maanantai 26. maaliskuuta 2018

Biotherm Oil Therapy Baume Corps Body Treatment


Ei ole mikään salaisuus, eikä varmasti ole jäänyt teille lukijoillekaan epäselväksi, että minä en tykkää ihon rasvaamisesta. Jos nahkani ei kuivuisi talvisin niin, että se hilseilee ja kutisee, en varmasti koskisi pitkällä tikullakaan rasvapurkkeihin. True story. Okei, kasvotuotteet ovat jees, mutta kropparasvat… Ei. Mutta Tiinan on tehtävä, mitä Tiinan on tehtävä ja rasvattava kroppaa, jos mielin nukkua yöni rauhassa kutinalta.

Olen pitkään suosinut vartaloöljyjä rasvojen sijaan, koska olen ollut huomaavinani, että ne harvemmin jättävät iholle sellaista inhaa kalvoa, joka pitää pestä saippualla pois seuraavana päivänä suihkussa(samalla peläten, että liukastuu ja murtaa lonkkansa). Nyt kuitenkin oli mentävä budjetti edellä, vartaloöljyt ovat usein aika paljon kalliimpia kuin voiteet, joten lähdin skannaamaan Eleven.fin vartalovoidetarjontaa. Eleven.fi:stä on tullut itselleni jonkinlainen kosmetiikan Go To –kauppa, jonka valikoima on aika mahtava. Anyway, jatketaan. Etsin siis vartalovoidetta, joka ei toivon mukaan jättäisi ihan hirveää kalvoa iholle ja kosteuttaisi kivasti. Luotin verkkokaupan tuotekuvauksiin sekä mielikuviini tutummista merkeistä(ihan vieraat merkit poistuivat vaihtoehdoista todella nopeasti, kyllä, olen tylsä). Päädyin valitsemaan Biothermin OilTherapy Baume Corps Body Treatment –vartalovoiteen.



Minulla oli hyvä mielikuva Biothermin tuotteista, enkä kyllä pettynyt tähän rasvaan. Tämä toimii, juuri niin kuin pitääkin ja siltä odottaa. Ei enempää, ei vähempää, oikein kelpo tavaraa siis.
Kaikista riittoisinta tavaraa tämä ei ole, joskaan ei tätä myöskään tarvitse lotrata holtittomasti. Sellaista sopusuhtaista siis.
Tämä rasva imeytyy ihan kiitettävän nopeasti, hetken pitää(tai pitää ja pitää, tykkään odottaa) odottaa, ennen kuin on mukava vetää vaatetta päälle. Mutta sinänsä odottelen mieluummin hetken, kuin että rasva sujahtaisi ihoon silmänräpäyksessä, silloin tuntuu helposti, että rasva on liian kevyttä eikä auta ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan, tämä on oikein kelpo tuote, ei ylellinen tai luksus tai ilmiömäinen, mutta täysin hintansa arvoinen työhevonen.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Madara Hemp Lip Conditioning Balm

Tulin vahingossa löytäneeksi itselleni uuden luottohuulirasvan.

Olin apteekissa ihan muilla asioissa ja siinä odotellessani vuoroani tulin kierrelleeksi hyllyjen välissä ja tutkailleeksi mitä kaikkea on tarjolla. Päädyin tutkimaan huulirasvoja, ja mielenkiintoni heräsi Madaran Hemp Hemp Lip Conditioning Balm –huulirasvan kohdalla. Olen pitänyt Madaran rasvoista todella paljon, ja tämän hetken suosikkikasvo- ja käsirasvani ovat Madaran.


Hiukan kuitenkin epäilin alkuun tuota hamppua, sillä esimerkiksi monen hehkuttama The Body Shopin hamppu-sarja haisee mielestäni aivan karmivalta, enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni sitä.
Rohkaisin kuitenkin mieleni, ja nappasin rasvan matkaani, sillä huuleni olivat varsin huonossa kunnossa, kuivat ja halkeilevat, jopa vähän kipeät. Ja talvi oli tulossa, se lupaa vain enemmän ongelmia kuivuvan ihon kanssa.

Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin, että tämä hjyylirasva ei tuoksu kovin voimakkaaksi hampulta, eikä maistukaan juuri miltään. Rasva ei imeydy kovin nopeasti, mutta se tuntuu jotenkin erilaiselta, kuin sellaiset rasvat, joissa ei ole yhtään mitään imeytyvää ja jotka vain jäävät sellaiseksi kalvoksi huulille ja sotkevat joka paikan.
Ainut, mistä en oikeasti pidä tässä rasvassa, on pakkaus. En yhtään tykkää tuollaisesa kovamuovisesta ”applikaattorista”, jossa on reikä. Puikko all the way, jos minulta kysytään.



maanantai 15. tammikuuta 2018

2017 Tilinpäätös

Vuosi on vaihtunut ja vuosi 2017 on jäänyt taakse, joten on hyvä hetki katsoa vielä kerran kuluneeseen vuoteen ennen siirtymistä uuteen vuoteen ja jälleen uuteen alkuun.
Menneen vuoden aikana tapahtui paljon, todella paljon. Olinkin todella stressaantunut lähes koko kuluneen vuoden. Ja huomasin – en edes niin salaa – toivovani, että joululoma kestäisi edes viikon pidempään kuin se nyt kesti. Olisi tullut nimittäin todella tarpeeseen.

Vuosi 2017 oli kyllä antoisa, vaikka olikin äärimmäisen raskas. Olin koulussa, harjoittelussa, kesätöissä, muutin, hain ja pääsin opiskelemaan ammattikorkeaan, kävin kahta koulua yhtä aikaa, ja yritin mahduttaa elämään muutakin(huonolla menestyksellä). Perheeni(kyllä, minulla on laaja perhekäsitys, lasken aika paljon ihmisiä perheekseni) kasvoi yhdellä uudella ihmistaimella, kun siskontyttö A syntyi. Sain monta uutta kaveria, jotka ovat niin mahtavia tyyppejä, etten enää edes halua ajatella elämää ilman heitä. Lähestyin vanhan kaveriporukkani kaikkia jäseniä tapaamisehdotuksen merkeissä ja sain positiivisen vastaanoton, keväällä on sitten treffit heidän kanssaan.

Loppuvuodesta olinkin sitten jo niin väsynyt ja poikki, että välillä päädyin vain itkemään väsymystäni ja vastoinkäymiset tuntuivat vuorenkokoisilta enkä osannut tai pystynyt nauttimaan kivoista jutuista täysin vapautuneesti. Osan murheista sain loman aikana nukuttua pois, mutta valitettavasti osa murheista seurasi mukana vuoteen 2018 ja ovat varjostaneet vuoden alkua. Pahinta on se, ettei ongelmaan taida olla win-win-ratkaisua, joku häviää jokatapauksessa. No, elämä on.

Vuosi 2017 ei pääse TOP5-vuosilistalle, vaikka paljon hyvää tapahtuikin, niin rankka se kuitenkin oli. Mutta eivät kaikki vuodet voikaan päästä, ellei ole 5-vuotias. Ehkä 2018 pääsee TOP-listalle, ei voi vielä tietää.

Mitä sitten opin vuodesta 2017? Paljon, ja samalla en mitään. Olen tässäkin kirjoituksessa valittanut vuoden 2017 raskautta, mutta samalla pohdin ja haalin tekemistä vuodelle 2018, ihan kuin kahdessa koulussa(toki vain toukokuun loppuun asti) ei olisi tarpeeksi. Pitää keksiä syksylle lisää hommaa ja töitäkin olisi mahtavaa saada, kesälle ja koulun ohelle muutenkin.  Aavistelen, että vuoden lopulla päädyn taas itkemään väsymystäni. I’ll sleep when I’m dead, ja silleen.


Nyt on hyvä jättää vuosi 2017 jälkeen ja siirtyä kohti vuoden 2018 uusia haasteita. Toivottavasti vuosi 2018 pääsee itse kunkin TOP5-listalle.