torstai 30. toukokuuta 2013

Testissä Lavera Basis -käsivoide


Sain Laveran Basis-käsivoiteen Toukokuun Livboxissa. Käsieni taas vaihteeksi kuivahdettua päätin kokeilla tätä sen sijaan, että heti ostaisin uuden.

Olen antanut itseni ymmärtää, että rasvat toimivat kahdella eri tavalla. Ne joko imeytyvät ihoon kosteuttaen sitä tai muodostavat iholle kalvon estäen kosteuden haihtumisen. Noin niin kuin raakasti yksinkertaistaen ja vetäen mutkat suoriksi.



Laveran Basis kuuluu syvästi inhoamaani kalvoseurakuntaan. Tuoksu on ainakin minun nenääni sitruunainen hyttysmyrkky. Rasva ei ole imeytymisen riemuvoitto(kalvoseurakunta!), eikä sillä ainakaan minun käsiini ollut oikeastaan minkäänlaista vaikutusta.

Kaiken kaikkiaan fiilis muutaman poäivän käytön jälkeen: Noh, tulipahan testattua. Ei tarvitse ostaa itselle tätä lisää eikä löytynyt haastajaa The BodyShopin Vitamin E –sarjan käsivoiteelle.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Taiteilia



Ken on suvun kuuluisin taiteilija?
(Niitä kun on hirveen monta.)
Mikä musa on kaupallista
ja kenen taidenäyttely sontaa?

Ei taida olla vaaraa, että minusta koskaan tulisi suvun kuuluisin taiteilija, kun sukuun kuuluvat Ellen Alakanto ja Oskar Merikanto. :D
Mutta en anna sen häiritä, vaan luon omaa taidettani vailla menestyksen paineita ja ihan omaksi, ja vähän kavereidenkin(toivottavasti), iloksi.
Tämä taulu oli erittäin vaativa ja vaikea tehdä. Sitä luomisen tuskan määrää ei voi sanoin kuvata. Leikkasin lehdistä kosmetiikkapurkkien ja –törppöjen kuvia ja liimasin ne sitten paperille. Oikeasti, se kuvien leikkaaminen meinasi välillä pitkästyttää, vaikka onkin aika addiktoivaa puuhaa. Kehykset ovat taattua Ikea-laatua.

torstai 16. toukokuuta 2013

Toukokuun Livbox



Kävin tarkastamassa tämän kuun livboxin sisällön jo ennen kuin sen käsiini sain, koska tiesin joutuvani sitä odottamaan itsestäni ja sijainnistani johtuen reilun viikon pidempään kuin normaalisti. Voin sanoa, etten odottanut tämän kuun boxia ollenkaan, ja olin valmistautunut varsin vahvasti pettymykseen. Ja yritin säilyttää positiivisen asenteen ajattelemalla, että ehkä tähän pätee sama juttu kuin siihen, että kun ei yhtään halua lähteä jonnekin ja kuitenkin lähtee, niin sitten on kivaa. Eli kun ei odota mitään, niin ei petykään. Petyin, ja varsin pahasti.

Tässä kuussa boxi piti sisällään yhteensä kuusi tuotetta:

 
Eylure irtoripsitupsut

”Irtosipisitupsujen avulla saat luonnolliset mutta näyttävät ripset! Yksittäiset irtoripset on kätevä asettaa paikalleen mukana tulevan liiman mukana. Irtoripsitupsuja voi käyttää myös piilolinssien kanssa.”
Kiertoon. Minulla ei ole näille mitään käyttöä.

Lavera käsivoide

”Basis-käsivoide on miedon tuoksuinen ja se on suunniteltu erityisesti herkälle iholle. Manteliöljy ja sheavoi suojaavat ja ravitsevat ihoa ja kamomilla rauhoittaa ihoa.”
Tämä pääsee testiin, sillä saan tai joudun rasvaamaan käsiäni vähän väliä, koska ne kuivuvat varsin helposti. Käsirasvoille on aina käyttöä.

Lash Card

”Lash Card on meikkitaitelijoiden salaisuus, joka estää ripsiväriä paakkuuntumasta! Taivuta ripset ja paina Lash Card kevyesti ripsien taakse. Levitä ripsiväri normaaliin tapaan.”
Tuota. Livboxin nettisivuille oli linkattu tutorialvideo Lash Cardin käytöstä. Täytyy sanoa, että tämä on nyt taas sellainen tuote, jonka tarpeellisuutta en ymmärrä. En vaan ymmärrä. Onko tämän tarkoitus kenties tehdä ripsikampa tarpeettomaksi? Asia nyt kuitenkin on niin, että jos minulla on jo nyt työn ja tuskan takana saada ripsiväri siististi, niin ylimääräinen pahvinpala ei auta asiaa ollenkaan. Enkä kyllä oikein ymmärrä, että miten tämä estää ripsivärin paakkuuntumisen. Jos tämä myytäisiin luomivärin suojelijana, että tämä estää ripsiväriä sotkemasta luomiväriä, saattaisin uskoa. En silti ostaisi tai käyttäisi.

Académie Crème Veloutée –tehokosteusvoide

”Täydellinen ihon kosteuttaja normaalille iholle tai kuivuuteen taipuvaiselle sekaiholle! Samettinen tehokosteusvoide säilyttää ihosi kosteustasapainon ja pitää sen pehmeänä ja säteilevänä.”
Tämä menee varmasti kokeiluun, vaikka suhtaudun aavistuksen epäilevästi tuotteen kuvauksen antamiin suuriin lupauksiin, koska yleensä tällaisia lupauksia antavat tuotteet ovat olleet ihan liian rasvaisia minulle, vaikka oman analyysini mukaan oman ihotyyppini pitäisi olla yhteistyökykyinen niiden kanssa. Tai ehkä minä olen vain mutantti.

Papier Poudré paperipuuteri

”Papier Poudré on kauneusmaailman kulttituote, joka poistaa iholta ylimääräistä kiiltoa ja kiinnittää meikin. Se pitää kasvot ja kädet kuivina ja raikkaina. Kätevä kuljettaa mukana.”
Boxin ainoa normikokoinen tuote. Ehdottomasti kokeilen, koska jonkin geenimutaation aikaansaannoksena minulla on aina kuuma(no, niin on sisaruksillakin), ja välillä kädet hiksaa turhan paljon. Ja kasvotkin hiksaa. Ei kiva. Josko paperipuuteri pelastaa?

Cianté kynsilakka

”Cianté –kynsilakat ovat ihastuttaneet ympäri maailman trendikkäillä ja laadukkailla sävyillään. Kynsilakan optimaalisen litteällä pensselillä teet peittävän ja kestävän manikyyrin.”
Ensimmäinen kerta, kun kuulen kynsilakkaa levitettävän pensselillä. Itse lakkaan kynteli siveltimellä tai sudilla ja pensselillä teen sitten muita hommia. Mutta asiaan. Lakka on minikokoinen ja sävy on kiltisti sanottuna mitäänsanomaton ja ei-minkään-värinen. Jää nähtäväksi, testaanko tätä itse vai laitanko kiertoon.

Ensimmäisen kerran minun on sanottava, että olen varsin syvästi pettynyt livboxiin. Ainoa normaalikokoinen tuote on 3,2 euroa maksava paperipuuteripakkaus. Eikä se nyt niin mieltä ylentävää ole lukea, että joidenkin boxeissa yksi tuote on arvokkaampi kuin koko oma boxi yhteensä(oman boxin arvo on aikalailla 38 euroa, vrt. Dr Hauschkan kiinteyttävä kasvonaamio tuubi 43,5 euroa…). Enkä nyt tarkoita, että olisin halunnut sen kasvonaamion, vaan tuntuu aika haljulta, että toiset saavat yli tuplasti enemmän vastinetta rahoilleen. Euroissa mitattuna toki.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

+/-



Käsi ylös kaikki, jotka ovat joskus mielessään ajatelleet, että ”kylläpä sainkin loistavaa palvelua” kaupassa, mutta kuitenkin jättänyt kertomatta tästä myyjälle itselleen. Tai ajatellut, että kaverilla on nätti mekko tai onnistunut silmämeikki ja pitänyt nämä ajatukset ominaan. Minä ainakin olen. Esimerkiksi nyt jo lopetetussa Niken liikkeessä Kampissa sain niin hyvää palvelua, että vieläkin muistelen lämmöllä. En vain saanut sanottua sitä myyjälle itselleen.
Saati sitten, että saisi sanottua kohteliaisuuden tuntemattomalle, herran jestas.  Pari viikkoa sitten tuntematon nainen kehui junassa laukkuani. Hämmennyin, mutta sain silti kakistettua kiitoksen ja sanottua, että tykkään itsekin laukustani kovin. Ja yhä edelleen nuo ihan tuntemattoman naisen sanat lämmittävät mieltäni.
Kauan on siitä, kun viimeksi lähetin kaverille kortin postissa, ihan vain koska on kiva saada muutakin postia kuin laskuja. Eikä ole kyse siitä, että minulla ei olisi kortteja ja postimerkkejä, koska niitä on vino pino. En vain ole saanut aikaiseksi.
Positiivisuutta ja kivoja sanoja ei kuitenkaan tässä maailmassa ole koskaan liikaa. Liian helposti ne kivat sanat ja kehut tulee kuitenkin nieltyä ja jätettyä sanomatta. Kuitenkin, uskon, että kaikki positiivinen, mitä ihminen antaa itsestään, palaa hänelle takaisin moninkertaisena. Ei ehkä heti, eikä sieltä, mistä odottaisi. Se saattaa tulla takaisin hyvin odottamattomassa hetkessä ja odottamattomasta lähteestä vuosien päästä. Tai saattaa olla, ettei ihminen itse edes tiedä hyvien sanojensa palanneen takaisin. Näin käy, kun joku puhuu ihmisestä hyvää toisille sanojen kohteen itse sitä tietämättä.
Liian harvoin tulee sanottua ystäville, että kuinka hyviä tyyppejä he ovatkaan. Ehkä ne tietää sen sanomattakin.
Jatkossa aion taas tsempata, ja kehua kavereita ja kertoa sille myyjälle, kun saan oikein hyvää palvelua. Ehkä jopa uskallan sanoa sille bussipysäkillä olevalle tyypille, että hänellä on hienot kengät.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Antiikkia antiikkia



Ah, muistoja menneisyydestä.
Äipän luona hengatessani olen käynyt tänne jääneitä rojujani läpi ja antanut suurimmalle osalle hävitystuomion, jotain juttuja on kuitenkin ollut ”pakko” säästää. Joitain vaatteita ja asusteita, läjä pehmoleluja ja pikkuautoja.
Kaappien kätköissä oli myös pari laatikkoa, jossa oli kasa kosmetiikkaa. Vanhoja ripsivärejä, hiustököttejä, meikinpoistoaineita. Ja nämä:

Kolme Anytimen luomiväriä. En edes muistanut koko merkin olemassaoloa, ennen kuin näin nämä. Jonka jälkeen, minun piti oikein pohtia, että koska näiden valmistus on lopetettu. KVG-menetelmällä sain selville, että Anytimen meikkien valmistus lopetettiin vuonna 2008 Lumenen ostettua lafkan ja sen tilalle tuli Lumene Natural Code –sarja.
Täytyy sanoa, että nuo ruskeat iskevät vieläkin. Sininenkin ehkä, tai sitten ei. Näiden löydyttyä minun ei tarvitse ostaa uusia luomivärejä varmaan ikinä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

HBD MeMyself&I

Vuoden vanhempi, vaan ei yhtään viisaampi.

Aioin ensin linkittää tähän tuksun esittämässä Marilyn Monroeta laulamassa Happy Birthday:ta. Sitten tulin järkiini.

Aloitin synttäreideni juhlistamisen etuajassa jo lauantaina, kun kävimme siskoni ja hänen kihlattunsa kanssa katsomassa Jaakko Saariluoman Ain naurain työtäs tee stand up-shown. Show oli mielestäni todella hyvä, naureskelin sille vielä sunnuntainakin matkatessani pohjanmaalle.

Sunnuntaina, odotellessani junan saapumista rautatieasemalla, näin tyylikkäimmän koskaan näkemäni 2-3-vuotiaan taaperon. Tytöllä oli punainen hipsterpipo, parkatakki, mustat farkut ja Adidaksen lenkkait. Tyy-li-käs. Mutta oikeasti. Tyyppi on hätinä päässyt vaipoista, ja on tyylikäs kuin strösseli mokkapalassa. Itse olen viimeiset 23 vuotta harjoitellut, enkä vieläkään saa asun kaikkia osia sopimaan yhteen. Toisaalta, ei mene kovin vahvasti sillä nelikymppisellä naisella, jonka farkkujen perseeseen oli kirjoitettu glitterillä QUEEN. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.

Otin varmanpäälle, ja ostin itselleni lahjan. Ja mitäpä muutakaan olisin ostanut, kuin kirjoja.

Tuon Umberto Econ Kauneuden historian kanssa minulla kävi tuuri, sen normaali hinta pyörii neljänkympin kieppeillä, mutta olin oikeaan aikaan liikkeellä ja sain sen reilulla kympillä.
Anna-Leena Härkösen uusin kolumnikokoelma Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia pääsi lukulistalleni heti ilmestyttyään, olen lukenut Härkösen kaksi edellistä kolumnikokoelmaa ja pidän hänen kirjoitustyylistään kovasti. Sopiva määrä sarkasmia ja ironiaa ei ole koskaan pahitteeksi.
Mikko Porvalin Rautasormus – rakkaustarinoita sotavuosilta, sisältää nimensä mukaisesti rakkaustarinoita sotavuosilta. Sotatarinat ovat aina kiehtoneet minua, tapahtumat niin sodan tuoksinassa kuin kotirintamallakin ovat todella mielenkiintoisia.
Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella Saarenmaalla ostin oikeastaan vain yhden ohjeen takia, pulled porkin, suomalaisittain se on ilmeisesti nyhtöpossua. Ja minä en edes pidä possusta, valitsen aina mieluummin nautaa tai kanaa, jos minulla on siihen mahdollisuus. Pikaisella selauksella löysin kirjasta paljon muitakin kokeilemisen arvoisia reseptejä.

Mutta ensteks paras synttärilahja tänä vuonna on kyllä Kummitädin antamat 4 Kastehelmi-sarjan kahvikuppia aluslautasineen. Oikeesti! Voisko olla yhtään siistimpiä? No ei. Minun periaatteeni mukaan astioita ei voi olla koskaan liikaa. Haaveenani on iso keittiö ja siellä jumalattoman kokoinen astiakaappi, jossa olisi paljon erilaisia astioita erilaisiin tilaisuuksiin ja tunnelmiin.

Olen, kauniisti sanottuna, keräilijäluonne. En lähelläkään TV:n himohamstraajia, sillä olen(onneksi) aika valikoiva keräilykohteideni suhteen. Ja kun käytettävissä olevien rahavarojen määrä on rajallinen, niin ei yksinkertaisesti pysty ihan jokaista kivaa tavaraa ostamaan, vaan on pakko olla valikoiva. Ja yritän pitää kiinni siitä periaatteesta, että pitäisi ostaa vain sellaista, mitä ilman ei pysty elämään tai jonka ostamatta jättäminen harmittaisi loppuelämän.

Vappuun kuuluu tietenkin sima ja munkit. Sima on kyllä kovan työn tulos, ei ollut ihan vaivatonta taivutella Äipää tekemään simaa. Maanittelu ja pieni joukkopainekin auttoivat ja nyt meikä saa nauttia Äipän tekemästä simasta, joka hakkaa kaupan litkut ihan 100-0. Munkit on kyllä kaupan pakastealtaasta(tai, no, -kaapista). Ei riitä itsellä taidot eikä kärsivällisyys opetella tekemään rasvapaistettuja munkkeja itse. Ja näissä kaupasta ostetuissa on hilloakin sisällä. Ja ne ovat sydämenmuotoisia! Kuinka herttaista.


Vapun kunniaksi lakkasin kynteni pornonpunaisiksi. Lakka on OPIn Hong Kong –kokoelmasta ja nimeltään Red My Fortune Cookie. Tämä on mielestäni todella lähellä täydellistä peruspunaista kynsilakkaa, enkä oikeastaan odota löytäväni parempaa.