Tein Sokoksen Kutsu kauneuteen –päiviltä muutaman
täsmähankinnan, joiden jälkeen minulle iski ihan järkyttävä tavaraähky. Ja
koska olin juuri ostanut kosmetiikkaa, niin ensimmäisenä inventaarion alle
joutui juurikin kosmetiikka.
Ensin ajattelin, että eihän minulla nyt niin paljoa kosmetiikkaa ole, vain
Ikea-laatikollinen. Sitten levitin laatikon sisällön sängylle. Ja meinasin
saada slaagin. Jukopliut sitä olikin paljon. Alkoi vähän ahdistaa.

Asiaa pohdittuani asetin itseni ostolakkoon. Ei uutta kosmetiikkaa, ennen kuin
vanhat on käytetty. Tuossa kasassa on paljon näytteitä, joita en tule itse
käyttämään, joten kaverit, olkaa varuillanne, työnnän näitä varmasti teidän
vaivoiksenne. Kasassa on myös paljon täysikokoisia tuotteita odottamassa
käyttöönpääsyä, ja eihän siinä ole järkeä, pitää tuotteita odottamassa. Tai en
koskaan kuvitellut, että minulla olisi niin paljon kosmetiikkaa, että minulla
on avaamattomia purkkeja laatikollinen(tai
no, teknisesti ottaen puoli laatikollista kun puoli laatikollista on näytteitä).
Kyllähän minä tiedän, ettei minulla oikeasti ole mitenkään järisyttävän paljon
kosmetiikkaa. Ja että TrueKosmettiikkaBloggaajat™(aka #purkkimafia)
todennäköisesti nauravat räkäisesti näille kosmetiikanpaljousvoivotteluilleni.
Mutta sitä on minulle paljon. Liikaa jopa.
Ja kun jotain on liikaa, siitä hankkiudutaan eroon, hence ostolakko. Toki
jotain tuotteita on pakko ostaa, kuten hammastahnaa ja shampoota, ihan vain
oman ja muiden mukavuuden vuoksi. Oma mukavuusalue kosmetiikkamäärälle olisi
ehkä noin kenkälaatikollinen, jos niinkään paljoa. Voi hitto, minulla on
kynsilakkojakin kenkälaatikollinen. No, ehkä niitä ei nyt lasketa tähän mukaan.
Ainakaan vielä.
Suunnitelma tavaran vähentämiselle on jo olemassa, tosin sitä pitää vielä vähän
hioa ja prosessin etenemisestä tulen varmasti kirjoittamaan tässä syksyn
mittaan lisää, kunhan jotain kerrottavaa on.