lauantai 26. marraskuuta 2016

Tampereen Kädentaitomessujen ostokset

Sitten päästäänkin siihen tärkeimpään, eli mitä hankin kädentaitomessuilta. Noh, mitäpä minä En olisi hankkinut? Kannoin kotiin ihan jumalattomasti tavaraa, mutta mitään en kadu! Ja ihan itsekkäästi hankin tavaraa, vaikka ajatukset meinasivat koko ajan suistua lahjanteko/-hankinta –moodiin. Pysyin tiukkana, ja muistutin itseäni kysymällä mitä minä haluan. Osittain syytän tästä tavaramäärästä myös tylsää säätä(piristystä pimeään ja sameaan ja märkään) sekä hallitusta, joka antoi Talvivaaralle lisärahoitusta(don’t even ask). Kuvat ovat mitä ovat, lumettoman marraskuun illat eivät ole niitä kaikkein otollisimpia(pun intended) valokuvaamisen suhteen.

Mistäs sitten aloitettaisiin? No vaikka suurin piirtein alusta.

Aikalailla ensimmäiseksi messuilla suuntasin lankakauppaTitityyn osastolle Stephen Westin ’West knits, best knits: Number 1 - Shawls’ –kirjan perässä. Onni olikin myötä, sillä minun jälkeeni osastolle jäi vain 1 kappale kyseistä kirjaa.  Kirjassa on 13 ohjetta, joista tahtoisin tehdä 8-9, joten tuli paljon halvemmaksi ostaa 29,90 maksanut kirja, kuin 8-9kpl 7€ maksavaa ohjetta yksitellen. Ja kirjan mukana sai koodin, jolla kirjasta pystyi lataamaan myös e-kirja-version.


Bongasin messuilta myös osaston, jossa mainostettiin ”kirjat 2€”. Kirja-hoarderina hylkäsin kaikki 
muut suunnitelmani, ja suuntasin suoraan ja päättäväisesti osastoa kohti. Mukaani tarttui kolme kirjaa, eli tuhlasin yhteensä kuusi(6!!!) euroa. Ihan hullua. 
Ostin kirjat ”Ihanimmat piirakat”, ”Matto x 30” sekä ”Ihana ilmastointiteippi”.


Teippitarhan osastolla tein ostoksia kahteenkin kertaan. Ensimmäisellä kerralla perjantaina mukaani tarttui mustia paperipillejä himmeliä varten ja kaksi rullaa jeesusteippiä askartelua varten, koska olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla jesariaskarteluja. Ja olinhan aikaisemmin ostanut jesariaskartelukirjankin. Lauantai-illalla selasin sitten tuota kirjaa enemmänkin, ja sunnuntaina minun oli suunnattava ostamaan lisää jesaria Teippitarhalta.
Juttelin Teippitarhan toisen omistajan kanssa hyvän tovin perjantaina, kun asioidessani sattui olemaan hiljaisempi hetki, ja täytyy sanoa, että minulle jäi kyllä todella hyvä kuva sekä yrittäjistä että yrityksestä. Olen tainnut kerran aikaisemmin tilata tavaraa teippitarhalta, mutta jatkossa asioin heidän kanssaan varmasti enemmänkin. Kivoista yrityksistä on kiva ostaa. Sain Teippitarhalta myös muiden bloggaajien tavoin rullan kuviollista masking teippiä, mutta siitä ei ole enää juuri todisteita jäljellä, kun teippasin sillä Tärkeitä Lappuja seinille :D



Lankatalo Tapion Kaupasta ostin kaksi kerää Filcolana Arwettaa tehdäkseni Joji Locatellin 3 Color Cashmir Cowl:n. Minulla oli jo yhtä väriä, joten tarvitsin vain kaksi. Ainakin kerällä vierekkäin valitsemani värit sopiva yhteen, jää nähtäväksi, miltä valmis kaula-asia sitten näyttää.
Olin etukäteen ajatellut, etten osta Tapiolta mitään, koska Tapsa on käytännössä yksi lähilankakaupoistani, sillä se sijaitsee kotikotipaikkakunnallani ja siellä on siten helppo piipahtaa ostoksilla. Mutta kun satuin näkemään siellä tarvitsemaani lankaa, pyörsin päätökseni.


Neulekahvial&Lankakauppa Lentävä Lapasen osastolla oli tarjolla todella paljon kotimaisen Handun käsinvärjättyjä lankoja, joista mukaani lähti yksi vyyhti. Sanoinkin itse värjärille Ilulle, joka oli myös osastolla töissä, että vyyhdin värit ovat niiin väärin, kun mietin omia värimieltymyksiäni, mutta kuitenkin todella houkuttelevat ja oikeat.
Lentävän Lapasen osastolla oli myös tarjolla italialaisen käsinvärjääjän,SnailYarnsin lankaa, mutta vain yksisäikeisenä merinona, ja koska itse en pidä yksisäikeisistä langoista, jäivät ne hyllyyn. Esitin kuitenkin omistajalle toiveen SnailYarnsin sukkalangoista, joka laitettiin korvan taakse. Jään siis odottamaan verkkokaupan aukeamista(ja lompakko kiittää, ainakin toistaiseksi).


Lankakauppa Kerän osastolla minua houkuttelivat eniten Wollmeisen langat, joita Kerällä olikin ihan mukavasti mukana. Ennenhän Wollmeisen lankoja on voinut ostaa vain merkin omasta nettikaupasta, mutta kuluneen vuoden aikana sitä on alkanut saada parista kivijalkakaupasta Suomestakin, ja vain kivijalkakaupasta, jälleenmyyjät eivät saa myydä merkin lankoja nettikaupoissaan.
Kävin hipelöimässä Wollmeisen lankoja jo perjantaina, mutta venytin ostopäätöksen lauantaille. Mukaani tarttui yksi vyyhti Purea, eli 100% superwash-merinoa, värissä Guide to Galaxy. Aion tehdä tästä sukat, vaikka langassa ei mitään vahvikkeita olekaan, voihan ne olla unisukat, jotka eivät joudu kovalle käytölle, vaikka levoton nukkuja olenkin. Olen joskus vuosia, vuosia sitten neulonut huivin Wollmeisesta, enkä pitänyt langan puuvillamaisesta neulontatuntumasta, mutta ajattelin antaa merkille uuden mahdolisuuden sukkalankana. Fiksumpaa ehkä olisi ollut ostaa Twiniä, jossa on merinon lisäksi 20% polyamidia, mutta tarjolla ei ollut yhtä kivaa väriä itselleni(muille neulottavaksi kyllä, mutta koska tarkoitus oli olla itsekäs), niin päädyin tuohon Pureen.


Ommellinen –nimisen kaupan osastolta ostin kolme kangaspalaa, tarkoituksenani ommella itselleni neuleille projektipussukoita. Olen saanut ihan muutaman kerran saanut kuulla, kun kuljetan neuleitani milloin minkäkin kaupan pienessä muovipussissa ja muilla on über-hienoja ommeltuja pusseja. Enää tarvitsee vain opetella ompelemaan. Pikku juttu.


Ehkä messujen hauskimmasta tempauksesta vastasi mielestäni Nappi Kikka, joka sukkalankani maksettuani kysyi ”Haluatko kassin vain ämpärin?” - - - ”NO ÄMPÄRIN TIETENKIN!”.  En tiedä muista, mutta omaan huumorintajuuni ämpäri osui ja upposi ihan täydellisesti.


Löysin messuilta ihan vahingossa näitä saippualeivoksia myyvän osaston. Valitettavasti en osaa sanoa yrityksestä enempää, koska osastolla luki vain ”saippualeivos” ja näytteilleasettajaluettelossa oli vain henkilön nimi, jolla en löytänyt internetsin syövereistä mitään.
Leivoksia oli viisi tai kuusi erilaista ja jokainen tuoksui erilaiselta. Valitsemani saippualeivos tuoksuu hennosti mansikalta, englanniksi käyttäisin ehkä termiä ”strawberry ’n’ cream”.


Olin viikonloppuna myös apulikkana, olin Hopeasäikeen osastolla tauottamassa Pirreä, joka oli yksin matkassa. Sain valita pöydän antimista itselleni muutaman vyyhdin lankaa, ja päädyin seuraaviin:


Eikä siinä vielä kaikki. Sunnuntaina, kun tein lähtöä kotiin, Pirre lykkäsi käteeni vielä yhden vyyhdin, josta olin päivitellyt koko lauantain ja sunnuntain, kun kukaan ei ollut edes koskenut siihen. En voinut tajuta asiaa, koska mielestäni se on ihan käsittämättömän hieno:



Sellaisia asioita kannoin mukanani kotiin, ja nyt on jokseenkin kulutusähky. Ei tarvitse pitkään aikaan ostaa mitään muuta kuin ruokaa, kun joululahjatkin ovat jo hoidettuna.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tampereen Kädentaitomessut 2016

Tampereen Kädentaitomessut ovat nyt onnellisesti ohi. Itse luuhasin messuilla kaikkina kolmena päivänä oikeastaan täydet päivät. Ja voin kertoa, olen aivan poikki. Ja lauantaina vielä kaupanpäällisiksi naapureilla oli bileet, mitäpä muutakaan sitä sekä henkisesti että fyysisesti väsyneenä tahtoisikaan kuin nukahtaa naapurin basson jytkeeseen? Ja kuten ostosteeveessä sanottaisiin, eikä siinä vielä kaikki. Onnistuin ilmeisesti nappaamaan messuilta mukaani uuden flunssa-pöpön, sen verran karhealta kurkku tuntuu ja pää on raskas. Ja juuri, kun viimeviikolla onnistuin nujertamaan edellisen pöpön heti alkutekijöihinsä. Täytyy aloittaa uusi taistelu tautia vastaan.



Vaikka etukäteen suunnittelin seuraavani vaikka ja mitä messuilla järjestettyä ohjelmaa, en ehtinyt kuin kahteen tilaisuuteen.
Perjantaina kävin kuuntelemassa, kutsutaan sitä nyt vaikka luennoksi, vuoden 2017 käsityötrendeistä. Täytyy sanoa, etten tainnut olla ihan oikeaa kohderyhmää kyseiselle esitykselle. Ensinnäkin, yhdeksi ensivuoden trendiksi mainittiin ”maker kulttuuri” eli tee-se-itse –ajattelu. Öööh, eikö se ole vähän niin kuin koko käsitöiden peruspointti? Lisäksi mainittiin ”korjailu” eli tuttavallisemmin tuunaus, mutta koska tuunailu taitaa olla terminä niiiin 2005, niin sitä kutsuttiin korjailuksi. Ja ”hakkerointi”, eli, noh, hakkerointi. Kuten aikaisemmin jo sanoinkin, omalla kohdallani luento ei osunut maaliinsa, eikä oikeastaan sinnepäinkään, mutta tiedostan myös, etten varmasti kuulunut sen kohdeyleisöön. Pisteet luennon pitäjille siitä, kun pitsistä puhuessaan Lavalla olevalla näytöllä näytettiin kuva Marko Suomen pitsipeniksestä, vaikka nekin ovat jo seitsemän vuotta vanha juttu. Aiheuttivat hauskan reaktion yleisön keski-iän ylittäneessä osassa.

Toinen ohjelmanumero, jonka ehdin näkemään, oli Suomen Perinnetekstiilienmyyntineuvottelijan Jennin haastattelu ja se koski kansallispukuja. Haastattelu oli todella innostava ja vapauttava, kansallispuku ei ole mikään pyhä lehmä, johon ei saa koskea. Virossahan kansallispukukulttuuri on hyvin virkeä ja eloisa, kansallispukujen kuoseja käytetään hyvin vapaasti ja rohkeasti erilaisissa tuotteissa ja erilaisilla tavoilla, mutta Suomessa ollaan oltu virallisempia ja jäykempiä, nihkeitä jopa. Kaikki on täytynyt tehdä täysin sääntöjen mukaan, eikä mitään ole saanut muokata tai käyttää erilailla. Ja sitten on ihmetelty, miksi kansallispuku ei näy omassa kulttuurissamme. Miksiköhän?



Tämä on kuitenkin muuttumassa. Ylläolevassa kuvassa Jennillä on päällään yhden kansallispuvun(en kuollaksenikaan musta, minkä puvun) hamekankaasta tehty hame sekä myös kansallispuvun tasku kännykkäpussina.
Esimerkiksi Instagramista löytyy hashtagilla #tuunaamunperinne paljon kuvia, joissa ihmiset ovat niin sanotusti ottaneet kansallispuvut omiin käsiinsä ja tuunanneet perinteitään :)
Itse olen ollut jo pitkään jollain kummallisella tavalla viehättynyt kansallispuvuista, tai siis oikeastaan vain siitä ”omastani”, joka on mielestäni tietenkin kaikkein kaunein. Olen kauan halunnut tehdä itse oman kansallispukuni, vaikka en näekään itseäni käyttämässä kansallispukua koskaan tai missään. Sen tekemisprosessi kiehtoo minua. Vaikka en koskaan tulisikaan tekemään itselleni omaa kansallispukua, tulen varmasti tuunaamaan perinteeni ja käyttämään kansallispuvun kankaita ja materiaaleja muuten. Kuten Jenni haastattelussaan sanoi, kansallispuku näkyy kyllä, kun me käytämme sitä.


Kaiken kaikkiaan messut olivat erittäin onnistuneet, ja isommat kuin koskaan. Viimevuotinen kävijäennätys rikkoontui ja messuilla vieraili kolmen päivän aikana 44 419 kävijää. Nyt 21. kerran järjestetyt messut ovat nyt Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuusmessutapahtuma.
Poistuin messukeskuksesta mukanani valtava määrä innostusta ja ideoita, ostoksista puhumattakaan. Ensivuonna uudestaan, merkatkaa kalentereihinne 17.-19.11.2017.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Prototyyppisukat

Kudoin sukat. Kutsun niitä prototyyppisukiksi, sillä en ole koskaan tehnyt samanlaisia, ja tarkoitus olisi jatkossa tehdä monen monet samanlaiset. Sukat ovat täydellisen tylsän tavalliset sileät sukat. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt sukkia, joissa on sileää neuletta, olen tehnyt vain sukkia, joiden koko varsi on joustinneuletta. Mutta, olen ollut varovaisen kiinnostunut sileistä sukista jo pitkään. Vaikkakin olen ollut myös epäluuloinen, että miten tuollainen sileä sukka muka pysyy jalassa menemättä ruttuun. Salaisuus on tehdä sukasta niin maan napakka. Ei sen kummempaa.



Mutta kun minä en kudo sukkia. Kudon kaikkea muuta, mutta en sukkia. Tai niin luulin. Se, etten kudo sukkia oli totta viime huhtikuuhun asti. Silloin päätin kutoa Äipälle sukat äitienpäivälahjaksi. Ja kudoinkin. Ja homma lähti saman tien lapasesta. Nämä sukat ovat seitsemännet sukat, jotka olen neulonut huhtikuun lopun jälkeen, ja minulla on tällä hetkellä kolmet puikoilla. Ja olisi useammat, jos minulla vain olisi enemmän puikkoja. Ja laitan lisää puikoille, kun puikkoja vain vapautuu, koska lankaa minulla kyllä on, siitä ei ole pulaa.



Mutta takaisin näihin sukkiin. Ne on tehty iankaiken vanhasta Opalin ohuesta sukkalangasta, se on Harry Potter -lankaa, ajoittuu noin vuoteen 2009 ja Puoliverinen prinssi –elokuvaan. Värin nimi on Draco(sori Liisa, ajattelin kyllä, että Draco-sukat kuuluisi itsestään selvästi sulle, mutta päätin kuitenkin tehdä ne itselleni). Käytin 2,25mm sukkapuikkoja, KnitPron Zingejä, ja voi luoja miten Rakastankaan Zingejä! Ne ovat ehdottomasti parhaita sukkapuikkoja, joita olen koskaan käyttänyt, ja olen kokeillut todella monia.
Mutta palatakseni jälleen asiaan. Lankaa näihin sukkiin kului 60 grammaa, eli jäljelle jäi 100 gramman kerästä varsin ruhtinaallisen kokoinen jämäkerä.
Täydelliset nämä sukat eivät missään nimessä ole. Kantalappu voisi olla muutaman kerroksen korkeampi, ja olisin voinut kutoa aavistuksen löysempää neulepintaa. Suurempia puikkoja en voisi ajatellakaan, silloin lopputulos olisi lähempänä kalaverkkoa, mutta aavistuksen rennommin olisin voinut kutoa, rajansa se on napakkuudellakin.


Kuvien ottaminen oli myös oma episodinsa. Ensin huomasin, että minulla oli kyllä kameran jalusta, mutta osa, jolla kamera kiinnitetään jalustaan, oli teillä tietämättömillä. Noh, rakensin kameralle jalustan jakkarasta ja parista kirjasta. Sitten asettelin toisen jakkaran ikkunan eteen, koska siinä oli paras valo. Ja sitten kiipesin kyseiselle jakkaralle poseeraamaan. Ja puolivälissä tajusin pyllisteleväni ikkunassa naapuriin. Että silleen.