Asuntomessut 2016 Seinäjoella

Kävin pari viikkoa sitten Seinäjoen asuntomessuilla vähän niinkuin ohikulkumatkalla, olin matkalla kotikotiin muun perheen seuraksi ja sisko miehineen ja parhaan ystävänsä kanssa olivat menossa messuille samana päivänä, joten hyppäsin rautatieasemalta kyytiin ja kiersin messut heidän seurassaan. Tuttuun tapaan keskityin enimmäkseen sisustuspuoleen, enkä niinkään rakenteellisiin asioihin. Paitsi että joudun ehkä kallistumaan isosiskon kanssa samalle linjalle, että yksikerroksiset talot on monikerroksisia kivempia. Ehkä. En kovin mielelläni myönnä, että isosisko saattaa joskus olla oikeassakin... Mutta toisaalta, kuinka moni pikkusisko myöntää?

Todella mukavan oloinen "pesä" terassille, Näen itseni sieluni silmin lukemassa hyvää kirjaa ja siemailemassa kylmää mojitoa.

Kangaspuut! Tahdon!

Vanha Singer! Tahdon!

Tosi kivan näköinen lamppu, vaikka sopii ehkä paremmin jonkun vähän nuoremman neidon huoneeseen, kuin tällaisen 26-vuotiaan...

Mukavan oloinen lukunurkkaus, paitsi että kirjahylly on auttamattomasti liian pieni :D

Kolme ylempää kuvat ovat Seinäjoen Kaupunginteatterin sisustamasta kohteesta. More is more and less is a bore.

Tahdon myös karkkiautomaatin!

Siilin pesä, voiko olla söpömpää?

Tämä pöytä on periaatteessa todella kiva, on ruhtinaallisesti tilaa jokaiselle ruokailijalle ja kaikile kipoille. Mutta. Tuohan vie ihan jumalattomasti tilaa, Ei kuitenkaan loppupeleissä kovin käytännöllinen.

Syypäät mun hymyyn

Kesän ensimmäiset herneet
Voisin elää koko kesän pelkästään herneillä, niin paljon niitä rakastan. Ja puhun nimenomaan tuoreista herneistä, en vapaaehtoisesti koske pakasteherneisiin.

Perhe
Minun perheeni on aika mahtava, täysin sekopäinen, mutta mahtava.

Veljentyttö
Veljentyttö on mainittava vielä erikseen, sillä niin paljon saan iloa hänen kanssaan viettämistäni hetkistä. Veljentyttö on kerrassaan mahtava persoona, ja onkin etuoikeus seurata hänen kasvuaan ja kehitystään.

Ystävät
Uudet ja vanhat. Aina välillä pysähdyn miettimään, miten olenkaan saanut ympärilleni niin käsittämättömän hienoja ihmisiä.

Kasvanut appelsiinipuu
Siitä taitaa olla jo vuosi, kun istutin appelsiinin siemeniä mansikkaviilispurkkeihin. Istutin niitä yli kymmenen ja vain kolme niistä lähti kasvamaan. Tosin sekin kesti niin kauan, että olin ihan varma, ettei siemenistä yksikään lähde kasvamaan. Mutta lähti kuin lähtikin.
Kaikki kolme kasvamaan lähtenyttä puuta ovat yhä kasvamassa, mutta parhaiten kasvaneella on erityinen paikka sydämessäni.

Jääkylmä Coca-Cola
Periaatteessa minä en juo cokista, mutta aina silloin tällöin houkutus käy liian suureksi ja kaupassa koriini hyppää cokistölkki. Kyllä, tölkki, tölkin kerta-annos on täydellisen kokoinen ja siinä on aina hapot tallella, pulloista tuppaa hapot karkaamaan, vaikka korkin kiertäisi kuinka tiukkaan kiinni. Toki voin myös ottaa kaupasta matkaani lasipullon, mutta harvemmin niin teen. Tölkeistä saa kuitenkin niitä klipsuja askartelumateriaaliksi. Vaikka on minulla korkeillekin ideoita…

Mitä olen oppinut meikkaamisesta?

Jokaisen täytyy löytää oma tapansa tehdä asioita.
Hankin keväällä uuden meikkivoiteen, MACin Face an Body Foundationin, ja aiemmin olin nähnyt kauneustubettajan suosittelevan sen levittämistä tiheällä kasvosiveltimellä, ostaessani meikkivoidetta myyjä suositteli litteää meikkivoidesivellintä. Noh, kokeilin litteää meikkivoidesivellintä, enkä saanut aikaan mitenkään kehuttavaa jälkeä. Sitten jostain mieleni perukoilta pompsahti pinnalle muistikuva BeautyBlenderistä, jonka sain I Love Me –messuilla viime syksynä. Otin munan käteen(heh heh), ja aloin sutia – ja kas kummaa, sain ihan mielettömän hyvän lopputuloksen.
Mitä tästä siis opin? Jokaisen täytyy löytää itselle paras ja helpoin tapa tehdä asioita. Yhden suosikkitapa ei välttämättä toimi toisella. Itselle paras tapa löytyy vain kokeilemalla, mikä ainakin itselleni on jossain määrin hankalaa, koska olen sitä tyyppiä, joka mielellään ottaisi vain jonkun välineen, jolla saisi hyvän lopputuloksen. Vielä parempi olisi, jos joku vain lykkäisi oikeat välineet käteen saatesanoilla ”nämä ovat parhaat sinulle”. Kärsimätön? Minäkö?

BeautyBlenderistä lähti kivasti väri ensimmäisessä pesussa.

Testaa ja harjoittele.
Meikkaaminen, kuten mikä tahansa muukin kädentaito, vaatii todella paljon hands on-harjoittelua. Toistoja, toistoja, toistoja. Tämä on minulle hankalaa, sillä haluaisin osata kaiken heti, harjoittelematta. Joten ottaa itsetunnon päälle, kun näkee esimerkiksi Pinterestissä hienon meikkikuvan, eivätkä omat kädet suostu tekemään samanlaista jälkeä, vaikka mielessä on selkeä kuva siitä, mitä haluaa toteuttaa. Mutta itsepäisesti olen alkanut harjoitella, yksi asia kerrallaan. Ja olen ehkä jopa edistynyt, ja edistyksen myötä motivaatio sekä mielenkiinto harjoitteluun säilyy.

Kokeile rohkeasti, sääntöjä ei varsinaisesti ole.
Jos haluat tehdä silmänrajaukset huulipunalla, tee ihmeessä, pahinta mitä voi tapahtua on se, että näytät kärsivän äärimmäisen pahasta darrasta. Jos haluat tehdä meikkipohjan sinisellä glitterillä, anna mennä, kunhan tiedostat todennäköisesti näyttäväsi Avatarista karanneelta.

Meikkaaminen on välineurheilua.
Aivan kuten lapsille kannattaa hankkia hyvät värityskynät, ettei piirustusinto kariudu huonoihin kyniin, joista ei lähde väriä, kannattaa meikkaajan panostaa kunnollisiin välineisiin. Kallis ei välttämättä ole paras eikä halpa huono, mutta laadukkaat välineet kestävät kauan hyvinä. Ei ole mitään järkeä yrittää saada hyvää lopputulosta kelvottomilla välineillä.

Meikit ovat käyttötavaraa
Meikkejä kuuluu käyttää, eikä vain säilöä laatikossa ja siirtää paikasta toiseen aina muutettaessa. Meikeistä ei ole edes mitään iloa pölyyntymässä laatikon pohjalla käyttämättömänä, ei edes niistä törkeän kalliista Dioreista ja Chaneleista. Eikä myöskään ole mitään järkeä käyttää niitä huonompia meikkejä säästääkseen niitä kivempia. Vaikka kyllä myönnän, että ne kaikista näteimmät meikit tekisi mieli jättää koskemattomiksi ja vain silitellä niitä Klonkun tavoin ja kähistä samalla ”Aaaarrre”.