Nivea Lip Butter

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Nivean Lip Butter Rasberry Rosé tuoksuu samalta, kuin eräät suosikki-vadelmatoffeeni 90-luvulla CandyKingin irttarilaareissa. Niissä oli paperit, joka oli valkoinen keskeltä ja pinkki reunoista. Toffeita oli montaa makua, mutta vadelma oli ehdoton suosikkini. En muista nähneeni niitä CandyKingin irttareissa enää pitkään aikaan, eikä löytänyt niitä CandyKingin nettisivuiltakaan.

Tämän huulirasvan pahvipakkaus mainostaa rasvan sisältävän sheavoita ja manteliöljyä, mikä kuulosti hyvältä. Inci-listan tarkempi syynäys kuitenkin osoitti, että sheavoi ja manteliöljy löytyvät sijoilta 4 ja 6, ja sijoilta 1&2 löytyy parafiinijohdannaisia. Sijalta 3 löytyi joku mystinen kosteutus-elementti, josta ei löytynyt hirveästi tietoa. Olin jokseenkin skeptinen googlaus-kierroksen jälkeen, mutta kaikkea pitää kokeilla.

Otan huulirasvani mieluummin puikkoina kuin purkeissa, ihan hygienia- ja klähmäsormisyistä. Otin tämän rasvan yökäyttöön, samalla kun rasvasin naamani viimeisenä illalla, heitin tätä vielä huuliin. Ja voin kertoa, huulet olivat aamulla ihan yhtä rasvaiset kuin illalla nukkumaan mennessäkin. Ei imeydy ei, no toisaalta, saman tiedon sai, kun luki sen inci-listan. En muutenkaan huomannut tämän rasvan tekevän huulilleni oikeastaan yhtään mitään, joten valitettavasti peukku alas tälle tuotteelle. Lapsuusmuisto ei tässä tapauksessa lämmitä. Tai siis kosteuta. Mutta se on sanottava, että tämä ei kuitenkaan ole se kaikkein pahin klähmäinen huulirasva, pahempiakin on.

Pärkkeleen ostolakko

"Ooo, YSL:n valokynä-tuplapakkaus, olisikohan Liisalla tarvetta valokynälle?(Ei ollut) .... Eiku mä olenkin ostolakossa..."

"Oooo, jättipullo clarinsin kasvovettä! ... Mutta mulla on jo normipullo ja pikkupullo. .... Ja mä olen ostolakossa..."

"Ooo, jätti-tupla-pakkaus Tigin shampoota&hoitoainetta! ... Ai niin, mulla ei ole enää pitkää tukkaa... ...Ja mä olen ostolakossa..."

”Ja tuo Marimekon villahuivi on kyllä tosi kivan näköinen… Eikä viiskymppiä ole ihan hirveen paha… Mutta toisaalta, se on viiskymppiä, jota mulla ei varsinaisesti ole ylimääräisenä… Ja mä olen ostolakossa… HEIHEIHEI! Missä vaiheessa mä olen laajentanut ostolakon Marimekon villahuiveihin?!?!?!”

Tällaisia ajatuksia tuli päähäni selatessani postiluukusta tipahtanutta Stockmannin Hullujen Päivien kuvastoa. Selkeästikään aivoni eivät ihan täysin vielä muista minun olevan ostolakossa.

On hassua, kuinka sitä vain haluaisi ostaa tavaraa, vaikka sille ei niin olisi tarvettakaan. Koska onhan ihan aiheellista pelätä, että kasvovesi loppuu maailmasta. Toisaalta, jos niin kävisi, niin silloin kasvovesivarasto voisi nousta arvoon arvaamattomaan. Valokynälle minulla kyllä olisi tarvetta, vanhani alkaa olla lopussa ja ikääkin sillä taitaa olla kolmisen vuotta… Mutta en pystyisi millään perusteemaan itselleni tuplapakkauksen ostamista. Varsinkaan näin opiskelijabudjetilla.

Päätettyäni aloittaa ostolakon, olen miettinyt paljonkin rahaa, rahankäyttöä, tavaraa ja omistamista. Että mikä on järkevää ja tarpeellista, ja toisaalta, tarvitseeko kaiken aina olla järkevää ja tarpeellista. Mutta samalla myös, sitä, millaisia unelmia ja suunnitelmia ja tavoitteita minulla on, ja mitä minun täytyy tehdä niiden tavoittamiseksi. Mutta niistä ajatuksista kirjoitan myöhemmin enemmän.

Viikon kouluruokabudjetti