Avene Soothing Eye Contour Cream

Pari kuukautta sitten eräs vanha ongelmani palasi ja ajan myötä paheni ihan uuteen ulottuvuuteen. Jokunen vuosi sitten toisen silmäni ympärysiho kuivui pahasti, eikä toisen silmän ympärysihossa ollut mitään vikaa. Homma hoitui ahkeralla rasvaamisella.
Nyt heinä-elokuun vaihteessa oikean silmäni ympärysiho alkoi kuivua, ja vasemmalla ei ollut mitään ongelmaa. Ensin ajattelin, että homma hoituu, kun vain alan jälleen kesän jälkeen rasvaamaan naamaa, mutta niin ei käynytkään. Ongelma vain paheni. Ja minä vain rasvasin lisää. Ei apua. Ahkerasta rasvaamisesta huolimatta ongelma paheni niin, että oikean silmän ympärysiho oli jo suomuilla ja hilseili ja kutisi niin maan p----leesti. Ja kun silmä kutisi, niin minä hinkkasin. Ja kun ensin hinkkasin ja sitten illalla läträsin rasvaa enemmän kuin keskivertoleivälle, niin aamulla silmä oli pahemmin paisuksissa kuin nilkkani kesähelteellä. Aloin olla todella epätoivoinen, harkitsin jo jopa siveleväni voita silmääni, että saisin ongelman ratkaistua.

Valitettuani tästä ongelmasta tarpeeksi, kehotti Äipä marssimaan apteekkiin ja kysymään sieltä neuvoa. Ja, yllättävää kyllä, minä tottelin. Marssin apteekkiin, ja pyysin kosmetologia(tiesin tyypin kosmetologiksi, koska tiedän ko ihmisen edellisestä elämästä) näyttämään minulle superkosteuttavan ja tuhdin sy-voiteen, ja vastaukseksi sain ”No tää on tosi kiva, kevyt ja raikas geeli ja tämä on sitten voidemaisempi”. Ahaa, no thanks for nothing. Otin sitten paketit käteen ja aloin tutkia pakkauksia itse, ja päädyin siihen voidemaisempaan vaihtoehtoon.

Se voidemaisempi vaihtoehto oli Avenen Soothing Eye Contour Cream.

”Rauhoittava silmänympärysvoide, hajustamaton. Herkälle, pahastikin ärtyneelle silmänympärysiholle. Lievittää kutinaa, turvotusta, kuivuutta ja kiristävää tunnetta. Soveltuu erityisesti atoopikoille.”

Odotukseni eivät olleet korkealla, koska mikään muukaan aiemmin kokeilemistani rasvoista ei ollut toiminut. Mutta. Olin jokseenkin väärässä. Kutina helpotti aika pian sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran laittanut tätä Avenen sy-voidetta ja sy-iho rauhoittui muutenkin selvästi hyvin nopeasti, parissa päivässä.
Alussa lätkin rasvaa 3-4 kertaa päivässä(pakkauksessa sanottiin 2-5 kertaa päivässä), mutta sittemmin olen siirtynyt rasvaamaan silmänympärystä kahdesti päivässä. Avene on auttanut paljon, mutta kokonaan se ei ole poistanut sy-ihon kuivuutta, se on yhä kuiva, mutta kuitenkaan se ei enää hilseile, suomuile tai kutise eikä se ole ollut turvoksissakaan hyvään toviin.
Minun täytyy siis ilmeisesti jatkaa sellaisen tuotteen etsintää, joka ratkaisisi tämän toispuoleisen silmänympäryskuivuusongelmani. Siihen asti jatkan rasvailua tällä Avenen voiteella, kuka tietää, voihan se kuivuus kadota, kun vain jatkan ahkeraa rasvaamista.

Koostumukseltaan Avenen Soothing Eye Contour Cream on varsin miellyttävää. Se lähtee levittymään hiukan hitaasti, mutta vähän lämmettyään, se liukuu iholle vaivattomasti. Voide pysyy myös hyvin paikoillaan, eli se ei valu silmään sinne, mihin sitä ei kuuluisi mennä, vaikka sitä läträisi vähän runsaamminkin.
Ainut huono puoli tässä voiteessa, jonka olen huomannut, on se, että se on jokseenkin tahmaista. Tai, siis, iho tuntuu hyvin pitkään kovin tahmaiselta, vaikka en olisikaan lätrännyt voidetta silmänympärykselle mitenkään ylenpalttisesti. Mutta koska tämä Avenen voide on helpottanut oireita niin hyvin(vaikka ei toistaiseksi olekaan kokonaan poistanut niitä), niin annan mielelläni tahmaisuuden anteeksi. 

Konjac Sponge

Sain syksyllä I Love Me –messuilla Beauty Pop Upin pisteeltä testattavakseni Konjac Spongen. Siis sen varmasti kaikille tutun naamanpuhdistusienen. Saamani musta sieni on tarkoitettu epäpuhtaalle ja rasvoittuvalle iholle.

Olin äärimmäisen skeptinen sienen toimivuuden suhteen. Olin toki lukenut lukuisia kehuvia blogipostauksia, mutta en silti ollut täysin vakuuttunut. Lähdin kuitenkin testaamaan sientä mielenkiinnolla, Utelias-Untamo kun olen.

Ja jjjumanskeuta sehän toimii! Se ihan Oikeasti Toimii! Tunnustan, en olisi ikinä uskonut. Jo muutaman päivän jälkeen naamaan alkoi ilmestyä talipallonäppyjä merkkinä siitä, että p*skaa tuli huokosista pois. Käytin sientä säännöllisesti aamuin illoin, ja se sopi luonteelleni mitä parhaiten. Oli todella helppoa vain kastella sieni ja hinkuttaa sillä tovi naamaa - kas vain, valmista tuli! Ei monella eri aineella läträämistä, ei silmiin joutunutta tököttiä, ei ylt’ympäriinsä märkää vessaa ja tyttöä(rapatessa roiskuu), eikä pelkoa laukkuun vuotaneesta purtilosta reissatessa. Aika täydellistä.

Mutta. Niiden harmittomien ja helppojen talipallonäppyjen lisäksi naamaani ilmestyi muutamia isoja, kipeitä ja syvällä olevia patteja. Nekään itsessään eivät olleet varsinainen ongelma, vaan oma reagointini niihin. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään tahmatassujani erossa niistä! Niitä oli ihan pakko hiplailla koko ajan ja peilin eteen osuessa vähän koittaa puristella, josko niistä tulisi jotain pihalle. Lienee tarpeetonta kertoa, mitä siitä seurasi, julmetun suuria ja näkyviä rupia naamaan. Ja kun niidenkään ei anna olla rauhassa, seuraa helposti arpia.

Lopetin sienen käytön reilun parin kuukauden kokeilujakson jälkeen, lähinnä tuon nyppimisongelmani vuoksi. En tahdo naamaani ylimääräisiä ja turhia omasta toiminnasta johtuvia arpia, vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että arvet kertovat eletystä elämästä.
Vika ei siis missään nimessä ollut sienessä, vaan minussa itsessäni, kun en pysty pitämään näppejäni erossa näpyistä. 

Siinä se killuu vessan peilikaapin seinässä

OPI Matte Top Coat

Olen löytänyt uuden, palavan kynsilakkarakkauden. Tällä kertaa ei tosin ole kyseessä värilakka, vaan päällyslakka, OPIn mattapäällyslakka. Sen avulla mistä tahansa kynsilakasta saa helposti mattaisen. Olen kokeillut muutamaa mattalakkaa, enkä ole saanut niillä aikaan siistiä jälkeä, ja olenkin pitänyt niitä hankalina käyttää. Pelkäsin aluksi, että tämä mattapäällyslakkakin olisi hankala käyttää, mutta onneksi se oli turha pelko. Tämä lakka on todella helppo käyttää ja se käyttäytyy nätisti. Lakka kuivuu todella nopeasti, mutta ei niin nopeasti, ettei sitä saisi levitettyä nätisti. Erityisen nopea ei siis tarvitse olla.
Huomasin, että tämä päällyslakka muuttaa jonkin verran joidenkin värilakkojen alkuperäistä sävyä, joidenkin lakkojen sävy tummui astetta tummemmaksi ja jotkut ehkä vaalenivat hiukan. Joidenkin lakkojen kohdalla sävyn muuttuminen oli harmillista, ja joidenkin sävy itse asiassa parani.
Huomasin myös harmikseni, että värilakoista liukenee tämän sutiin väriä ja se väri siirtyy tietenkin sitten sudin mukana pulloon. Toistaiseksi se ei aiheuta huolia, tai kummallisia vivahteita lakassa, mutta entäs sitten, kun olen käyttänyt päällyslakkaa kauemmin ja siihen on liuennut useampia eri värejä?

Essie Flowerista -kokoelma

Saimme Turun blogimiitissä L’Orealin edustajalta Essien flowerista-kevätkokoelman. Tämä oli toinen kosketukseni Essien lakkoihin, ensimmäisessä Livboxista saamassani lakassa oli valmistusvirhe, se ei ollut mieltäylentävä kokemus. Positiivisin mielin lähdin kuitenkin kokeilemaan näitä Essien lakkoja – ja ehkä vähän petyin. En tiedä, olivatko odotukseni liian korkealla vai mistä se johtui, mutta nämä eivät säväyttäneet. Pidin kovasti näiden leveästä ja jämäkästä sudista, ja siitä miten nopeasti nämä kuivuivat. Myös sävyt ovat aika kivoja. Mutta. Kyllä minun mielestäni 15 euron kynsilakalla pitäisi kolmella kerroksella saada täysin peittävää jälkeä. Ei tarvitse olla kummoinenkaan valo, kun oma kynteni kuultaa lakkauksen läpi. Myöskin lakan kestossa on toivomisen varaa, lakat alkoivat lohkeilla ja kulua kärjistä jo lakkaamista seuraavana päivänä. toki, minulla oli ihan törkypitkät kynnet, kun testailin näitä, mutta silti, 24 tuntia ei ole kovin kehuttava tulos. Lakkojen siistiminen lakkaamisen jälkeen ei ollut ihan helppoa, lakkaan yleensä kynteni illalla ja siistin lakat seuraavana aamuna suihkussa, nämä eivät siistiytyneet yhtä helposti ja vaivattomasti kuin muut käyttämäni lakat.
Lopputulos on kutakuinkin plusmiinusnolla. En oikein vieläkään tiedä, mitä mieltä olen Essien lakoista. 

Pedal Pushers

Perennial Chic

Garden Variety

Blossom Dandy

Flowerista

Picked Perfect

Fudge Salt Spray

Olen rakastunut. Palavasti rakastunut. Fudgen suolasuihkeeseen nimittäin. Tai suolasuihkeeseen ylipäätään, mutta koska tämä Fudge on ainut, jota olen kokeillut, voidaan sanoa, että olen rakastunut siihen.
Sain tämän Fudgen Salt Sprayn toukokuussa Turun blogimiitin goodiebagista. Olin innoissani ja kiinnostunut, mutta en oikein tiennyt, miten suolasuihketta käytetään. Heinäkuun alussa menin parturiin leikkauttamaan fledan kuosiin siskon häitä varten ja kysäisin parturilta, mitä tököttiä hän käytti hiusteni laittamiseen kun lopputulos oli niin kiva, vastaus oli suolasuihke. Totta puhuen, lopputulos oli ehkä täydellisin ikinä. Jos olisin tutustunut suolasuihkeeseen puolitoista vuotta sitten, minulla saattaisi edelleen olla pitkät hiukset.
Fudge Salt Spray tuoksuu karamelliselta, ei kuitenkaan niin vahvasti kuin esmerkiksi Tigin tuotteet. Jotkut sanovat tämän tuoksuvan kookokselta, mutta itse en haista sitä. Se tosin saattaa johtua inhostani kookosta kohtaan, suljen sen tuoksun vahvasti mielestäni pois.
Olin, ja olen yhä, todella yllättynyt siitä, miten helppoa suolasuihkeen käyttäminen on. Suihkaus märkään tukkaan, vähän pöyhintää ja föönataan kuivaksi. Perfect. Tukanlaittaminen ei ole ollut minulle koskaan näin helppoa ja vaivatonta.  Ja lopputulos näyttää tökötittömältä, ehkä parasta. 

Schollin patteriraspi

Haikailin tämän Schollin patteriraspin perään heti siitä hetkestä, kun ensikerran näin sen mainoksen telkkarista viimesyksynä. Monesti pidin sitä pitkän kädessäni kaupan hyllyn äärellä, mutta aina kuitenkin laitoin sen takaisin hyllyyn ja jatkoin kaupasta ulos ilman sitä. Reilun kolmenkympin hinta tuntui kovalta opiskelijan budjetissa. Mutta sitten tuli joulu ja lahjapussista löytyi ihan tuntemattoman muotoinen paketti(olin ollut Ensio Ripatti ja saanut lahjani etukäteen selville). Ja sieltähän löytyi haaveilemani patteriraspi! Voi sitä ilon ja onnen päivää!

Käytössä patteriraspi on osoittautunut oikein oivaksi laitteeksi, pöly vain lentää, kun päästelen raspaten jalkoja.
Olen ottanut tavakseni surruutella tällä jalkojani aina silloin tällöin mennen tullen, ja se on toiminut minulla varsin hyvin. Olen todella lähellä sitä pistettä, että jalkojen rasvaamisesta on oikeasti jotain hyötyä. Kantapäiden ja päkiöiden paksu parkkiintunut nahka alkaa siis jo olla paremmassa kuosissa. Iho on tällä hetkellä vähän karkeahko, mutta luulisin senkin väistyvän piakkoin.
Ainut asia, jota olen tähän kaivannut, on karkeampi raspirulla, mutta näin juuri jossain(huomaa tieteellisen tarkka lähdeviite) maininnan, että nyt olisi saatavilla myös sellainen karkeampi rulla. Täytyykin pitää silmät auki kaupassa käydessä, jos sellainen osuisi silmään.

Nyt, kun olen päässyt tämän patteriraspin makuun, en kyllä palaa takaisin täysin käsivoimin käytettävään raspiin enää.

Burt's Bees Honey&Grapeseed Hand Cream

Ehdottoman lempikäsirasvani, Burt’s Beesin Hand Salven, loputtua, tarvitsin tietenkin uuden. Vaikka houkutus olikin suuri tilata vain uusi Hand Salve Burt’s Beesin suomalaisesta nettikaupasta, halusin kokeilla kuitenkin jotain uutta. Eräällä Tampereen reissulla päädyin Stockmannin kosmetiikkaosastolle Burt’s Beesin hyllyn eteen. Pyörittelin jonkin aikaa käsissäni kahta eri versiota Honey and Grapeseed Hand Creamista, toinen oli 100% luonnollisia ainesosia ja toinen 98,7% (tjsp). Valitsin tietenkin 100%-version.
Luulen, että tämä tuubi oli ehtinyt seistä siellä hyllyssä hyvän tovin, silla rasva oli ehtinyt erottua ja ensimmäinen asia, joka purkista tuli ulos, oli nestettä. Rasva on myös Todella jankkia, on työn takana saada sitä tuubista ulos. Jäinkin pohtimaan, olisiko purkki tuubia parempi pakkausmuoto.
Odotukseni olivat korkealla, sillä olen rakastunut aina palavasti kaikkiin kokeilemiini Burt’s Beesin tuotteisiin. Jouduin kuitenkin valitettavasti pettymään, sillä tämä rasva ei vastannut odotuksiini ollenkaan. Kädet olivat tämän jäljiltä inhottavan vahamaisen tuntuiset, eikä tämä tehnyt käsilleni juuri mitään. Meitä ei ilmeisesti vain ole tarkoitettu toisillemme, harmi sinänsä. Odotin tämän tuoksuvan ”luonnolliselta”, en hyvältä, mutta luonnolliselta. Sen sijaan tämän tuoksu toi hyvin vahvasti mieleeni muovailuvahan. Mutta eiköhän tämä kuitenkin tule käytettyä loppuun, jos ei käsirasvana, niin jossain muussa käytössä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun otan taiteellisia vapauksia rasvojen käyttötarkoitusten suhteen.