sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Avene Soothing Eye Contour Cream

Pari kuukautta sitten eräs vanha ongelmani palasi ja ajan myötä paheni ihan uuteen ulottuvuuteen. Jokunen vuosi sitten toisen silmäni ympärysiho kuivui pahasti, eikä toisen silmän ympärysihossa ollut mitään vikaa. Homma hoitui ahkeralla rasvaamisella.
Nyt heinä-elokuun vaihteessa oikean silmäni ympärysiho alkoi kuivua, ja vasemmalla ei ollut mitään ongelmaa. Ensin ajattelin, että homma hoituu, kun vain alan jälleen kesän jälkeen rasvaamaan naamaa, mutta niin ei käynytkään. Ongelma vain paheni. Ja minä vain rasvasin lisää. Ei apua. Ahkerasta rasvaamisesta huolimatta ongelma paheni niin, että oikean silmän ympärysiho oli jo suomuilla ja hilseili ja kutisi niin maan p----leesti. Ja kun silmä kutisi, niin minä hinkkasin. Ja kun ensin hinkkasin ja sitten illalla läträsin rasvaa enemmän kuin keskivertoleivälle, niin aamulla silmä oli pahemmin paisuksissa kuin nilkkani kesähelteellä. Aloin olla todella epätoivoinen, harkitsin jo jopa siveleväni voita silmääni, että saisin ongelman ratkaistua.
Valitettuani tästä ongelmasta tarpeeksi, kehotti Äipä marssimaan apteekkiin ja kysymään sieltä neuvoa. Ja, yllättävää kyllä, minä tottelin. Marssin apteekkiin, ja pyysin kosmetologia(tiesin tyypin kosmetologiksi, koska tiedän ko ihmisen edellisestä elämästä) näyttämään minulle superkosteuttavan ja tuhdin sy-voiteen, ja vastaukseksi sain ”No tää on tosi kiva, kevyt ja raikas geeli ja tämä on sitten voidemaisempi”. Ahaa, no thanks for nothing. Otin sitten paketit käteen ja aloin tutkia pakkauksia itse, ja päädyin siihen voidemaisempaan vaihtoehtoon.

Se voidemaisempi vaihtoehto oli Avenen Soothing Eye Contour Cream.



”Rauhoittava silmänympärysvoide, hajustamaton. Herkälle, pahastikin ärtyneelle silmänympärysiholle. Lievittää kutinaa, turvotusta, kuivuutta ja kiristävää tunnetta. Soveltuu erityisesti atoopikoille.”

Odotukseni eivät olleet korkealla, koska mikään muukaan aiemmin kokeilemistani rasvoista ei ollut toiminut. Mutta. Olin jokseenkin väärässä. Kutina helpotti aika pian sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran laittanut tätä Avenen sy-voidetta ja sy-iho rauhoittui muutenkin selvästi hyvin nopeasti, parissa päivässä.
Alussa lätkin rasvaa 3-4 kertaa päivässä(pakkauksessa sanottiin 2-5 kertaa päivässä), mutta sittemmin olen siirtynyt rasvaamaan silmänympärystä kahdesti päivässä. Avene on auttanut paljon, mutta kokonaan se ei ole poistanut sy-ihon kuivuutta, se on yhä kuiva, mutta kuitenkaan se ei enää hilseile, suomuile tai kutise eikä se ole ollut turvoksissakaan hyvään toviin.
Minun täytyy siis ilmeisesti jatkaa sellaisen tuotteen etsintää, joka ratkaisisi tämän toispuoleisen silmänympäryskuivuusongelmani. Siihen asti jatkan rasvailua tällä Avenen voiteella, kuka tietää, voihan se kuivuus kadota, kun vain jatkan ahkeraa rasvaamista.


Koostumukseltaan Avenen Soothing Eye Contour Cream on varsin miellyttävää. Se lähtee levittymään hiukan hitaasti, mutta vähän lämmettyään, se liukuu iholle vaivattomasti. Voide pysyy myös hyvin paikoillaan, eli se ei valu silmään sinne, mihin sitä ei kuuluisi mennä, vaikka sitä läträisi vähän runsaamminkin.
Ainut huono puoli tässä voiteessa, jonka olen huomannut, on se, että se on jokseenkin tahmaista. Tai, siis, iho tuntuu hyvin pitkään kovin tahmaiselta, vaikka en olisikaan lätrännyt voidetta silmänympärykselle mitenkään ylenpalttisesti. Mutta koska tämä Avenen voide on helpottanut oireita niin hyvin(vaikka ei toistaiseksi olekaan kokonaan poistanut niitä), niin annan mielelläni tahmaisuuden anteeksi. 

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Uusi banneri ja kaikkea



Kylläpäs on niin uutta ja kiiltävää, että ei meinaa omakseen tunnistaa. Oikein banneri ja kaikkea.

Tein bannrerin vanhanaikaisesti paperiaskarteluna ja skannasin sen sitten kirjastossa koneelle. Olen sillä lailla OldSchool, että tykkään tehdä asiat mieluummin perinteisesti käsin, kuin näppiksellä ja hiirellä tietokoneen ruudulla. Saan kaikkeen paremman tuntuman ja ajatukseni kulkevat vaivattomammin, kun teen asioita konkreettisesti käsilläni. Ei sillä, etteikö näppis ja hiiri olisi konkreettisia, mutta en vain saa niihin samanlaista tuntumaa, kuin esimerkiksi kynään ja paperiin tai vaikka saksiin. Kirjoitan yhä useimmat postaukseni ensin muistikirjaan ja vasta sitten kirjoitan ne puhtaaksi koneelle.

Olen kerännyt tässä kirjoitustauon aikana entistä enemmän kirjoitusintoa ja ideoita. Ja tehnyt, kuten näette, vähän dekoreerausta blogiin.

Syyt (tähänkin) taukoon ovat moninaiset. Aloitin pari kuukautta sitten taas koulunkäynnin, ja vaikka itse opiskelu ei olekaan mitenkään vaativaa tai raskasta, vei uuteen rytmiin sopeutuminen aika paljon aikaa, eikä energiaa alkuun jäänyt koulun lisäksi mihinkään muuhun. Ja, kun energiaa ei ole koulun jälkeen riittänyt kuin sohvalla makoiluun, ei tekstiäkään ole syntynyt. Nyt kuitenkin energiaa riittää taas myös kaikkeen hauskaan vapaa-ajan toimintaan ja runosuoli kukkii taas entiseen malliin, ja postausraakileitakin on kypsymässä vino pino.

Vaikka blogi onkin ollut hiljaa, olen kuitenkin miettinyt tätä paljon. Mietteeni ovat vaihdelleet melkein päivittäin ja riippuneet vuorovedestä ja tähtien asennosta, välillä olen ollut laittamassa pillejä pussiin ja välillä ehdottomasti jatkamassa isommalla liekillä kuin koskaan. Totuus lienee jossain välimaastossa. Jos nyt kuitenkin vain laittaisin homman jälleen tulille, ja katsoisin sitten, mihin tie vie.

Minulla olisi nytkin paljon materiaalia, mistä kirjoittaa, mutta koska ne ovat vielä salaisia(hei, jouluun on enää tuollaiset ~80 päivää), niin joudutte odottamaan vielä tovin. Mutta onneksi kaikki puuhani eivät ole salaisia, joten täyttä radiohiljaisuutta minun ei tarvitse pitää. Ja onpahan sitten myöhemmin materiaalia, mistä kirjoittaa. Kovin tarkasti en aio kirjoitusteni aiheita rajata, koska, noh, mitäs hauskaa siinä nyt olisi?

Nyt on radioyhteys jälleen avattu, joten stay tuned :D