sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kamerapohdintaa



Armas Möhköni saavutti toukokuussa kunnioitettavan neljän vuoden iän. Samalla Möhkö aloitti uuden elämän 10 000 kuvan merkkipaalun ohitettuaan ja kuvanumeroinnin alettua alusta.



Jo tovin mieleni perukoilla on kummitellut ajatus kameran päivittämisestä. Haaveissani siintää Canon EOS 70D 18-135mm IS STM–objektiivilla. Ainoa ongelma asiassa on vain setin hinta, rapiat 1400 euroa, jos bongaa hyvän tarjouksen.
Aluksi harkitsin myös minijärkkäriä, mutta totesin, että haluan järkkärini ”normaalikokoisena”. Siinä on vain se tietty fiilis, kun kuvaan möhköllä. Ja minijärkkäriin minun pitäisi ostaa uudet lisätarvikkeet(ei sillä, että minulla niitä paljoa olisi Möhköönkään). Ja toisaalta, minijärkkäriin ei ole tarjolla niin paljoa erilaisia lisätarvikkeita kuin ”normijärkkäriin”. Tai ainakaan Canonilla ei ole, ja minä olen canonisti läpikotaisin. Minun aivoni eivät vain taivu muiden merkkien käyttölogiikoihin.

Mutta ei se järkkäri ole ainoa asia, jota olen pohtinut. Minulla on vuonna 2009 ostamani Canon IXUS 95, jolla en ehtinyt kuvata paljoakaan ennen Möhkön ostamista. Periaatteessa Ixuksessa ei ole mitään vikaa, mutta kuvanlaatu ei ole enää viisi vuotta vanhassa kamerassa ihan toivotulla tasolla. Tosin, osansa kuvanlaadun tasoon saattaa olla sillä, että pudotin sen 2009 Prahan eläintarhassa asvalttiin ihan huolella.
Kunnollinen kompaktikamera olisi hyvä ja kiva mukaan otettavaksi, kun aina ei ole mahdollista(tai halua) ottaa isoa järkkäriä matkaan.

Olen jo tutkaillut muutamaa Canonin mallia sillä silmällä, mutta minun täytynee käydä ihan liikkeessä kokeilemassa, miltä ne tuntuvat käteen ja millaisia kuvia niillä saa otettua. Joku saattaisi sanoa, että älä osta kompaktikameraa, vaan osta älypuhelin, jolla saa hyviä kuvia. Mutta minä tahdon puhelimeni puhelimena ja kamerani kamerana. Ihan samalla lailla kuin tahdon erillisen musiikkisoittimen, enkä puhelinta, johon saa spotifyn. En minä tahdo raahata järkyttävän isoa puhelinta joka paikkaan, joskus on kiva olla täysin tavoittamattomissa. Ja kameralla kuvaamisessa on se tietty fiilis. Vanhanaikainen, I know.

Järkkärin ja kompaktikameran lisäksi olen haaveillut GoPro Hero–actionkamerasta. Näin sellaisen käytössä Lapissa kurssikaverilla ja totesin, että tuollainen on minunkin saatava. Olin toki jo kauemman aikaa ajatellut, että GoPro olisi kiva, mutta en ollut ihan varma, kun en ollut nähnyt kenelläkään sellaista käytössä. Ja täytyy sanoa, että GoPron kuvanlaatu yllätti minut erittäin positiivisesti! Aivan tajuttoman tarkkoja kuvia!
Tähän asti olen haaveillut GoPro Hero3 –kamerasta, mutta jokin aika sitten luin eräästä blogista, että Herosta on tulossa lähiaikoina seuraava versio eli Hero4, joka ainakin paperilla on huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Ja ainakaan alustavien tietojen mukaan hinta ei ole kovin paljon suurempi kuin Hero3:sen.

Ei kai tässä auta muu, kuin aloittaa säästäminen. Kuinkahan kauan kestää, että saan kerättyä tarpeeksi paljon kolikoita purkkiin, kuten tein lapsena säästäessäni rahaa cd-soittimeen(joka on muuten yhä käytössä)?

1 kommentti:

  1. Matiaksen perheellä on GoPro, ja se on kyllä hauska vekotin. Nappeja on kyllä tosi vähän, mutta silti toimii. Just oli se mukana yhdellä mökkireissulla, saatiin hauskaa videota siitä kun Mutu ui (get the joke) veden alla :D Suosittelen!

    VastaaPoista