Pärkkeleen ostolakko

"Ooo, YSL:n valokynä-tuplapakkaus, olisikohan Liisalla tarvetta valokynälle?(Ei ollut) .... Eiku mä olenkin ostolakossa..."

"Oooo, jättipullo clarinsin kasvovettä! ... Mutta mulla on jo normipullo ja pikkupullo. .... Ja mä olen ostolakossa..."

"Ooo, jätti-tupla-pakkaus Tigin shampoota&hoitoainetta! ... Ai niin, mulla ei ole enää pitkää tukkaa... ...Ja mä olen ostolakossa..."

”Ja tuo Marimekon villahuivi on kyllä tosi kivan näköinen… Eikä viiskymppiä ole ihan hirveen paha… Mutta toisaalta, se on viiskymppiä, jota mulla ei varsinaisesti ole ylimääräisenä… Ja mä olen ostolakossa… HEIHEIHEI! Missä vaiheessa mä olen laajentanut ostolakon Marimekon villahuiveihin?!?!?!”

Tällaisia ajatuksia tuli päähäni selatessani postiluukusta tipahtanutta Stockmannin Hullujen Päivien kuvastoa. Selkeästikään aivoni eivät ihan täysin vielä muista minun olevan ostolakossa.

On hassua, kuinka sitä vain haluaisi ostaa tavaraa, vaikka sille ei niin olisi tarvettakaan. Koska onhan ihan aiheellista pelätä, että kasvovesi loppuu maailmasta. Toisaalta, jos niin kävisi, niin silloin kasvovesivarasto voisi nousta arvoon arvaamattomaan. Valokynälle minulla kyllä olisi tarvetta, vanhani alkaa olla lopussa ja ikääkin sillä taitaa olla kolmisen vuotta… Mutta en pystyisi millään perusteemaan itselleni tuplapakkauksen ostamista. Varsinkaan näin opiskelijabudjetilla.

Päätettyäni aloittaa ostolakon, olen miettinyt paljonkin rahaa, rahankäyttöä, tavaraa ja omistamista. Että mikä on järkevää ja tarpeellista, ja toisaalta, tarvitseeko kaiken aina olla järkevää ja tarpeellista. Mutta samalla myös, sitä, millaisia unelmia ja suunnitelmia ja tavoitteita minulla on, ja mitä minun täytyy tehdä niiden tavoittamiseksi. Mutta niistä ajatuksista kirjoitan myöhemmin enemmän.

Viikon kouluruokabudjetti

En se minä ollut, ja sitäpaitsi se oli vahinko!

Se oli Liisa!

Matkatessani Pohjanmaalle sovin Liisan kanssa treffit, kuluttaakseni aikaa ennen matkan jatkumista kotiin asti. Ja voi pojat, se tapaaminen oli kuin joulu! Meille kummallekin, itse vein Liisalle pussillisen itselleni turhaa kosmetiikkaa kokeiltavaksi ja sain muutaman täsmätuotteen. Tiedän tiedän, minun pitäisi luopua tavarasta, eikä tuoda sitä lisää talouteen. Mutta. Kuka sanoo ”Ei” Diorille? En minä ainakaan.

Syksyn suuri kynsilakkahaaste

Pienen harkinnan jälkeen päätin ottaa kynsilakat mukaan ostolakkoon ja tavaroidenkarsimisprosessiin. Mietin hetken, miten homma kannattaisi hoitaa ja päätin haastaa itseni käyttämään kaikkia omistamiani kynsilakkoja ja päättämään, mikä jää ja mikä lähtee. Luonnollisestikaan haasteen aikana en osta uusia lakkoja.
Tietenkin ennen haasteen aloittamista, lakat oli laskettava ja inventoitava. Ja voi mooses. Niitä on 54. 42 OPIa ja 12 muita. Voi hyvä luoja, muistan, kuinka olen päivitellyt Liisalle, että minulla on 11 kynsilakkaa. Siitä tuntuu olevan pieni ikuisuus, mutta ei siitä ole kuin pari-kolme vuotta.
Täytyy sanoa, että pisti tuo kynsilakkojen lukumäärä vähän ahdistamaan. Tyssäsi tämänkin tekstin kirjoittaminen pariksi päiväksi. On aika selvää, että osan lakoista on lähdettävä. Kasatessani lakkoja pöydälle kuvaamista varten fiilikset vaihtelivat laidasta laitaan. Osasta lakkoja tuli ”tämä ainakin jää”-fiilis ja osasta taas ”tämä saattaa hyvinkin lähteä”-fiilis. Mutta jää nähtäväksi, mitkä ovat fiilikset sitten, kun kaikki lakat pääsevät käyttöön, vaikka jo nyt voin sanoa varmaksi, että YSL:n ja Chanelin lakat eivät ole menossa minnekään :D että kyllä minulle ainakin kaksi kynsilakkaa jää tämän haasteen päätyttyäkin.