perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun Tähtihetket



Heinäkuun ehdoton ykköstähtihetki oli Isosiskon häät. En ole koskaan nähnyt Isosiskoani niin onnellisena, kuin silloin kun hän sanoi ”tahdon”.  Häät sujuivat paria kommellusta lukuun ottamatta hyvin, ja olin itse colalinjalla viimeisenä pystyssä. Meikkejä aloin poistaa varttia vaille kuusi aamulla, sen jälkeen uni kutsui. Jalat olivat paisuksissa kuin pullataikina ja seuraavalla viikolla isovarpaiden kynnet mustuivat. ’Ei jatkoon’ niille kengille.

Toiseksi parasta Heinäkuussa oli muutto, tai pikemminkin tavaroiden uudelleensijoitus Suomen Siperiasta Lappeenrannasta Tampereelle varastoon odottamaan uutta asuntoa Tampereella. Päätin pitkän harkinnan jälkeen, että minun on parasta palata takaisin Pirkanmaalle, joten pakkasin tavarani, palautin avaimen ja lähdin taakseni katsomatta. Muuttoporukka on kyllä maailman paras, hakivat minut toiselta puolelta Suomea, tekivät muuttopäivän iltana lämppäreitä ja majoittivat vielä pariksi yöksi päälle.



Heinäkuun kolmas tähtihetki oli veljentytön kanssa vietetty päivä, oltiin koko sisaruskatras koossa ja muiden tehdessä remonttia, minä hengailin veljentytön kanssa. Lähinnä siis makoilin sohvalla ja katsoin muumeja. Ja vastasin seitsemään tsiljardiin miksi tai miten –kysymykseen.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

#hamsterinsukua



Kuinka monella muulla on taipumusta hamsterointiin? Siis siihen, ettei mitään voi heittää pois, koska sitä saattaa vielä jonain päivänä tarvita.

Yleensä tämä piirre kerää vain turhaa rojua nurkkiin, mutta kyllä sillä on hyvätkin puolensa. Aina silloin tällöin voi vahingossa löytää omista varastoista juuri sitä, mitä tarvitsee. Toki, näitä hetkiä on jokseenkin harvoin, sillä kunnon hamsteri säilöö enemmän tavaraa kuin voisi koskaan tarvita ja unohtaa puolet omaisuudestaan. Josta taas seuraa se, että harvoin tarvittavia tavaroita saattaa olla useampi kappale.

Viimeksi hamsteritaipumuksistani oli hyötyä hieman yllättäen ja vahingossa. Eyeshadow and flame-blogin Ilonan järjestämissä pikkujouluissa goodiebagissa oli jonkin verran hiustuotteita. Osan annoin Äipälle ja osa jäi odottamaan uudelleen sijoittamista, koska ajattelin, ettei itselläni ole niille käyttöä. Noh, asiat muuttuvat ja nyt niille tukkatököteille onkin tiedossa itsellä käyttöä, kun aloitin uuden tukkaprojektin.

Tosihamsterin tavoin mielestäni ongelma ei ole tavaranmäärä, vaan säilytystilanpuute. Minua ei haittaa se, että tavaraa on paljon, vaan se, jos kaikelle ei ole omaa selkeää paikkaa. Mieluiten hyllyssä, laatikossa tai kaapissa. Epämääräiset kasat v-----tavat minuakin.
Luulen, että jokaisella on omat sokeat pisteensä tavaramäärässä, itselläni se on ylivoimaisesti kirjat. Luulen, että serkkupoikani järkyttyi pahan kerran, kun kuuli minun tarvitsevan ainakin 15 hyllymetriä kirjahyllyjä muuton uuteen asuntoon koittaessa. Mies parka. Älkää käsittäkö väärin, olen todella mieltynyt kenkiin, vaatteisiin, kynsilakkoihin, astioihin ja moneen muuhun asiaan, mutta en luo niihin samanlaisia tunnesiteitä kuin kirjoihin. Kirjoja ei vain voi olla liikaa.

Vaikka olen työllä ja tuskalla päässyt eroon kaikista pahimmista hamsterointiajatuksistani, olen silti nyt lyhyen ajan sisällä huomattavan usein tullut ajatelleeksi, että mitään ei pitäisi heittää pois, koska sitä saattaa tarvita vielä joskus. Tällaisia ajatuksia ovat herättäneet yllättävä tarve lukion ekalla kirjoitetulle esseelle(muistin heittäneeni pois), vanhojen rintsikoiden tarve(heitetty menemään), vanhojen pesisverkkareiden tarve(leikattu matonkuteeksi) ja muutama muu insidentti. Että ei ihan tuoreita tapauksia edes. Mutta mitä tästä opimme? Mitään ei pitäisi heittää pois. Paitsi roskat. 
Otetaan esimerkiksi vaikka kasa vanhoja aikakausilehtiä, jos olisin heittänyt ne luettuani menemään, en olisi voinut toteuttaa askarteluideaani, johon minun täytyy leikellä erilaisia kuvia lehdistä. Että olipa onni, että kasaan luetut lehdet pinoiksi sinne tänne(ja sitten ne ottavat pattiin epämääräisinä kasoina). Tai tyhjät kenkälaatikot, niitäkin tarvitaan tähän askarteluideaani, aatelkaa, miten kauhea kohtalo olisi joutua ostamaan uudet kengät ihan vain kenkälaatikon takia. On se hyvä, että on tullut säästettyä ne vanhat laatikot.

Olen pohtinut, että onko hamsterointi vain opittua käytöstä vai onko siihen mahdollisesti jotain biologisia taipumuksia. Että miksi kaikki eivät ole minimalisteja tai hamstereita? Mikä sen eron aiheuttaa? Miksi toisista hamstereiden lapsista tulee itsestäänkin hamstereita ja toisista täysin päinvastaisia minimalisteja? Ja sama tietenkin toisin päin. Tietenkään en tässä tarkoita tosi-tv:ssä esitettävien ohjelmien himohamstraajien kaltaisia tapauksia, joissa yhdessä talossa asuu 150 kissaa ja kakkakin säilötään sankoihin.
Ja kuinka paljon tavaraa loppujen lopuksi on liikaa tavaraa?

Luin tätä asiaa pohtiessani suureen suosioon nousseen Marie Kondon Konmari –siivouskir järjestyskirjan. En muista, koska viimeksi olisin lukenut vastaavanlaista roskaa. Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka löytävät kyseisestä kirjasta avun järjestämiseen ja siivoamiseen, mutta se en ole minä. Myönnän, että saatoin asennoitua kirjan lukemiseen väärin ja lukea sitä pirunsarvet päässä. En pidä ei-fiktiivisistä kirjoista, joissa kirjoitustyyli on lukijalle jutteleva, en myöskään pidä minä-tiedän-ainoan-oikean-tavan-tehdä-asioita asennoitumisesta missään asiassa, enkä koe olevani tarpeeksi avarakatseinen liialliseen hippi/hihhulitoimintaan. Konmari: Check, check ja check. Ei jatkoon. No, yhtä lukukokemusta rikkaampana voin siirtää Konmarin tietokoneeni roskakoriin ja siirtyä eteenpäin.

Voin myöntää olevani jossain määrin materialisti*, tykkään tavarasta. Tykkään kauniista esineistä vain niiden itsensä vuoksi, tykkään arjen designista kauniiden käyttöesineiden muodossa, tykkään vanhoista tavaroista niiden tarinoiden vuoksi. Pidän ajatuksesta, että inspiraation iskiessä, voin vain ottaa omista varastoistani tarpeet uuteen projektiin vaikka keskellä yötä, eikä minun tarvitse lähteä ensin hakemaan niitä kaupasta, tai pahempaa, odottaa maanantaihin, että kauppa aukeaa. Tai halutessani lukea voin napata omasta hyllystäni kirjan luettavakseni, ilman eräpäivää. Tai voin valita kaapista lautasen kulloisenkin fiiliksen mukaan, joskus jäätelö maistuu parhaalta turkoosilta lautaselta, joskus taas ruskealta.
Vihaan suunnattomasti niitä tilanteita, jolloin minun täytyy ostaa jokin esine tai tavara vain, koska valinnanvaraa ei ole ja tarve on pakottava. Luonnollisesti tahtoisin aina itsestäni kauneimman esineen tai tavaran, vaikka se olisi vähän kalliimpi kuin ”ruma”. Harmi vain, että läheskään aina lompakkoni ei ole kanssani samaa mieltä siitä, kumpi on tärkeämpää, hinta vai kauneus. Onneksi joskus käy niinkin, ettei se eniten omaa silmääni miellyttävä olekaan oman budjetin ulottumattomissa.

*Materialismi sosiologisessa asiayhteydessä tarkoittaa esineiden itseisarvoa ja materian arvostamista sen itsensä vuoksi. Elämänasenteena materialisti ei näe esineillä siis ainoastaan välinearvoa toiminnassaan vaan hän haalii esineitä niiden itsensä vuoksi. –Wikipedia 


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Essie Flowerista -kokoelma




Saimme Turun blogimiitissä L’Orealin edustajalta Essien flowerista-kevätkokoelman. Tämä oli toinen kosketukseni Essien lakkoihin, ensimmäisessä Livboxista saamassani lakassa oli valmistusvirhe, se ei ollut mieltäylentävä kokemus. Positiivisin mielin lähdin kuitenkin kokeilemaan näitä Essien lakkoja – ja ehkä vähän petyin. En tiedä, olivatko odotukseni liian korkealla vai mistä se johtui, mutta nämä eivät säväyttäneet. Pidin kovasti näiden leveästä ja jämäkästä sudista, ja siitä miten nopeasti nämä kuivuivat. Myös sävyt ovat aika kivoja. Mutta. Kyllä minun mielestäni 15 euron kynsilakalla pitäisi kolmella kerroksella saada täysin peittävää jälkeä. Ei tarvitse olla kummoinenkaan valo, kun oma kynteni kuultaa lakkauksen läpi. Myöskin lakan kestossa on toivomisen varaa, lakat alkoivat lohkeilla ja kulua kärjistä jo lakkaamista seuraavana päivänä. toki, minulla oli ihan törkypitkät kynnet, kun testailin näitä, mutta silti, 24 tuntia ei ole kovin kehuttava tulos. Lakkojen siistiminen lakkaamisen jälkeen ei ollut ihan helppoa, lakkaan yleensä kynteni illalla ja siistin lakat seuraavana aamuna suihkussa, nämä eivät siistiytyneet yhtä helposti ja vaivattomasti kuin muut käyttämäni lakat.
Lopputulos on kutakuinkin plusmiinusnolla. En oikein vieläkään tiedä, mitä mieltä olen Essien lakoista. 

Pedal Pushers

Perennial Chic

Garden Variety

Blossom Dandy

Flowerista

Picked Perfect


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Fudge Salt Spray



Olen rakastunut. Palavasti rakastunut. Fudgen suolasuihkeeseen nimittäin. Tai suolasuihkeeseen ylipäätään, mutta koska tämä Fudge on ainut, jota olen kokeillut, voidaan sanoa, että olen rakastunut siihen.
Sain tämän Fudgen Salt Sprayn toukokuussa Turun blogimiitin goodiebagista. Olin innoissani ja kiinnostunut, mutta en oikein tiennyt, miten suolasuihketta käytetään. Heinäkuun alussa menin parturiin leikkauttamaan fledan kuosiin siskon häitä varten ja kysäisin parturilta, mitä tököttiä hän käytti hiusteni laittamiseen kun lopputulos oli niin kiva, vastaus oli suolasuihke. Totta puhuen, lopputulos oli ehkä täydellisin ikinä. Jos olisin tutustunut suolasuihkeeseen puolitoista vuotta sitten, minulla saattaisi edelleen olla pitkät hiukset.
Fudge Salt Spray tuoksuu karamelliselta, ei kuitenkaan niin vahvasti kuin esmerkiksi Tigin tuotteet. Jotkut sanovat tämän tuoksuvan kookokselta, mutta itse en haista sitä. Se tosin saattaa johtua inhostani kookosta kohtaan, suljen sen tuoksun vahvasti mielestäni pois.
Olin, ja olen yhä, todella yllättynyt siitä, miten helppoa suolasuihkeen käyttäminen on. Suihkaus märkään tukkaan, vähän pöyhintää ja föönataan kuivaksi. Perfect. Tukanlaittaminen ei ole ollut minulle koskaan näin helppoa ja vaivatonta.  Ja lopputulos näyttää tökötittömältä, ehkä parasta. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Burt's Bees Almond&Milk Hand Cream



Olin uuden käsirasvan tarpeessa ja olin muista syistä tekemässä tilausta Burt’s Beesin nettikauppaan, joten tuntui luontevalta ostaa samoilla postikuluilla myös se uusi käsirasva. Päätin edellisestä kokemuksestani huolimatta olla jälleen uudistusmielinen, ja kokeilla jotain uutta rasvaa, enkä vain tilata sitä samaa vanhaa, mutta ehdotonta suosikkiani, Hand Salvea.
Päädyin valitsemaan Almond&Milk Hand Creamin, manteliöljyä ja maitoa sisältävän rasvan. Ensinuuhkaisusta asti rasva on tuoksunut joltain niin kovin tutulta, mutta en kuollaksenikaan osaa sanoa, että miltä. Manteliöljy voisi johdattaa ajattelemaan marsipaania, mutta ei tämä tuoksu marsipaanilta. Tuoksu on makean karvas, enkä osaa päättää pidänkö siitä vai en. Tuoksu ei totisesti ole sellainen ”perinteinen hyvä rasvantuoksu”, vaan kovin luonnollinen, yrttinen, terveellinen tai juureva, kuten Burt’s Beesin tuotteilla on tapana tuoksua.
Olen käyttänyt tätä öisin puuvillahanskojen kanssa, koska kuten Burt’s Beesin tuotteet yleensäkään, tämä ei imeydy nopeasti. Olen ehkä käyttänyt tätä vähän liian runsaasti, mieluummin överit kuin vajarit. Aamulla kädet ovat yleensä vielä varsin lähmäiset, ja käsissä on mehiläisvahan muodostama nahkea kalvo, joka ei lähde saippuapesussakaan, mutta suihkussa kaikilla aineilla läträtessä kylläkin. En ole huomannut tällä rasvalla mitään sateentekevää vaikutusta, mutta ihan kelvollinen tämä kyllä on. Kynnet tuntuvat tosin erityisesti tykkäävän tästä, ovat yleensä aivan erilaiset illalla ja aamulla, kun olen laittanut tätä yöksi.
Kaiken kaikkiaan, ihan kiva rasva, mutta en usko, että tulen ostamaan tätä tämän purkin loputtua lisää.