Kaulakorupohdintaa

Minua on jo hyvä tovin vaivannut kaulakorukriisi. Olen pitänyt kaulakorua kaulassani jo lähes 15 vuotta, ensin ihan omilla rahoillani ostamaani hopeista koripalloa ja sen jälkeen pari vuotta kultaista rippiristiäni, jonka sain kummeiltani. Rippiristin jälkeen palasin takaisin koripalloon, jota käytinkin ahkerasti viime kesään saakka.

Muistan vieläkin hetken, jolloin ostin hopeisen koripallo-riipukseni ja siihen sopivan ketjun. Olin kolmannella luokalla, vuonna 1999, ja olin säästänyt rahaa varta vasten ostaakseni itselleni koripallokorun. Samanlaisen, jonka veljeni oli saanut joksikin lahjaksi(eikä käyttänyt sitä koskaan, btw). Noh, samanlaista ei ollut tarjolla, joten valitsin yksinkertaisen hopeisen pallon ja hopeisen ketjun. Riipus maksoi 9 markkaa, ja ketju 30 markkaa. Siitä asti ketju on kulkenut mukanani. Kuitenkin viimeaikoina on tuntunut siltä, että minun on aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässäni ja sitä myöten uuteen kaulakoruun. Koska ilman korua kaulassa, tunnen itseni alastomaksi jollain tasolla.

Vahvimpana ehdokkaana uudeksi kaulakorukseni on ollut heti alusta asti KalevalaKorun Pahanpiiskat-riipus. Pidin korusta heti ensisilmäyksellä, ja tarina sen takana vain vahvisti tunnetta. Haluaisin korun nimenomaan hopeisena, olen aina mieltynyt enemmän hopeaan kuin kultaan tai pronssiin. Ensin minua vaivasi se, että koru olisi liian massiivinen, eikä niin aina-ja-kaikkialla-kaulassa-koru, kuin olin alun perin ajatellut. Osittain ajatuksen pohjalla oli pelko siitä, että hukkaisin korun, kun se ei ole kokoaikaa kaulassani. Mutta pääsin ajatuksesta yli, koska tunne siitä, että tämä koru olisi oikea minulle, oli tuota pelkoa vahvempi. Ainoana esteenä korun ostamiselle on sen hinta. 245 euroa kaulakorusta on aika hemmetin paljon. Mutta toisaalta se olisi käytössä päivittäin. Olen minä kuitenkin ostanut KalevaKoruja ihan kiitettävän valikoiman, ja ne ovat käytössä kerran viidessä vuodessa sukujuhlissa. Että sinänsä tämä olisi melkein järkevä sijoitus.

Kuva KalevalaKorun sivuilta

Mietin myös Thomas Sabon Charm-kaulakorua, koska minua viehätti ajatus siitä, että voisin kerätä koruuni heloja muistuttamaan itselleni tärkeistä asioista. Ja ihan vain kivoja heloja ilman sen kummempaa merkitystä. Mutta asiaa tutkittuani huomasin, että kaulakoruihin voi laittaa keralla vain kolme helaa, niin hylkäsin ajatuksen. Mutta Edelleen mieltäni kutkuttaa ajatus Thomas Sabon Charm-rannekorusta. Se olisi ehkä enemmän minun tyyliseni kuin kaulakoru.

Valintani on siis aikalailla tehty. Enää pitäisi vain kerätä rahat kasaan. Olen itse asiassa jo aloittanut. Ostin hiljattain sen Norsusäätölippaan. Olen kerännyt siihen pikkuhiljaa pikkukolikoita, 5-, 10- ja 20-senttisiä. Voi siis olla, että saan odottaa hyvän tovin, ennen kuin kassa on kasassa. Toivottavasti Pahanpiiskoja myydään vielä silloin :D