Mistä voi kirjoittaa?

Niin, mistä voi kirjoittaa?

Sitä olen miettinyt tässä viime aikoina blogin suhteen. Että mistä voin ja voisin kirjoittaa. Samalla olen pohtinut, mihin suuntaan haluan blogiani viedä, ja mitä haluan sillä tehdä.

Ajan kuluessa sain paljon ideoita, mutta ongelmaksi tuntui muodostuvan se, miten saisin kaikki ideani ja haluni solmittua yhdeksi ehyeksi ja sulavaksi kokonaisuudeksi, joka ei olisi sekamelska vailla päätä ja häntää. Tätä ongelmaa en ole vieläkään ihan täysin ratkaissut. Mutta jotain ratkaisuideoita on ilmassa, aika näyttää, mikä sitten osoittautuu toimivaksi.

Itse tykkään lukea monenlaisia blogeja, sekä tiukasti yhteen aiheeseen keskittyviä että monia eri aiheita yhteenvetäviä. Yhteen aiheeseen keskittyvissä blogeissa minua viehättää se, että niistä jotenkin huokuu niiden kirjoittajien intohimo blogin aihetta kohtaan. Ja kyllähän siinä täytyy olla innostunut asiasta, jos tuottaa useamman postauksen viikossa yhdestä aiheesta. Toki, se yksi aihe voi olla hyvinkin laaja, mutta silti. Useampia eri aiheita käsittelevissä blogeissa sitten taas viehättää niiden monipuolisuus. Toki, niissä on se vaara, että lopputulos on sekava sillisalaatti.

Minulla on mielessäni moniakin aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta pelkään, että kokonaisuudesta tulisi juurikin aiemmin mainitsemani sekava sillisalaatti. Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella, että enemmän olisi väliä sillä miten kirjoittaa, kuin sillä mistä kirjoittaa. Siis tietenkin aihe on tärkeä, mutta hyvällä ja kiinnostavalla kirjoitustavalla saa ei-niin-kiinnostavasta aiheesta mielenkiintoista luettavaa.  Vai mitä mieltä te olette? Ja, kuten Liisa on minulle ystävällisesti (useampaan otteeseen) sanonut, ”sun blogi, kirjoitat just siitä mistä haluat”.  Ja oikeassahan Liisa on.
Silti tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa niistä asioista, joista itse on innostunut ja jotka eivät ole ns. mediaseksikkäitä. Kuinka kiinnostavia ovat erilaiset käsityöt, DIY-projektit, satunnaiset hurahdukset self-help-oppaisiin, jokseenkin obsessiivinen suhtautuminen kirjoihin, elokuviin ja tv-sarjoihin, kadonneen liikunnanilon metsästys tai hölmöt pohdinnat siitä, onko kotiloton etana koditon vai alasti?
Kun kuitenkin, vaikka kirjoittaminen on itselleni rakas harrastus, olisi mukavaa, jos blogia lukisi joku muukin kuin vain Äipä(vaikka se onkin kovin kiva ja ihana). Bloggaaminen on tässä tapauksessa siitä jännä harrastus, että vaikka sitä tekee pääasiassa itselleen, ei sitä kuitenkaan tee vain itselleen. Pöytälaatikkokirjoittajat kirjoittavat aika puhtaasti itselleen(ainakin joissain määrin), mutta bloggaamisessa on aina mukana lukijat.

Kirjoittaminen on siis ollut mielessä paljon, eikä se varmasti sieltä poistu ihan heti lähitulevaisuudessa. Minulla on aikaisemmin ollut haaveita blogin ja kirjoittamisen suhteen, mutta olen pikkuhiljaa alkanut asettaa niitä tavoitteiksi, joita kohti haluan alkaa tehdä töitä. Kirjoittaminen on kuitenkin isossa osassa sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Ja nämä vaativat paljon ajatustyötä, kuten myös sitä varsinaista kirjoittamista, tietenkin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää huhtikuu ja jatkaa kohti kesää. Huomenna kuitenkin kolahtaa mittariin 25 vuotta ja murehtimisesta kuulemma tulee ryppyjä.

Schollin patteriraspi

Haikailin tämän Schollin patteriraspin perään heti siitä hetkestä, kun ensikerran näin sen mainoksen telkkarista viimesyksynä. Monesti pidin sitä pitkän kädessäni kaupan hyllyn äärellä, mutta aina kuitenkin laitoin sen takaisin hyllyyn ja jatkoin kaupasta ulos ilman sitä. Reilun kolmenkympin hinta tuntui kovalta opiskelijan budjetissa. Mutta sitten tuli joulu ja lahjapussista löytyi ihan tuntemattoman muotoinen paketti(olin ollut Ensio Ripatti ja saanut lahjani etukäteen selville). Ja sieltähän löytyi haaveilemani patteriraspi! Voi sitä ilon ja onnen päivää!

Käytössä patteriraspi on osoittautunut oikein oivaksi laitteeksi, pöly vain lentää, kun päästelen raspaten jalkoja.
Olen ottanut tavakseni surruutella tällä jalkojani aina silloin tällöin mennen tullen, ja se on toiminut minulla varsin hyvin. Olen todella lähellä sitä pistettä, että jalkojen rasvaamisesta on oikeasti jotain hyötyä. Kantapäiden ja päkiöiden paksu parkkiintunut nahka alkaa siis jo olla paremmassa kuosissa. Iho on tällä hetkellä vähän karkeahko, mutta luulisin senkin väistyvän piakkoin.
Ainut asia, jota olen tähän kaivannut, on karkeampi raspirulla, mutta näin juuri jossain(huomaa tieteellisen tarkka lähdeviite) maininnan, että nyt olisi saatavilla myös sellainen karkeampi rulla. Täytyykin pitää silmät auki kaupassa käydessä, jos sellainen osuisi silmään.

Nyt, kun olen päässyt tämän patteriraspin makuun, en kyllä palaa takaisin täysin käsivoimin käytettävään raspiin enää.

OPI Green On The Runway

OPIn Green On The Runway kuuluu OPIn viime vuonna julkaistuun Coca-Cola-kokoelmaan. Ostin tämän jo aikoja sitten syksyllä, mutta tämä hautautui lakkalaatikkooni lähes käyttämättömänä jumituttuani käyttämään vain muutamaa lakkaa pitkäksi ajaksi.
Green On The Runway on kauniin havunvihreä, mutta se taittaa tietyssä valossa hyvin vahvasti violettiin. Laadultaan tämä on tuttua ja taattua OPIa, levittyy nätisti ja kuivuu varsin nopeasti. Green On The Runway on mielestäni todella kaunis, joten onkin harmi, että se hautautui muiden lakkojen sekaan niin pitkäksi aikaa.  Kynsilakkamieltymykseni vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, näin keväällä ja kesällä käytän selkeästi vaaleampia ja kirkkaampia värejä kuin syksyisin ja talvisin, ja Green On The Runway on jo aavistuksen liian tumma omalle mielentilalleni. Joten tämä hautautuu jälleen lakkalaatikkoni uumeniin, voin vain toivoa, että muistan tämän olemassaolon jälleen ensisyksynä. 

Burt's Bees Honey&Grapeseed Hand Cream

Ehdottoman lempikäsirasvani, Burt’s Beesin Hand Salven, loputtua, tarvitsin tietenkin uuden. Vaikka houkutus olikin suuri tilata vain uusi Hand Salve Burt’s Beesin suomalaisesta nettikaupasta, halusin kokeilla kuitenkin jotain uutta. Eräällä Tampereen reissulla päädyin Stockmannin kosmetiikkaosastolle Burt’s Beesin hyllyn eteen. Pyörittelin jonkin aikaa käsissäni kahta eri versiota Honey and Grapeseed Hand Creamista, toinen oli 100% luonnollisia ainesosia ja toinen 98,7% (tjsp). Valitsin tietenkin 100%-version.
Luulen, että tämä tuubi oli ehtinyt seistä siellä hyllyssä hyvän tovin, silla rasva oli ehtinyt erottua ja ensimmäinen asia, joka purkista tuli ulos, oli nestettä. Rasva on myös Todella jankkia, on työn takana saada sitä tuubista ulos. Jäinkin pohtimaan, olisiko purkki tuubia parempi pakkausmuoto.
Odotukseni olivat korkealla, sillä olen rakastunut aina palavasti kaikkiin kokeilemiini Burt’s Beesin tuotteisiin. Jouduin kuitenkin valitettavasti pettymään, sillä tämä rasva ei vastannut odotuksiini ollenkaan. Kädet olivat tämän jäljiltä inhottavan vahamaisen tuntuiset, eikä tämä tehnyt käsilleni juuri mitään. Meitä ei ilmeisesti vain ole tarkoitettu toisillemme, harmi sinänsä. Odotin tämän tuoksuvan ”luonnolliselta”, en hyvältä, mutta luonnolliselta. Sen sijaan tämän tuoksu toi hyvin vahvasti mieleeni muovailuvahan. Mutta eiköhän tämä kuitenkin tule käytettyä loppuun, jos ei käsirasvana, niin jossain muussa käytössä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun otan taiteellisia vapauksia rasvojen käyttötarkoitusten suhteen.

Dollish Polish You Know Nothing Jon Snow

You Know Nothin Jon Snow on viimeinen ostamistani Dollish Polishin Ultimate Fandom-kokoelman kynsilakoista. Ja mikäs sen parempiesittelypäivä kuin Game of Thrones –tv-sarjan viidennen kauden ensi-ilta-päivä.
En ole ihan varma, mitä mieltä olen tästä lakasta. Toisaalta tykkään siitä, ja näen tämän yhteyden inspiraationlähteeseensä, mutta silti tämä olisi mielestäni parempi, jos valkoinen olisi valkoisempi ja glitterit erottuisivat selkeämmin.

Edellisitä glitter-lakkojen poistoyrityksistäni oppineena ostin OPIn Glitter Off –aluslakan, joka on suunniteltu glitterlakoille. Erikoisaluslakan avulla glitterlakat on helppo poistaa vetämällä/repimällä. Kokeilin aluslakkaa ensimmäisen kerran OPIn My Voice Is A Little Norsen kanssa, eikä se toiminut ihan niin kuin piti. Arvelin, että en ollut laittanut aluslakkaa tarpeeksi, sillä ne kynnet, joihin olin laittanut lakkaa enemmän, siistiytyivät helpommin kuin ne, joissa sitä oli vain hyvin ohut kerros. Poistaminen ei ollut millään lailla helppo ja vaivaton kokemus, vaan tuskallista nyppimistä.
Vahingosta viisastuneena laitoin tällä kertaa paksumman kerroksen Glitter Offia ja voi hyvä ihme, että se kuivui hitaasti. Oikeasti, sen kuivumiseen meni yli tunti! Ei ole hätäilijöiden tuote tämä, ei.