Sain syksyllä I Love Me –messuilla Beauty Pop Upin pisteeltä
testattavakseni Konjac Spongen. Siis sen varmasti kaikille tutun
naamanpuhdistusienen. Saamani musta sieni on tarkoitettu epäpuhtaalle ja
rasvoittuvalle iholle.
Olin äärimmäisen skeptinen sienen toimivuuden suhteen. Olin
toki lukenut lukuisia kehuvia blogipostauksia, mutta en silti ollut täysin
vakuuttunut. Lähdin kuitenkin testaamaan sientä mielenkiinnolla, Utelias-Untamo
kun olen.
Ja jjjumanskeuta sehän toimii! Se ihan Oikeasti Toimii!
Tunnustan, en olisi ikinä uskonut. Jo muutaman päivän jälkeen naamaan alkoi
ilmestyä talipallonäppyjä merkkinä siitä, että p*skaa tuli huokosista pois.
Käytin sientä säännöllisesti aamuin illoin, ja se sopi luonteelleni mitä parhaiten.
Oli todella helppoa vain kastella sieni ja hinkuttaa sillä tovi naamaa - kas
vain, valmista tuli! Ei monella eri aineella läträämistä, ei silmiin joutunutta
tököttiä, ei ylt’ympäriinsä märkää vessaa ja tyttöä(rapatessa roiskuu), eikä
pelkoa laukkuun vuotaneesta purtilosta reissatessa. Aika täydellistä.
Mutta. Niiden harmittomien ja helppojen talipallonäppyjen
lisäksi naamaani ilmestyi muutamia isoja, kipeitä ja syvällä olevia patteja. Nekään
itsessään eivät olleet varsinainen ongelma, vaan oma reagointini niihin. En
yksinkertaisesti pystynyt pitämään tahmatassujani erossa niistä! Niitä oli ihan
pakko hiplailla koko ajan ja peilin eteen osuessa vähän koittaa puristella,
josko niistä tulisi jotain pihalle. Lienee tarpeetonta kertoa, mitä siitä
seurasi, julmetun suuria ja näkyviä rupia naamaan. Ja kun niidenkään ei anna
olla rauhassa, seuraa helposti arpia.
Lopetin sienen käytön reilun parin kuukauden kokeilujakson
jälkeen, lähinnä tuon nyppimisongelmani vuoksi. En tahdo naamaani ylimääräisiä
ja turhia omasta toiminnasta johtuvia arpia, vaikka yleisesti ottaen olenkin
sitä mieltä, että arvet kertovat eletystä elämästä.
Vika ei siis missään nimessä ollut sienessä, vaan minussa itsessäni, kun en pysty pitämään näppejäni erossa näpyistä.
Vika ei siis missään nimessä ollut sienessä, vaan minussa itsessäni, kun en pysty pitämään näppejäni erossa näpyistä.
Siinä se killuu vessan peilikaapin seinässä |
Mun on pakko myöntää, että en vieläkään ole uskaltanut kokeilla omaani. Pelkään niin paljon tota naaman räjähtämistä, en vaan kestäis sitä edes viikkoa. :D
VastaaPoistaHaha, mä en edes osannut pelätä naaman räjähtämistä, kun en uskonut, että tämä toimii :D
VastaaPoistaAjattelin kyllä jättää tämän (tai jonkun vähemmän puhdistavan version) sellaiseen satunnaiseen käyttöön niihin aamuihin, kun on hirveä kiire tai ei muuten vain huvita läträtä aineilla.
Kojacit on ihania :) Tällä hetkellä mulla ei oo kyllä yhtään, kun mies on ominut kaikki...
VastaaPoista