Tampereen Käsityömessut 2017

Reilu kuukausi sitten oli taas yksi vuoteni kohokohdista, Suomen Kädentaitomessut Tampereen messukeskuksessa nimittäin. Sain liput messuille bloggaaja-statuksella postausta vastaan.

Vierailin messuilla tänä vuonna kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina. Tänä vuonna tehtiin myös taas kävijäennätys, ja se kyllä näkyi messuilla ennennäkemättömänä ruuhkana. Ei siellä aikaisempina vuosina mitenkään väljää ole ollut, mutta jotenkin tänä vuonna ruuhka tuntui erityisen ahdistavalta ja rasittavalta. Ja kyllä, siinä ruuhkaärsytyksessäni olin varma, että tällaisissa massatapahtumissa ihmisten äo laskee pari pykälää. Pariovilla ihmiset tunkevat sisään ja ulos molemmista ovista yhtä aikaa, vaikka jouhevammin asia menisi, jos toisesta ovesta poistuttaisiin hallista ja toisesta mennään sisään. Auttaisivatkohan nuolikyltit ovien yläpuolella? Jotain muutoksia ensivuoden messuille on tulossa pohjakarttaan. Otettaisiinkohan D-hallikin kokonaan käsityömessujen käyttöön? 

Aikaisempina vuosinahan D-hallissa on ollut keräilymessut, joilta olen itsekin ostanut paljon joululahjoja, mutta jotka ovat nykyään Mega Outletin yhteydessä. Tänä vuonnahan D-hallissa oli nukkekoti- ja pienoisrautatie messut. D-halli toisi kyllä kivasti lisää tilaa käsityömessuille.

Tänä vuonna huomasin jälleen selkeästi tarvitsevani messuille seuraa, että jaksaisin koluta messut läpi niin perusteellisesti kuin haluaisin. Yksin tulen vain juosseeksi messut läpi nopeasti ja tehokkaasti ja sitä myötä myös todella ylimalkaisesti. Perjantaina kierrellessäni messuja kaverin kanssa kävimme messuja paljon rauhallisemmin läpi kuin lauantaina kierrellessäni yksin. Äiti, sisko, käly ja kaverit beware, raahaan teidät ensivuonna messuille kanssani.

Ostoksia tein messuilla tänä vuonna todella maltillisesti. Viime vuoden kulutusjuhla oli vielä aivan liian tuoreessa muistissa. Sitä voisi jopa kutsua ostoskrapulaksi.

Regian sukkalangan sekä Cloverin ergonomiset virkkuukoukut ostin Lankaidean osastolta. Sukkalanka on ilmeisesti joku Regian jouluväri, mutta itse en saa langasta jouluviboja, enemmänkin keväisiä.
Korvakorut ovat OneManBandin, eli Finnish Design Boutiquen osastolta, ne ovat Unique Design by Marian. Olin jo lähtemässä osastolta pois, kun huomasin nämä korvakorut, ja minun oli saatava ne.
Salmiakit ostin Tallipihan Suklaapuodin osastolta, jos minulle luvataan todella väkevää salmiakkia, ostan varmasti. Täydellistä, tai edes lähes täydellistä, salmiakkia tuntuu olevan mahdotonta löytää.

Tämä postaushan odotti valmiina kuvaa näinkin pitkään, sillä Suomen talvi ei varsinaisesti ole suosiolinen yrityksille saada otettua siedettäviä kuvia. Eikä tämäkään mikään valokuvataiteen merkkiteos ole, mutta tällaista sai nyt tällä rahalla :D

Kaulakorupohdintaa

Minua on jo hyvä tovin vaivannut kaulakorukriisi. Olen pitänyt kaulakorua kaulassani jo lähes 15 vuotta, ensin ihan omilla rahoillani ostamaani hopeista koripalloa ja sen jälkeen pari vuotta kultaista rippiristiäni, jonka sain kummeiltani. Rippiristin jälkeen palasin takaisin koripalloon, jota käytinkin ahkerasti viime kesään saakka.

Muistan vieläkin hetken, jolloin ostin hopeisen koripallo-riipukseni ja siihen sopivan ketjun. Olin kolmannella luokalla, vuonna 1999, ja olin säästänyt rahaa varta vasten ostaakseni itselleni koripallokorun. Samanlaisen, jonka veljeni oli saanut joksikin lahjaksi(eikä käyttänyt sitä koskaan, btw). Noh, samanlaista ei ollut tarjolla, joten valitsin yksinkertaisen hopeisen pallon ja hopeisen ketjun. Riipus maksoi 9 markkaa, ja ketju 30 markkaa. Siitä asti ketju on kulkenut mukanani. Kuitenkin viimeaikoina on tuntunut siltä, että minun on aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässäni ja sitä myöten uuteen kaulakoruun. Koska ilman korua kaulassa, tunnen itseni alastomaksi jollain tasolla.

Vahvimpana ehdokkaana uudeksi kaulakorukseni on ollut heti alusta asti KalevalaKorun Pahanpiiskat-riipus. Pidin korusta heti ensisilmäyksellä, ja tarina sen takana vain vahvisti tunnetta. Haluaisin korun nimenomaan hopeisena, olen aina mieltynyt enemmän hopeaan kuin kultaan tai pronssiin. Ensin minua vaivasi se, että koru olisi liian massiivinen, eikä niin aina-ja-kaikkialla-kaulassa-koru, kuin olin alun perin ajatellut. Osittain ajatuksen pohjalla oli pelko siitä, että hukkaisin korun, kun se ei ole kokoaikaa kaulassani. Mutta pääsin ajatuksesta yli, koska tunne siitä, että tämä koru olisi oikea minulle, oli tuota pelkoa vahvempi. Ainoana esteenä korun ostamiselle on sen hinta. 245 euroa kaulakorusta on aika hemmetin paljon. Mutta toisaalta se olisi käytössä päivittäin. Olen minä kuitenkin ostanut KalevaKoruja ihan kiitettävän valikoiman, ja ne ovat käytössä kerran viidessä vuodessa sukujuhlissa. Että sinänsä tämä olisi melkein järkevä sijoitus.

Kuva KalevalaKorun sivuilta

Mietin myös Thomas Sabon Charm-kaulakorua, koska minua viehätti ajatus siitä, että voisin kerätä koruuni heloja muistuttamaan itselleni tärkeistä asioista. Ja ihan vain kivoja heloja ilman sen kummempaa merkitystä. Mutta asiaa tutkittuani huomasin, että kaulakoruihin voi laittaa keralla vain kolme helaa, niin hylkäsin ajatuksen. Mutta Edelleen mieltäni kutkuttaa ajatus Thomas Sabon Charm-rannekorusta. Se olisi ehkä enemmän minun tyyliseni kuin kaulakoru.

Valintani on siis aikalailla tehty. Enää pitäisi vain kerätä rahat kasaan. Olen itse asiassa jo aloittanut. Ostin hiljattain sen Norsusäätölippaan. Olen kerännyt siihen pikkuhiljaa pikkukolikoita, 5-, 10- ja 20-senttisiä. Voi siis olla, että saan odottaa hyvän tovin, ennen kuin kassa on kasassa. Toivottavasti Pahanpiiskoja myydään vielä silloin :D