perjantai 27. syyskuuta 2013

Räppitytön identiteettikriisi?



Cheekin uutta levyä kuunnellessani aloin miettiä musiikkimakuani. Lähtökohtani on se, että hyvä biisi on hyvä biisi on hyvä biisi. Genrestä riippumatta. Ja niin kauan, kuin olen asiaa pohtinut olen luokitellut itseni enimmäkseen räp-, hip hop- ja R’nB –musiikin ystäväksi(sisko sanoisi joujoutyttö).

Sitten aloin miettiä All Time Favourite –biisejäni. Niistä hyvin harvat kuuluvat aiemmin lueteltuihin genreihin. Suurin osa on rokkia. Räppitytön identiteettikriisin paikka?

Kaikkien aikojen lempibiiseihini kuuluvat muun muassa:




Näiden kolmen lisäksi minun on vielä erikseen linkitettävä neljäs biisi, jolla on itsestäänselvä paikka lempibiisieni listalla, mutta jota en saanut jostain syystä linkitettyä samalla lailla videoksi postaukseen.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Rikas mies jos oisin ja sen näyttää tahtoisin



Päiväunelmointi on terveellinen harrastus. Vietin sateisen(ja kuumeisen ja muuten vaan v*****ntuneen) iltapäivän ikkunanettishoppailen ja unelmoiden siitä ajasta, kun rikastun ja lakkaan köyhtymästä.

No arvoasunto Tampereen ydinkeskustasta on jokseenkin selviö.

Ja siellä arvoasunnossa olisi kivoja huonekaluja, niin kuinMademoiselle-keinutuoli, Egg-tuoli ja pallotuoli.




Siellä olisi myös paljon kirjoja, joilla jokaisella olisi oma paikkansa Boknäs-kirjahyllyissä.

Minulla olisi paljon nahkalaukkuja, niin kuin esimerkiksi tämä Marimekon Kaksoset-laukku.

Ja sitten minulla olisi paljon selektiivistä kosmetiikkaa(uusi piirre minussa).


Ja Paljon kenkiä(no tämä nyt ei yllätä ketään, joka vähänkään tuntee minua).

Materialisti mikä materialisti.

Yh, nyt minulla on ostoskrapula.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Pasi Pekkola - Unelmansieppaaja



”Toisten
unelmien
on päätyttävä,
jotta toiset
voivat alkaa.

Roosa on kirjallisuudenopiskelija, joka on muuttanut Helsinkiin rakkauden perässä. Enemmän kuin maisterin papereita Roosa odottaa aikaa, jolloin poikaystävä omistautuisi hänelle. Tapio on entinen ammattikoripalloilija, joka loistavasta urasta muistuttaa enää vain lonksuva polvinivel ja kaipuu rinnassa. Akilla taas on kaksi tavoitetta: olla Suomen vahvin ja valloittaa lähikaupan myyjän sydän. Kun muuan kirjailija hyppää Kampin metroasemalla junan alle, lähtevät kaikkien kolmen elämät peruuttamattomaan liikkeeseen.”



Jään äärimmäisen harvoin sanattomaksi. Kuitenkin luettuani Pasi Pekkolan esikoisromaanin Unelmansieppaaja yhdeltä istumalta, olin sanaton. Kirja on loistava.
Ja silti minun on tunnustettava, että jos kirjoittajan nimi ei olisi minulle entuudestaan tuttu koripallon parista, en todennäköisesti olisi koskaan edes tiennyt sen olevan olemassa. Onneksi siis nimi oli tuttu ja tiesin odottaa kirjan julkaisua, sillä muuten olisi jäänyt sanoinkuvaamattoman hieno lukukokemus välistä.
Takakannen tekstin perusteella olin aavistuksen skeptinen kirjan suhteen, sillä usein koen takakannen kuvaaman skenaarion todella teennäisenä ja toimimattomana. Tässä kaikki juonen säikeet kietoutuivat kuitenkin yhteen mielestäni hyvin luonnollisesti.
Se mistä pidin kirjassa erityisen paljon, on se, että minun oli helppo ymmärtää päähenkilöiden syyt ja motiivit tehdä ja toimia. Samaistua on ehkä tässä tapauksessa liioittelua, mutta syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen teki omalta kohdaltani lukukokemuksesta hyvin miellyttävän. Ja kyllähän minä taisin joissain asioissa samaistua kirjan hahmoihin.
Pari kertaa minun oli pysähdyttävä hymyilemään kirjan sivuhahmoille, joille nimien perusteella löysin vastineet todellisesta elämästä. Elämän pieniä iloja :)

”Jonain päivänä unelma päättyisi, hän olisi kuluttanut sen loppuun, olisi luovuttava siitä. Vain yhtä asiaa hän ei osannut ennakoida. Hän oli aina luullut, että kun unelman kuluttaa loppuun, siihen kyllästyy, siitä saa tarpeekseen, että siitä luopuminen on sitten helpompaa.
Nyt hän tietää paremmin. Unelmia voi päästä hetkeksi koskettamaan, niitä voi päästä maistamaan, mutta ne eivät koskaan kulu loppuun.”

Kirjassa on lukemattomia käsittämättömän tarkkoja havaintoja ja täydellisyyttä hipovia ajatuksia, joista yllä oleva lainaus on ehkä suosikkini. En voinut lakata hämmästelemästä sitä, kuinka tarkkoja, osuvia ja oikeita havaintoja Pekkola on kirjassaan tehnyt. Monesti huomasin ajattelevani ”juuri noin se menee”, ”tuo on niin totta” ja ihmetteleväni sitä tarkkuutta, jolla asiat on kuvattu. Ja nyt minua risoo, kun en saa kuvattua ajatuksiani yhtä hienosti. Ei anneta sen häiritä.


”Mikä saa miehen kurottamaan kohti vajoavaa unelmaa, vaikka hän tietää uppoavansa sen mukana?”

maanantai 16. syyskuuta 2013

Nimenvaihdos



Olen jo puolisen vuotta miettinyt hiljaa mielessäni, että blogini nimi menisi vaihtoon. Se ei ole enää pitkään toviin tuntunut kuvastavan minua ja sitä, millainen haluan blogini olevan.
Kun puolitoista vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset kirjoitukset ja mietin, millainen blogistani tulee ja suunnittelin sen tulevaisuutta, This is the time to remember tuntui hyvältä. Kuitenkaan elämä ei mennyt, niin kuin silloin suunnittelin ja minäkin olen muuttunut tänä aikana aivan valtavasti. Välillä itseäkin hämmästyttää ja vähän hirvittääkin se muutoksen määrä.
Minusta on myös tuntunut, että ne ajatukset ja suunnitelmat, joita minulla oli puolitoista vuotta sitten, ovat paljolti sidoksissa blogin nimeen ja rajoittavat nyt sitä, mistä kirjoitan. Että kaikki asiat, joista haluaisin kirjoittaa, eivät jotenkin sovi tai mahdu This is the time to remember:in alle. Varsin kieroutunutta.
Uusi nimi, joka on mielessäni pyörinyt koko tämän puoli vuotta(vaikka muitakin yritin makustella, mutta mikään ei tuntunut niin oikealta), tuntuu paljon laajemmalta ja avoimemmalta. Hyväksyvämmältä.
Pari kuukautta sitten sain eräältä viisaalta naiselta neuvon, jota aion nyt noudattaa. Neuvo kuului: ”Se on sun blogi, sä saat tehdä ihan mitä sä tahdot.”

Joten tästä eteenpäin This Is The Time To Remember on:

Levoton Tyttö

(osoite ei muutu mihinkään, koska siitä seuraisi liikaa säätämistä)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syyskuun Livbox

Syyskuun Livbox pääsi yllättämään minut saapumalla jo tiistaina. Ja hyvään väliin saapuikin piristämään, sillä tv:ni päätti sanoa tiistaina poks(Oikeasti, eikö mitään tehdä enää kestämään, kun vain 7 vuotta vanha telkkari sanoo yhteistyösopimuksensa irti?).




Max Factor Wild Shadow Pots –luomiväri
“Trendikkäillä ja runsaspigmenttisillä Max Factor Wild Shaow Pots –luomiväreillä luot voimakkaan värivälähdyksen luomillesi. Intensiivisemmän loputuksen saat aikaiseksi käyttämällä kostutettua sivellintä luomivärin levitykseen.”

Sain luomivärin räväkkänä sähkönsinisenä ja sävy on nimeltään Sapphire Rage. Ensin vähän hätkähdin tätä väriä ja ehdin jo miettiä, että tarvitsisikohan Liisa uutta luomiväriä. Mutta sitten mieleeni juolahti itselleni vallan kummallinen ajatus. Mitä jos, tekisi silmämeikin sillä Diorinviisikolla ja tekisi siihen rajauksen tällä. Olisikohan lopputulos liian tårta på tårta? Pitää kokeilla joskus. Ja sori Liisa, et saa uutta luomiväriä.

BOSS JOUR Pour Femme Eau de Parfum ja vartalovoide
”Boss-uutuustuoksu on yhdistelmä sitrusta, valkoisten kukkien tuoksua ja maanläheistä koivunsävyä. Tämä naisellinen, kevyt ja elegantti uutuus jatkaa Boss-tuoksujen pettämättömän tyylikästä linjaa. Yhdistä kosteuttava BOSS JOUR Pour Femme –vartalovoide ihollesi vahvistamaan parfyymin huumaavaa vaikutusta.”

Rakastuin tähän tuoksuun heti, kun avasin boksin. Minun nenääni täydellisyyttä hipova. Täytyy testata tätä päällä asap, jotta tiedän, onko tämä se tuoksu, jota olen itselleni etsinyt päivätuoksuksi. Iltatuoksuni olen jo löytänyt, mutta päivätuoksua en ole vielä löytänyt. Mutta ehkä nyt.

DR. Bronner Magic Soap saippua vartalolle
”DR. Bronnerin perinteinen kasviperäinen saippua on täysin biohajoava. Ihana saippua sisältää vain luonnollisia reilun kaupan öljyjä.”

DR. Bronner on minulle merkkinä aivan uusi tuttavuus, mutta mielenkiinnolla odotan tämän testaamista. Olen tähän asti suosinut nestemäisiä vartalosaippuoita, joten taitaa olla korkeakin aika kokeilla palasaippuaa.

Clarins Beauty Flash Balm –pikakaunistaja
”Todellinen pikakaunistaja, joka häivyttää kasvoilta kaikki väsymyksen merkit. Levitä ohut kerros puhdistetuille kasvoille, kaulalle ja silmien alueelle ennen meikin levitystä. Käytä myös heleyttävänä kasvonaamiona 2-3 kertaa viikossa.”

Täytyy myöntää, että kun luin ensimmäisen kerran sanan ’pikakaunistaja’, minun piti ottaa yhteys kosmetiikkaguruuni ja kysyä, että mikä helvetti on pikakaunistaja. Vastaus kuului kutakuinkin näin: ” se on sellainen voide-primer-naamio-sekasikiö”. Tämä selvä.

Louis Wildmer Cleansing Milk
”Puhdistusmaito puhdistaa ihon tehokkaasti, mutta hellävaraisesti ihoa ärsyttämättä. Se sopii hyvin jokapäiväiseen meikinpoistamiseen. Puhdistusmaito kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa sekä antaa iholle raikkaan tunteen.”

Louis Wildmer on minulle sinänsä uusi merkki, olen kyllä kuullut siitä aiemmin, mutta en ole koskaan vielä testannut yhtäkään sen tuotetta. Nyt pitäisi vain meikata, jotta voisi kokeilla tuotteen puhdistustehoa. Olen ollut nyt pitkään ihan ilman meikkiä, kun naama otti ja päätti kukkia kuin palkintoruusupensas jolloin katsoin parhaaksi antaa ihon olla ilman mitään ylimääräisiä aineita.

Kaiken kaikkiaan, pidän tästä boxista paljon, kiilasi kyllä kärkeen suosikkiboxikseni(<-on muuten karmean näköinen sana), vaikka aika monella näyttää nettikeskustelujen perusteella menneen hiekkaa p*lluun tämän boxin osalta, niin paljon sitä on parjattu. Mutta minä tykkään, joten what ever, ei vaikuta minun pyörälläajooni.