maanantai 15. tammikuuta 2018

2017 Tilinpäätös

Vuosi on vaihtunut ja vuosi 2017 on jäänyt taakse, joten on hyvä hetki katsoa vielä kerran kuluneeseen vuoteen ennen siirtymistä uuteen vuoteen ja jälleen uuteen alkuun.
Menneen vuoden aikana tapahtui paljon, todella paljon. Olinkin todella stressaantunut lähes koko kuluneen vuoden. Ja huomasin – en edes niin salaa – toivovani, että joululoma kestäisi edes viikon pidempään kuin se nyt kesti. Olisi tullut nimittäin todella tarpeeseen.

Vuosi 2017 oli kyllä antoisa, vaikka olikin äärimmäisen raskas. Olin koulussa, harjoittelussa, kesätöissä, muutin, hain ja pääsin opiskelemaan ammattikorkeaan, kävin kahta koulua yhtä aikaa, ja yritin mahduttaa elämään muutakin(huonolla menestyksellä). Perheeni(kyllä, minulla on laaja perhekäsitys, lasken aika paljon ihmisiä perheekseni) kasvoi yhdellä uudella ihmistaimella, kun siskontyttö A syntyi. Sain monta uutta kaveria, jotka ovat niin mahtavia tyyppejä, etten enää edes halua ajatella elämää ilman heitä. Lähestyin vanhan kaveriporukkani kaikkia jäseniä tapaamisehdotuksen merkeissä ja sain positiivisen vastaanoton, keväällä on sitten treffit heidän kanssaan.

Loppuvuodesta olinkin sitten jo niin väsynyt ja poikki, että välillä päädyin vain itkemään väsymystäni ja vastoinkäymiset tuntuivat vuorenkokoisilta enkä osannut tai pystynyt nauttimaan kivoista jutuista täysin vapautuneesti. Osan murheista sain loman aikana nukuttua pois, mutta valitettavasti osa murheista seurasi mukana vuoteen 2018 ja ovat varjostaneet vuoden alkua. Pahinta on se, ettei ongelmaan taida olla win-win-ratkaisua, joku häviää jokatapauksessa. No, elämä on.

Vuosi 2017 ei pääse TOP5-vuosilistalle, vaikka paljon hyvää tapahtuikin, niin rankka se kuitenkin oli. Mutta eivät kaikki vuodet voikaan päästä, ellei ole 5-vuotias. Ehkä 2018 pääsee TOP-listalle, ei voi vielä tietää.

Mitä sitten opin vuodesta 2017? Paljon, ja samalla en mitään. Olen tässäkin kirjoituksessa valittanut vuoden 2017 raskautta, mutta samalla pohdin ja haalin tekemistä vuodelle 2018, ihan kuin kahdessa koulussa(toki vain toukokuun loppuun asti) ei olisi tarpeeksi. Pitää keksiä syksylle lisää hommaa ja töitäkin olisi mahtavaa saada, kesälle ja koulun ohelle muutenkin.  Aavistelen, että vuoden lopulla päädyn taas itkemään väsymystäni. I’ll sleep when I’m dead, ja silleen.


Nyt on hyvä jättää vuosi 2017 jälkeen ja siirtyä kohti vuoden 2018 uusia haasteita. Toivottavasti vuosi 2018 pääsee itse kunkin TOP5-listalle.