perjantai 27. kesäkuuta 2014

Osta itsellesi parempi mieli



Elämä potkaisi turvakengällä päähän maanantaina, joten ainoa järkevä ratkaisu oli mennä tiistaina kaupungille alennusmyynteihin ostamaan itselle parempi mieli. Ja luonnollisesti ostin lähestulkoon pelkästään normaalihintaisia tuotteita, tietenkin.

Niken lenkkarit ja Diorin ripsiväri olivat etukäteen suunniteltuja ja päätettyjä ostoksia ja muut nopeamman harkinnan ja päätöksenteon tulosta.
Kynsilakkakokoelmani suureni kahdella lakalla, Make Up Storen Gretalla ja YSL:n Gris undergroundilla. Luulin Gretan olleen normaalihintainen, mutta kotona kuitista selvisi, että sain sen puoleen hintaan. YSL on Stockmannin alelaarista.
Syväpuhdistava savinaamio oli lähinnä pihiyden tulosta, en millään halunnut ostaa mitään kallista kasvonaamiopurkkia, joten tämä 1,5 euron kertakäyttöpussi saa nyt ajaa saman asian.
Clarinsin meikinpoistoaineet(tai no, toinen taitaa virallisesti olla ”vain” kasvoputsari) osti ensin tutkittuani Sensain 2-vaiheisia meikinpoisto/kasvoputsareita ja saatuani pienen slaagin nähtyäni niiden hinnan, 40e alennuksessa. Juu ei, en todella maksa meikinpoistoaineista satasta. Joten Clarinsin hyllylle vei tieni. Matkaani lähtivät Instant Eye Make-Up Remover ja Water Comfort One-Step Cleanser. Toivottavasti nämä poistavat meikin paremmin kuin minulla aikaisemmin käytössä ollut joku L’orealin vauvanpunainen purtilo.

Tämän ostoskierroksen aikana tein vakaan päätöksen ostaa jatkossa kosmetiikkani netistä. Juu, pitäisi tukea suomalaista ja kaikkea, mutta ei saakeli, jos hinta eroa on yli kymmenen euroa per tuote, niin oma lompakko lähin lompakko.

No tuliko tästä kulutusjuhlasta parempi mieli? No ehkä vähän hetkeksi.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran kiihkeä ja levoton sydän



”Näettekö minut? minä olen Iiris Lempivaara, minulle on levoton ja painava sydän, ja sen lisäksi viskipullo ja huliharppu, jalassani hiihtohousut vuodelta -42.”
Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help –terapiaa nimeltä ”Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi”. Sitkeä harjoittelu kannattaa.



Luin Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän –kirjan nopeana ja kepeänä välipalalukemisena tavallisena tiistai-iltana.
En ole aikaisemmin lukenut Pulkkisen kirjoja, joten en osaa verrata tätä kirjaa hänen aikaisempaan tuotantoonsa. Kuitenkin, tämän luettuani, aion todellakin tarttua hänen muihinkin kirjoihinsa. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys –lehden jatkokertomuksena, ja sen tietäen, kirja kyllä tuntuikin lehden jatkokertomukselta. Kirja on kepeää luettavaa, aivan kuten lehtien jatkokertomukset. Tarina on aavistuksen uskomaton, sellainen, ettei sitä usko, jos sen sinulle joku kertoo. Ja jos se tapahtuu sinulle itsellesi, ajattelet, että kukaan ei usko, kun kerrot ja tarkemmin ajatellen, et itsekään uskoisi, jos joku muu kertoisi sen sinulle. Aivan kuten lehtien jatkokertomukset.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

The Body Shopin vartaloöljyt



Maaliskuussa oli mainonnan uhri, ja kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa vartaloöljyä. Innostuin vartaloöljyistä ihan todenteolla, ne eivät klähmää, niistä ei jää kalvoa iholle ja ne ihan oikeasti kosteuttavat ihoa. Koska olen ihan newbie vartaloöljyäjä, päätin kokeilla näin alkuun mahdollisimman montaa mielenkiintoista vartaloöljyä löytääkseni sen eniten itseäni miellyttävän.
Dr. Hauschkan koivu-arnikki-vartaloöljyn loputtua pohdin hetken, mistä lähtisin etsimään seuraavaa öljykokelasta ja aika pian päädyin kävelemään The Body Shopiin. Vietin hyvän tovin tutkaillen erilaisia purkkeja ja törppöjä, ja päädyin kassalle kahden eri öljypullon kanssa. Ensimmäinen oli Spa WisdomPolynesia Monoi Miracle Oil ja toinen Pink Grapefruit Beautifying Oil.

Ensimmäisenä kokeiluun päätyi Spa Wisdom Polynesia Monoi Miracle Oil, jossa on varsin miellyttävä kukkaistuoksu. En yleensä pahemmin perusta kukkaistuoksuista, mutta tässä tuoksu on kyllä miellyttävä. Öljy on todella kevyen tuntuista ja juoksevaa. Ja riittoisaa, minussa on jonkin verran öljyttävää, eikä öljyä ole kulunut paljon mitään, vaikka sitä kerran jos toisenkin olen jo käyttänyt. On myös sanottava, että tämä hakkaa sekä tehossa että miellyttävyydessä Dr. Hauschkan öljyn ihan 6-0. Tätä ostan ihan varmasti uuden putelin.

Pink Grapefruit Beautifying Oil on ilmeisesti(ainakin myyjän mukaan) kuivaöljy. En ole ihan täysin varma, mitä se tarkoittaa, mutta ei anneta sen häiritä. Pidän todella paljon The Body Shopin Pink Grapefruit-tuotteista niiden tuoksun vuoksi, mutta tässä öljyssä tuo minulle niin mieleinen tuoksu on jotenkin tunkkainen. Tämä ei ole ihan yhtä tehokasta, kuin tuo Miracle Oil, mutta ihan pätevän tuntuista kamaa kuitenkin. Vaikka lisää en aio tämän putelin loputtua ostaa.
 
Mikä muuten on öljy-vastine rasvaukselle? Kun rasva->öjy, rasvata->öljytä, rasvaus->?, öljäys?

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kamerapohdintaa



Armas Möhköni saavutti toukokuussa kunnioitettavan neljän vuoden iän. Samalla Möhkö aloitti uuden elämän 10 000 kuvan merkkipaalun ohitettuaan ja kuvanumeroinnin alettua alusta.



Jo tovin mieleni perukoilla on kummitellut ajatus kameran päivittämisestä. Haaveissani siintää Canon EOS 70D 18-135mm IS STM–objektiivilla. Ainoa ongelma asiassa on vain setin hinta, rapiat 1400 euroa, jos bongaa hyvän tarjouksen.
Aluksi harkitsin myös minijärkkäriä, mutta totesin, että haluan järkkärini ”normaalikokoisena”. Siinä on vain se tietty fiilis, kun kuvaan möhköllä. Ja minijärkkäriin minun pitäisi ostaa uudet lisätarvikkeet(ei sillä, että minulla niitä paljoa olisi Möhköönkään). Ja toisaalta, minijärkkäriin ei ole tarjolla niin paljoa erilaisia lisätarvikkeita kuin ”normijärkkäriin”. Tai ainakaan Canonilla ei ole, ja minä olen canonisti läpikotaisin. Minun aivoni eivät vain taivu muiden merkkien käyttölogiikoihin.

Mutta ei se järkkäri ole ainoa asia, jota olen pohtinut. Minulla on vuonna 2009 ostamani Canon IXUS 95, jolla en ehtinyt kuvata paljoakaan ennen Möhkön ostamista. Periaatteessa Ixuksessa ei ole mitään vikaa, mutta kuvanlaatu ei ole enää viisi vuotta vanhassa kamerassa ihan toivotulla tasolla. Tosin, osansa kuvanlaadun tasoon saattaa olla sillä, että pudotin sen 2009 Prahan eläintarhassa asvalttiin ihan huolella.
Kunnollinen kompaktikamera olisi hyvä ja kiva mukaan otettavaksi, kun aina ei ole mahdollista(tai halua) ottaa isoa järkkäriä matkaan.

Olen jo tutkaillut muutamaa Canonin mallia sillä silmällä, mutta minun täytynee käydä ihan liikkeessä kokeilemassa, miltä ne tuntuvat käteen ja millaisia kuvia niillä saa otettua. Joku saattaisi sanoa, että älä osta kompaktikameraa, vaan osta älypuhelin, jolla saa hyviä kuvia. Mutta minä tahdon puhelimeni puhelimena ja kamerani kamerana. Ihan samalla lailla kuin tahdon erillisen musiikkisoittimen, enkä puhelinta, johon saa spotifyn. En minä tahdo raahata järkyttävän isoa puhelinta joka paikkaan, joskus on kiva olla täysin tavoittamattomissa. Ja kameralla kuvaamisessa on se tietty fiilis. Vanhanaikainen, I know.

Järkkärin ja kompaktikameran lisäksi olen haaveillut GoPro Hero–actionkamerasta. Näin sellaisen käytössä Lapissa kurssikaverilla ja totesin, että tuollainen on minunkin saatava. Olin toki jo kauemman aikaa ajatellut, että GoPro olisi kiva, mutta en ollut ihan varma, kun en ollut nähnyt kenelläkään sellaista käytössä. Ja täytyy sanoa, että GoPron kuvanlaatu yllätti minut erittäin positiivisesti! Aivan tajuttoman tarkkoja kuvia!
Tähän asti olen haaveillut GoPro Hero3 –kamerasta, mutta jokin aika sitten luin eräästä blogista, että Herosta on tulossa lähiaikoina seuraava versio eli Hero4, joka ainakin paperilla on huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Ja ainakaan alustavien tietojen mukaan hinta ei ole kovin paljon suurempi kuin Hero3:sen.

Ei kai tässä auta muu, kuin aloittaa säästäminen. Kuinkahan kauan kestää, että saan kerättyä tarpeeksi paljon kolikoita purkkiin, kuten tein lapsena säästäessäni rahaa cd-soittimeen(joka on muuten yhä käytössä)?

torstai 5. kesäkuuta 2014

Clinique Exfoliating Scrub


Viimeksi Liisan töissä kyläillessäni annoin Liisalle tehtäväksi etsiä minulle kasvokuorintatökötti.
Hetken pohdittuaan Liisa esitteli minulle kaksi Cliniquen kuorintaa, joista toisen kohdalla sanoin ’bingo’.
Itse töhnä on hyvin, Hyvin jankkia, oli oikeasti työlästä saada sitä tuubista pihalle.
Tunne naamalla oli sitä kuoriessa hyvinkin raikas(lue: naama tuntui siltä, että se olisi liekeissä) ja tökötin haju oli, noh, se haisee aivan kuolemalta.
Mutta millään edellä mainituista seikoista ei ole mitään väliä, koska TÄMÄ ON PARAS KUORINTATÖKÖTTI IKINÄ!
Olen kokeillut todella montaa eri kuorintatököttiä ja mikään ennen kokeilemani ei paini samassa sarjassa tämän kanssa.
Monien kuorintojen kanssa kasvoihini jää sellaisia ”ihoriekaleita” huolellisesta hinkkaamisesta huolimatta. Nenä on tässä suhteessa minulla pahin alue, mutta tällä Cliniquella niitöä riekaleita ei ollut edes nenässä.