Räppitytön identiteettikriisi?

Cheekin uutta levyä kuunnellessani aloin miettiä musiikkimakuani. Lähtökohtani on se, että hyvä biisi on hyvä biisi on hyvä biisi. Genrestä riippumatta. Ja niin kauan, kuin olen asiaa pohtinut olen luokitellut itseni enimmäkseen räp-, hip hop- ja R’nB –musiikin ystäväksi(sisko sanoisi joujoutyttö).

Sitten aloin miettiä All Time Favourite –biisejäni. Niistä hyvin harvat kuuluvat aiemmin lueteltuihin genreihin. Suurin osa on rokkia. Räppitytön identiteettikriisin paikka?

Kaikkien aikojen lempibiiseihini kuuluvat muun muassa:

Näiden kolmen lisäksi minun on vielä erikseen linkitettävä neljäs biisi, jolla on itsestäänselvä paikka lempibiisieni listalla, mutta jota en saanut jostain syystä linkitettyä samalla lailla videoksi postaukseen.

Tehosoitossa

Täytyy sanoa, etten muista, koska viimeksi olisi levy iskenyt yhtä lujaa kuin Kristiina Wheelerin viime vuonna ilmestynyt Sirpaleista koottu. Levy on tosiaan ilmestynyt jo viime vuonna, mutta itse hankin sen vasta viime viikolla. Siitä asti se on ollut stereoissani tehosoitossa, olo on kuin teletapilla kun levyn loppuessa hihkun vain ”uudestaan, uudestaan”.