Täällä taas.

Olen täällä taas. Ja olosuhteet huomioon ottaen ihan kelvollisissa sielun ja ruumiinvoimissa. Elämässä on ollut jonkin verran myllerrystä kuluneen kahden kuukauden aikana, ja sen vuoksi blogi on ollut aivan hunningolla. Tai, siis, maaliskuun hiljaisuus oli vähän niin kuin vahinko ja huhtikuun täysin suunniteltu. Joskus täytyy priorisoida, eikä tämä blogi onneksi ole haudanvakava asia. Rakas harrastus, kyllä, mutta se saa väistyä tärkeämpien asioiden edessä.

Täytin vappupäivänä 26 vuotta. Alamäki kohti kolmeakymmentä on virallisesti alkanut.

Olen kuluneen kahden kuukauden aikana pohtinut paljon elämääni ja myös tätä blogia. Mitä haluan tehdä ja kokea ja mistä haluan kirjoittaa. Ja yksi on ollut koko ajan varmaa: haluan kirjoittaa.

Postausten aiheet tulevat ehkä jatkossa hiukan muuttumaan, tai ehkä painottumaan erilailla on parempi ilmaus. Viimeaikoina eri asiat ovat olleet enemmän elämässäni esillä ja mielenkiinnon kohteeni ovat hiukan muuttuneet, mikä on ihan tavallista, että joskus joku asia kiinnostaa enemmän kuin toinen, ja tämä tulee varmasti näkymään täällä blogissani. Tässä kohtaa onnea on aiheeltaan rajaamaton blogi, ei tarvitse murehtia sopiiko joku aihe blogiin vai ei.

Olen lisäksi suunnitellut, että tulisin itse jatkossa näkymään blogissa enemmän, tällä hetkellähän postaukseni ovat varsin anonyymejä ja sen takia ehkä hiukan persoonattomia(tai persoonattomampia). Otan tämän myös jossain määrin henkisen kasvun projektina, niin sanottuna rohkeuskasvattamona.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen muuttunut paljon, tai ajattelutapani ovat muuttuneet. Se on vaatinut paljon aktiivista työtä muutoksen eteen, eikä se ole tapahtunut ilman lieveilmiöitä. Olen viimeisten muutaman kuukauden aikana vetäytynyt (tavallistakin enemmän) itseeni ja yksinoloon, kun olen tarvinnut tilaa ja aikaa itsetutkiskelulle ja ajattelulle.
Työ on onneksi tuottanut tulosta, ja oman navan ulkopuoliset asiat ovat taas alkaneet kiinnostaa aivan uudella tavalla. Olen päässyt taas käsiksi vanhoihin harrastuksiin, käsitöihin ja lukemiseen, sekä suunnittele innoissani uusien kokeilemista. Joten stay tuned. :D

Parasta just nyt

Sarvikuono eli nenäkannu
Olen kärsinyt tukkoisesta nenästä jo ties kuinka monta vuotta, enkä tietenkään ole tehnyt asian helpottamiseksi yhtään mitään. Syksyllä siskolikka kuitenkin suositteli nenäkannun käyttämistä, ja täytyyhän sitä isosiskoa uskoa.
Olen aivan myyty. Säännöllisesti ”kannutellen” nenä pysyy auki ja ilma kulkee paremmin kuin vuosiin, ja jos parina päivänä jää huuhtelu välistä, sen huomaa heti nenän tukkoisuutena.

Riesenit
Aina on Riesen-kausi. Lanko oli joulun alla laivalla, ja toi minulle pussin. Eikä minkä tahansa pussiin, vaan 900 gramman megasäkin! Olen säästellyt pussin avaamista joulusta lähtien, mutta nyt pussin sisältö vetelee jo viimeisiään(Lue: syöty jo).

Villasukat
Äipän kutomat. Tietenkin.

Masterchef Australia
Olen totaalisen koukussa Australian Masterchefiin, ja se onkin oikeastaan ainoa versio ko sarjasta jota seuraan uskollisesti. Australian Masterchef on niin hyväntuulinen, ja sanoisinko epädraamallinen(?). Tarkoitan, että kilpailijat tulevat toimeen keskenään, kannustavat toisiaan ja tahtovat toisilleen hyvää, eivätkä strategisoi ”ilkeästi” tai pahantahtoisesti tai kostomielessä.
Saan ohjelmasta myös paljon inspiraatiota ja innostusta omaankin ruoanlaittooni. Tai ainakin kytevän idean uusista asioista voisi ehkä mahdollisesti maistaa. Oikeasti, olen nirsompi ja ennakkoluuloisempi kuin 3-vuotias veljentyttöni. Vaikka edellinen lause on kyllä melkein loukkaus veljentyttöäni kohtaan, koska hän on todella hyvä syömään ja maistelemaan uusia asioita.

Kirkkaanväriset kynsilakat
Hämmentävää, miten paljon kirkkaanväriset kynnet voivatkaan piristää mieltä pimeinä talvipäivinä, kun mikään ei tunnu menevän putkeen.

Perhe
Kokoonnuimme lauantaina sisarusten kanssa yhteen luokseni ”tupareihin”, ja voi jestas, kun se olikin mukavaa. Veljentyttö on maailman mahtavin mukula(ja tässä välissä ilmoitan mihinkään liittymättä, että ilman minua ei ole sitten mitään asiaa muumimaailmaan), ja sisarukset lisäosineen myös maanmainioita kapistuksia.
Illan seurauksena hankintalistan kärkeen pomppasi ehdottomasti isompi ruokapöytä, että mahdutaan kaikki yhtä aikaa saman pöydän ääreen. Paljon kivempi kokoontua saman pöydän ääreen syömään ja juttelemaan kuin hoitaa homma vuoroissa. Ja mahtuu enemmän ruokaakin pöytään, ei pidä unohtaa sitä. 

Mitä teen, kun välttelen siivoamista?

Katselen YleAreenasta kaikkea mielenkiintoista. Lempialueeni on Dokumentti ja Fakta, ”ja tällä dokumentilla on enää puolitoista vuotta katseluaikaa”.

Treenaan Duolingossa ruotsia ja saksaa. Kivaa ja hyödyllistä, täydellinen veruke siivoamiselle siis.

Neulon. ”Mutta kun on todella tärkeää edistää tätä minun 6893:tta huivia”.

Ikkunashoppailen verkkokaupoissa etsien eteiseen mattoa, vaikka oikeasti olen suunnitellut tekeväni sen itse.

Pohdin, onko kohtuullista käyttää yli 200 euroa yksiin verhoihin. Toisaalta, en ole päivääkään katunut edellisiäkään samanhintaisia verhoja(ne roikkuvat tällä hetkellä makkarissa ja olohuone on ilman verhoja).

Luon Spotifyssa uutta biisilistaa, koska ”siivoaminen on kivempaa hyvän musiikin tahtiin”.

Suunnittelen ja luonnostelen muistikirjaani tulevia käsityöprojekteja(Enkä minä edes osaa tehdä puutöitä!).

Bloggaan. Jos olisin käyttänyt tämän postauksen kirjoittamiseen menneen ajan siivoamiseen, olisi koko kämppä imuroitu jo.

Että tervetuloa vain kylään.

Kosmetiikkaostoslista Vol. 3

Koska olen suuri listojen ystävä, ja edellisestä Kosmetiikkaostoslistastani on jo vierähtänyt hyvä tovi, ajattelin jälleen listata muistiin, mitä kaikkea kosmetiikkaa haluaisinkaan(tai minun täytyisi) ostaa.

Ensimmäinen suuri tuoksurakkauteni Bossin Jour –pulloni on tullut tiensä päähän, eli päässyt loppumaan. Täytyisi siis ostaa uusi pullo, tuoksut ovat vielä stockan kantistarjouksessa, mutta harmillisesti tämän kuun budjettini ei taivu tuoksuostokseen.

Sain jokin aika sitten näytekokoisen tuubin Jean Paul Gaultierin Classique –tuoksun suihkusaippuaa, ja rakastuin tuoksuun ensinuuhkaisulla. Olen käynyt nuuhkimassa tuoksua sekä Sokoksella että Stockmannilla, mutta kummassakin on ollut vain EdP-versioita, eikä lainkaan EdT:tä, ja nuuhkimissani EdP:issä on ollut jokin niin sanotusti ”off”, joten haluaisin tuoksutella EdT:tä myös.

MACin poskipunat Harmony ja Breezy houkuttavat minua todella paljon. Harmony on mielestäni sellainen kaunis ”ei minkään värinen” ja Breezyä kuvataan ”luumuksi, jossa on helmiäistä” sekä ”syväksi vadelmaksi”, oma kuvaukseni kallistuu enemmän sinne vadelman puolelle, mutta oli marja mikä hyvänsä, kaunis sävy Breezy joka tapauksessa on.

MACin huulipuna sävyssä New York Apple kiinnitti huomioni viime kesänä, mutta silloin se tuntui liian ”syksyiseltä” sävyltä. Katselin sitä taas(vaihteeksi) MACin tiskillä, eikä se vaikuttanut enää ollenkaan liian syksyiseltä, vaan aivan täydelliseltä.

Ja Lisää MACia! MAC x Halsey –huulipuna on kauniin harmaa, kyllä, luitte oikein, harmaa. On varmasti Liisan syytä, että minua on alkanut viehättää myös tällaiset ei-perinteisen väriset huulipunat. Olenhan jo pitkään kuolannut MACin sinisen Royal huulipunan perään.

Urban Decayn Naked 2, Naked 3 ja Naked Smoky –luomiväripalettien ostaminen on ollut jo pitkään mielessäni, Naked 1 minulla jo onkin. Koen neutraalit ja ”luonnolliset” luomivärit kaikista eniten omaksi jutukseni.

Ja juuri, kun pääsen sanomasta, että tykkään eniten neutraaleista luomiväreistä, kerron himoitsevani Urban Decayn Electric –luomiväripalettia. Paletti täynnä räiskyvän värikkäitä luomivärejä.

OPIn keväällä julkaistavassa New Orleans –kokoelmassa on monta kaunista kynsilakkaa, mutta jos totta puhutaan, niin minulla taitaa olla enemmän kynsilakkoja kuin ehdin koko elämäni aikana käyttämään. Vaikka nykyisin veljentyttökin on tullut apajille, yhteinen harrastus ja silleen.

Ja pensseleitä, pensseleistä on pulaa. Olen alkanut todenteolla harjoitella naaman maalaamista, enkä millään jaksaisi olla koko ajan pesemässä niitä ehkä kolmea pensseliäni, jotka ylipäänsä omistan.

Mitä teillä on tällä hetkellä ostoslistalla?

Konjac Sponge

Sain syksyllä I Love Me –messuilla Beauty Pop Upin pisteeltä testattavakseni Konjac Spongen. Siis sen varmasti kaikille tutun naamanpuhdistusienen. Saamani musta sieni on tarkoitettu epäpuhtaalle ja rasvoittuvalle iholle.

Olin äärimmäisen skeptinen sienen toimivuuden suhteen. Olin toki lukenut lukuisia kehuvia blogipostauksia, mutta en silti ollut täysin vakuuttunut. Lähdin kuitenkin testaamaan sientä mielenkiinnolla, Utelias-Untamo kun olen.

Ja jjjumanskeuta sehän toimii! Se ihan Oikeasti Toimii! Tunnustan, en olisi ikinä uskonut. Jo muutaman päivän jälkeen naamaan alkoi ilmestyä talipallonäppyjä merkkinä siitä, että p*skaa tuli huokosista pois. Käytin sientä säännöllisesti aamuin illoin, ja se sopi luonteelleni mitä parhaiten. Oli todella helppoa vain kastella sieni ja hinkuttaa sillä tovi naamaa - kas vain, valmista tuli! Ei monella eri aineella läträämistä, ei silmiin joutunutta tököttiä, ei ylt’ympäriinsä märkää vessaa ja tyttöä(rapatessa roiskuu), eikä pelkoa laukkuun vuotaneesta purtilosta reissatessa. Aika täydellistä.

Mutta. Niiden harmittomien ja helppojen talipallonäppyjen lisäksi naamaani ilmestyi muutamia isoja, kipeitä ja syvällä olevia patteja. Nekään itsessään eivät olleet varsinainen ongelma, vaan oma reagointini niihin. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään tahmatassujani erossa niistä! Niitä oli ihan pakko hiplailla koko ajan ja peilin eteen osuessa vähän koittaa puristella, josko niistä tulisi jotain pihalle. Lienee tarpeetonta kertoa, mitä siitä seurasi, julmetun suuria ja näkyviä rupia naamaan. Ja kun niidenkään ei anna olla rauhassa, seuraa helposti arpia.

Lopetin sienen käytön reilun parin kuukauden kokeilujakson jälkeen, lähinnä tuon nyppimisongelmani vuoksi. En tahdo naamaani ylimääräisiä ja turhia omasta toiminnasta johtuvia arpia, vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että arvet kertovat eletystä elämästä.
Vika ei siis missään nimessä ollut sienessä, vaan minussa itsessäni, kun en pysty pitämään näppejäni erossa näpyistä. 

Siinä se killuu vessan peilikaapin seinässä

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus

Loppiainen tuli ja meni, ja sen mukana päättyi minun lomani. Jättäydyin jouluna pidemmälle lomalle, ja todella tarkoitan lomalle, sillä aivotoimintani oli hyvin lähellä nollaa. Etukäteen ajatuksena oli kirjoitella postauksia varastoon, mutta kissanvillat, ajatukset olivat ihan jossain muualla(tai pikemminkin ei missään), joten kirjoittamatta jäivät.

Otin vuoden 2016 vastaan hyvin rauhallisesti ja perinteisesti kotikotona. Alkuillasta katsottiin Äipän kanssa pikkuleijonien peli ja samalla askartelin yhden projektin loppuun. Puoliltaöin katseltiin ikkunasta naapurien jokavuotinen ilotulitusshow.
Oli tuttua ja turvallista venyä ja vanua tekemättä mitään erikoista tai tekemiseksi laskettavaa, juuri sitä kaipasin joulun ja uuden vuoden aikaan. Nyt on taas hyvä palata arkeen ja uuteen vuoteen ja sen tuomiin uusiin mahdollisuuksiin.

En tehnyt tänäkään vuonna uudenvuodenlupauksia, vaan ennemminkin pohdin, että mitä haluaisin tänä vuonna tehdä tai saavuttaa. Osa jutuista on hyvinkin konkreettisia, osa enemmän häilyväisiä ja osa on pohjustusta johonkin isompaan asiaan, jonka tahtoisin elämässäni saavuttaa.
Haluaisin esimerkiksi elvyttää ruostunutta kielitaitoani, ruotsintaitoni on tällä hetkellä kovin surkea ja saksantaitoni on suorastaan olematon. Se harmittaa ja vähän hävettääkin. Tänä vuonna ajattelinkin panostaa ruotsin mieleen palauttamiseen ja aion aloittaa lukemalla Harry Potter-saagan jälleen kerran läpi, mutta tällä kertaa ruotsiksi. Ja jos asiat menevät, kuten toivon, suunnitelmissani on pieni retki Tukholmaan kesällä, toivottavasti osaan silloin sanoa muutakin kuin tack ja adjö.

Kaiken kaikkiaan, toivoisin tämän vuoden sisältävän enemmän tekemistä, eikä vain siitä haaveilemista. En tietenkään ikuisena haaveilijana ja suunnittelijana aio lopettaa asioista haaveilua tai niiden suunnittelua, mutta haluaisin niiden rinnalle enemmän sitä itse tekemistä. Tekeminen myös ruokkii luovuutta, joten sehän olisi vain positiivisesti itseään ruokkiva kehä.

Vuosi 2015 oli kiistatta elämäni raskain ja rankin vuosi, ja siitä toipuminen tulee kestämään pitkälle tähän vuoteen. Senpä vuoksi tämän vuoden painopiste tulee olemaan hyvin vahvasti omassa hyvinvoinnissani, niin fyysisessä kuin henkisessäkin.

Suunnitelmia on siis jos jonkinmoisia, jää nähtäväksi mitkä kaikki toteutuvat, ja miten ne näkyvät täällä blogin puolella.