torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluaatto





Viimeiset 10 vuotta olen ajatellut, että en pidä joulusta. Olen jopa julistanut vihaavani joulua. Viimeaikoina olen kuitenkin pohtinut asiaa, ja todennut, että asia ei ehkä olekaan ihan niin. Viimeinen niitti oli, kun eräs elämäni tärkeimmistä ihmisistä kutsui minua termillä ”tonttuseni”. Ei kai sitä auta muuta kuin myöntää, että olen jossain määrin jouluihminen.
Älkää käsittäkö väärin, en ole sellainen entusiasti, joka soittaa joululauluja juhannuksesta asti ja jolla on jouluvalot lokakuusta vappuun ikkunoissa. Juu ei, en todellakaan. En pidä joululauluista pätkääkään. Enkä syö jouluruokiakaan, paitsi riisipuuroa ja piparkakkuja. Ja karkkia, paljon karkkia.
Ja vaikka yleensä viimeistään välipäivinä suutuspäissäni vannon, että seuraavana vuonna varmasti vietän joulun ihan yksin, niin en oikeasti voisi kuvitella viettäväni joulua yksin ilman perhettäni. Vaikka ne välillä ovatkin rasittavia paviaaneja, niin ovatpahan omia ja rakkaita.

Ehdottomin lempiosuuteni joulusta tapahtuu itse asiassa jo ennen joulua. Nimittäin lahjojen suunnittelu ja hankinta. Suorastaan rrrakastan sitä, kihisen innostuksesta miettiessäni ja keksiessäni jokaiselle sopivia lahjoja. Ja minun on todella vaikea odottaa jouluun asti lahjojen antamista. Tänäkin vuonna olen saanut odottaa marraskuun alusta asti, että pääsen antamaan vaivalla mietityn, toki vahingossa löytyneen, lahjan, josta olen itsekin todella innoissani.
Ja nyt, kun on tuo ihanista ihanin veljentyttö, niin voin hyvällä omalla tunnolla vierailla lelukaupoissa. Kuinka lystiä! Voisin muuttaa asumaan lelukauppaan, tutkailisin vain erilaisia leluja ja kasaisin kaikki mahdolliset legot, palapeleistä puhumattakaan.

Huijasin ehkä hieman, sanoessani, että lahjojen suunnittelu ja hankkiminen olisi ehdottomin lempiosuuteni joulusta, koska se ehdottomin enstekslemppariasia joulussa on yhdessä olo Oy Perhe Ab:n kanssa. Jouluumme ei kuulu minkäänlaista aikataulutettua ohjelmaa, ainoastaan mukavaa hengailua. Jokainen saa tehdä mitä tahtoo milloin tahtoo, missä asussa tahtoo, Jos tahtoo lukea: lukee, katsoa elokuvia: siitä vain, ottaa päiväunet: hyviä unia, syödä karkki: jätä mullekin. Jos tahtoo hengailla yökkäreissä, ei tarvitse vaihtaa päivävaatteisiin. Ihan parasta siis. Ja lautapelejä, ei pidä unohtaa lautapelejä, suurin osa Oy Perhe Ab:n osakkaista tykkää pelata, joten mehän pelaamme. Paitsi ne, jotka eivät tykkää, koska ei ole pakko, he saavat vapaasti olla tylsimyksiä(sormeni osoittaa sinua, velikulta<3).  

Seuraaviksi päiviksi vetäydyn siis Oy Perhe Ab:n kanssa viettämään yhteistä kiireetöntä laatuaikaa, kun kenenkään ei tarvitse murehtia töistä tai muistakaan velvoitteista. En ole ajatellut poistua sisätiloista kuin yhdelle hautausmaavierailulle, kun käyn viemässä kynttilän Kummisetäni haudalle. Jotain joulutraditiota sentään minullakin on.

Nyt rauhoitun siis joulunviettoon ja palaan asiaan joulunpyhien jälkeen. Rauhallista joulun aikaa kaikille lukijoille!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

JA HOMOT LOIVAT NAISEN



”Jo 70 vuoden ajan, 1940-luvun lopulta alkaen, kaikki naisten ulkonäköä muuttanut vaatemuoti on ollut homoseksuaalien muotisuunnittelijoiden luomaa. Naiset ovat kokeneet dramaattisia, hykerryttäviä muutoksia. Vyötärö on noussut ja laskenut, kadonnut ja palannut. Paitamekot ovat ilmestyneet naisten ylle ja naiset ovat saaneet oikeuden käyttää housuja myös työpaikoilla ja iltaravintoloissa. Voimakas, seksikäs, elegantti, hillitty, pelottava – nainen on voinut vaihtaa roolia tilanteen ja tunnelmansa mukaan. Ja kaiken sen ihanuuden ovat luoneet muutamat homoseksuaalit huippusuunnittelijat, jotka ovat halunneet auttaa naista tulemaan ulos kaapista enemmän naisena, Naisena.

Walter de Campin teos Ja homot loivat naisen on ensimmäinen kirja, jossa tähän arkaan aiheeseen tartutaan kokonaisvaltaisesti. Miksi homot kykenevät parhaiten pukemaan naisen elämän teatteriin? Ja miten nuo homot ovat itse 
elämänsä eläneet ja miten he ovat naista luoneet? Tätä tarinaa ei ole ennen kerrottu.”



Ostin tämän kirjan stockan hullujen päivien aikaan vähän vahingossa. Menin Akateemiseen hakemaan Taiva+Helvetti –kirjasarjan urheilijaversiota, ja se olikin jo kädessäni, mutta odotellessani vuoroani(edelläni oli nelisenkymmentä asiakasta) tämä kirja osui silmiini, eikä mennyt kauaa, kun jo vaihdoin valintani.
Aluksi olin aivan innoissani tästä kirjasta, mutta sitten aloin miettiä, että miksi joku on kokenut aiheelliseksi kirjoittaa muotisuunnittelijoista vain heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia. Kun eihän sillä ole mitään väliä. Juu, tiedän, että ajat ovat olleet erilaisia vuosikymmeniä sitten, mutta kuitenkin nyt eletään vuotta 2015(ainakin vielä pari viikkoa). Tämän ärsytyksen vuoksi kirja joutui viikoksi jäähylle, ärsytyksen hiukan laannuttua päätin lukea kirjan puhtaasti mielenkiintoisia historiallisia henkilöitä esittelevänä teoksena, ja jättää homo-näkökulman vailla sen suurempaa huomiota. Toimiva taktiikka.
Olen todella kiinnostunut historiasta, sekä suurista tapahtumista että henkilöistä ja heidän elämistään, Olen YleAreenan historiadokumenttien ja -ohjelmien suurkuluttaja. Sen vuoksi pidinkin tätä kirjaa erityisen kiinnostavana, erilaiset ihmiskohtalot ovat kiehtovia. Oli mielenkiintoista lukea, miten eri huippulahjakkaat muotisuunnittelijat ovat päätyneet uralleen ja millaisia tapahtumia heidän elämäänsä mahtuu.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, jos historialliset henkilöt ja heidän elämänsä kiinnostavat.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Hyvä Ystävällismielinen Joulupukki,



Kuten varmasti tiedät, kulunut vuosi on ollut minulle äärettömän raskas. Sitä aina loppuvuodesta ajattelee, että tämä vuosi on ollut raskain, mutta aina se elämä pystyy yllättämään ja ylittämään itsensä. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että asiat ovat nyt hyvin. Toivottavasti ensivuosi on valoisampi.

Tänä vuonna toivelistani näyttää tältä:

Kuten varmasti tiedät, kirjat ovat aina nappivalinta minulle. Tällä hetkellä kiinnostuslistalla ovat korkealla klassikoista Harper Leen Kuin murhaisi satakielen, käsityökirjoista Kari Sirenin ja Anne Korkalan Syty valolle sekä Raija Immosen ja Marja-Leena Varilan Luo nahasta sekä tietokirjoista Tom Angin Valokuvan historia.

Oranssit, beiget ja punaiset Origo-astiat, ovat tällä hetkellä kiikarissani, sillä itselläni ei ole tällä hetkellä kuin muutama ruokalautaseksi luettava lautanen, joista kaksi on lähempänä leipälautasta kuin ruokalautasta ja toiset kaksi ovat lähempänä matalaa lautasta kuin syvää lautasta(joina ne ostin). Syy, miksi lautasia on niin vähän, on se, että en enää tahdo syödä ruokaani ruskeilta tai turkooseilta lautasilta, olen niin sanotusti laittamassa astiastoani uusiksi.

Vielä vähän vaiheessa olevalla sohvapöydälläni on vielä hyvin tilaa uusille Kivi-tuikkukipoille. Värillä ei ole väliä, koska tykkään kaikista väreistä ja räikeä sekameteli on pop.

Keittiösaksille olisi kova tarve, tällä hetkellä joudun käyttämään askartelusaksiani keittiössä, eikä se tee hyvää niille.

Elokuvaliput ovat tietenkin elokuvien suurkuluttajalle aina hyvä vaihtoehto, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tällaista tänä vuonna, toivottavasti voit hyvin.

Toivoo,
Tiina

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kauneusbloggaajien joulukalenteri, Luukku 6: Liimaa nenässä ja muita kertomuksia




Olen äärimmäisen ahkera Pinterestin käyttäjä, eli pinnaaja. ”Pinnaan” Pinterestissä kuvia oikeastaan vähän kaikesta, DIY-ideoista muotiin. Aina silloin tällöin vastaan tulee erilaisia diy-kauneusvinkkejäkin, ja niitäkin olen laittanut muistiin kokeiltavaksi, sitten joskus. Päätin joulukalenterin kunniaksi kokeilla kahta enstekslemppareinta kauneuden kotikokkireseptiä.

Ensimmäisenä: Liimaa nenään. Tämän ohjeen mukaan perusliiman pitäisi toimia mustapäälaastarin tavoin ja poistaa mustapäitä. Ja kun itselläni on nenässä enemmän kuin tarpeeksi mustapäitä, niin pitihän tätä kokeilla. Kuvaa liimaisesta nenästäni ette valitettavasti saa, koska kameratekniset tähdet eivät olleet puolellani, enkä siten saanut tarkkaa kuvaa klyyvaristani.
No miten tämä sitten toimi? No ei kummoisesti. Tein, kuten ohje käski ja levitin liimaa nenälleni ja annoin sen kuivua ja revin sitten irti. Kyllähän siihen jotain jäi, mutta ei niin montaa, että asiasta kannattaisi mainita. Parempi vain ostaa marketin kemppariosastolta niitä laastareita. Mutta toisaalta, tässä ei myöskään toteutunut Äipän ennustama kauhuskenaario, että nenästä lähtisi nahkat kokonaan. Ei lähtenyt, eikä klyyvari edes punota. Ja taisi ne mustapäät tulla edes vähän paremmin pintaan.



Toiseksi: Listerine-etikka-jalkakylpy. Tämän jalkakylvyn luvattiin aiheuttavan sen, että kuollut ihosolukko kirjaimellisesti tippuu pois. Pakko siis kokeilla. No siis ensinnäkin, listerine-etikkaseoksen haju on jokseenkin tyrmäävä, kokeile siis sellaisessa tilassa, jossa ilmastointi toimii moitteettomasti, ehkä jopa liiankin tehokkaasti. Itsehän tietenkin kokeilin tätä varsin lämpöisessä pesuhuoneessa. Herkkävatsaisten ei ehkä kannata edes kokeilla.
Resepti siis kuuluu: 1 osa Listerineä, 1 osa etikkaa ja 2 osaa vettä. Jalkoja liotetaan kylvyssä 10 minuuttia. Itse käytin valkaisevaa listerineä, koska en käytä valkaisevia suunhuoltotuotteita, niin se sai toimia jalkakylvyssä osana tieteellistä koetta.
No miten se sitten toimi? No ei se kuollut ihosolukko ihan kirjaimellisesti tippunut pois. Vaikutus oli aikalailla sama, kuin 10 minuutin suihkulla. Siis välitön vaikutus, pitkäaikaista vaikutusta on vielä mahdoton sanoa. Mutta hyvin raikkaan tunteen tämä jalkakylpy jätti pitkäksi aikaa jalkoihin. Tarvitseeko kokeilla uudestaan? Ei.



Kaikkea sitä ihminen kokeilee for science.

Huomenna onkin luvassa kaksi luukkua, kun blogit Kahvia ja kosmetiikkaa ja Deathlicious Kisses pääsevät ääneen.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun Tähtihetket



Marraskuun viimeinen päivä, eli on taas aika listata kuluneen kuukauden Tähtihetkiä. Jälleen kerran niitä onneksi löytyy.

Ensimmäiseksi materialismionnea, ostin itselleni uudet kengät, jotka ovat niin hienot, että en tiedä, uskallanko käyttää niitä ollenkaan, vai laitanko ne vain kirjahyllyn päälle koristeeksi. Kyseessä on siis Adidaksen Superstarit, joita olen vuosien saatossa kävellyt atomeiksi useammankin parin. Ja mainittakoon, että kaikki Superstarini ovat olleet tällaiset erikoiset, kun sen kerran aloitti, niin en ole voinut ostaa tavallisia ollenkaan. Tutkimattomat ovat Tiinan mielen tiet.



Tapasin pitkästä pitkästä aikaa vanhaa ystävää, ja se kuuluu ehdottomasti kuukauden tähtihetkiin. En voi kuin olla kiitollinen siitä, miten hyviä ja ihania ystäviä olen elämässäni onnistunut löytämään. Ei se määrä, vaan laatu.

Lisää materialismionnea pääsee kuukauden tähtihetkiin, kun Äipä osti minulle Smarties-joulukalenterin. Kyllä, Tiina 25-v:n suuri toive oli saada Smarties-joulukalenteri.


Kaiken kaikkiaan, marraskuu on ollut oikein onnistunut kuukausi, yleisfiilis on vahvasti positiivisen puolella. Toivottavasti sama positiivinen fiilis jatkuu myös joulukuussa. Mahdollisuudet ainakin ovat hyvät, koska kaikki joululahjat ovat jo hoidossa, niin niistäkään ei ole stressiä ja voin skipata kaikki jouluhössötykset ja ottaa iisisti.