+/-

Käsi ylös kaikki, jotka ovat joskus mielessään ajatelleet, että ”kylläpä sainkin loistavaa palvelua” kaupassa, mutta kuitenkin jättänyt kertomatta tästä myyjälle itselleen. Tai ajatellut, että kaverilla on nätti mekko tai onnistunut silmämeikki ja pitänyt nämä ajatukset ominaan. Minä ainakin olen. Esimerkiksi nyt jo lopetetussa Niken liikkeessä Kampissa sain niin hyvää palvelua, että vieläkin muistelen lämmöllä. En vain saanut sanottua sitä myyjälle itselleen.
Saati sitten, että saisi sanottua kohteliaisuuden tuntemattomalle, herran jestas.  Pari viikkoa sitten tuntematon nainen kehui junassa laukkuani. Hämmennyin, mutta sain silti kakistettua kiitoksen ja sanottua, että tykkään itsekin laukustani kovin. Ja yhä edelleen nuo ihan tuntemattoman naisen sanat lämmittävät mieltäni.
Kauan on siitä, kun viimeksi lähetin kaverille kortin postissa, ihan vain koska on kiva saada muutakin postia kuin laskuja. Eikä ole kyse siitä, että minulla ei olisi kortteja ja postimerkkejä, koska niitä on vino pino. En vain ole saanut aikaiseksi.
Positiivisuutta ja kivoja sanoja ei kuitenkaan tässä maailmassa ole koskaan liikaa. Liian helposti ne kivat sanat ja kehut tulee kuitenkin nieltyä ja jätettyä sanomatta. Kuitenkin, uskon, että kaikki positiivinen, mitä ihminen antaa itsestään, palaa hänelle takaisin moninkertaisena. Ei ehkä heti, eikä sieltä, mistä odottaisi. Se saattaa tulla takaisin hyvin odottamattomassa hetkessä ja odottamattomasta lähteestä vuosien päästä. Tai saattaa olla, ettei ihminen itse edes tiedä hyvien sanojensa palanneen takaisin. Näin käy, kun joku puhuu ihmisestä hyvää toisille sanojen kohteen itse sitä tietämättä.
Liian harvoin tulee sanottua ystäville, että kuinka hyviä tyyppejä he ovatkaan. Ehkä ne tietää sen sanomattakin.
Jatkossa aion taas tsempata, ja kehua kavereita ja kertoa sille myyjälle, kun saan oikein hyvää palvelua. Ehkä jopa uskallan sanoa sille bussipysäkillä olevalle tyypille, että hänellä on hienot kengät.