.

Tahdon ehdottomasti saada sen Happy Joe –siideripullon korkin, jossa lukee ”Condoms prevent minivans”. Olen nähnyt kuvan sellaisesta ja tahdon sellaisen!

Tänä vuonna haluan kokeilla uusia urheilulajeja. Niin kuin vaikka uimahyppyjä tai tankotanssia.

Minä haluan jatkaa valitsemallani positiivisemmalla linjalla, elämä on paljon helpompaa ja kivempaa niin.


Haluan tehdä enemmän asioita käsilläni. Kutoa(aka neuloa), ommella, taiteilla, askarrella. Käsillä tekeminen on minulle erittäin rentouttavaa ja käsittelen itselleni isoja tai vaikeita asioita paremmin ja tehokkaammin, kun näprään samalla jotain käsilläni.

Ja minä haluan myös huutokauppaan! Who’s with me?

Ja pesiskatsomoon pitää päästä useammin, viimekesänä olin yhden säälittävän kerran, Sotkamon Jymyn järjestämässä Superpesispäivässä Tampereella. Pesis on ainoa oikea kesälaji. Itä-Länsi-lippujen hommaaminen on harkinnassa, pitää hiukan katsoa, kuinka muut asiat etenevät.

Haluan myös vetreyttää kielitaitoani ruotsin ja saksan osalta. Ovat päässeet aika pahaan ruosteeseen lukion jälkeen.

Jonkun retken tai kaksi tai kolme haluan tehdä. Kotimaassa tai ulkomailla. Roadtrip hyvässä seurassa. Käydä jossain, missä en ole aikaisemmin käynyt.

Haluan pelata enemmän lautapelejä. Aika paljon tuli pelattua viimevuonnakin, mutta enemmän on enemmän. Joten kaverit, olkaatten varoitetut, teitä odottaa painostus Trivial Pursuit –turnaukseen.

Tahdon punaiset kengät. Kaikilla pitäisi olla punaiset kengät.

Koska vähemmän on enemmän, tahdon päästä eroon turhasta tavarasta. Sanoo ihminen joka on viimeisen kuukauden aikana ostanut enemmän tavaraa kuin viimeisen puolentoista vuoden aikana yhteensä…

Tykkään valosta, joten kovasti haluaisin löytää asuntooni paremmat ja kivemmat kattolamput. Nykyisistä ei vain irtoa tarpeeksi valoa minun makuuni.

Haluan lisää kirjoja. Kirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Eikä kenkiä. Eikä laukkuja.

Haluan ottaa enemmän päikkäreitä. Tykkään päikkäreistä, päivällä nukkumisessa on sitä jotain. Ja siinä pöllämystyneessä tunteessa, kun on nukkunut ihan aavistuksen liian pitkään.

Villasukkia! Haluan ja tarvitsen lisää villasukkia! Varpaani palelee aina.