"Ooo,
YSL:n valokynä-tuplapakkaus, olisikohan Liisalla tarvetta valokynälle?(Ei ollut) ....
Eiku mä olenkin ostolakossa..."
"Oooo,
jättipullo clarinsin kasvovettä! ... Mutta mulla on jo normipullo ja
pikkupullo. .... Ja mä olen ostolakossa..."
"Ooo,
jätti-tupla-pakkaus Tigin shampoota&hoitoainetta! ... Ai niin, mulla ei ole
enää pitkää tukkaa... ...Ja mä olen ostolakossa..."
”Ja tuo
Marimekon villahuivi on kyllä tosi kivan näköinen… Eikä viiskymppiä ole ihan
hirveen paha… Mutta toisaalta, se on viiskymppiä, jota mulla ei varsinaisesti
ole ylimääräisenä… Ja mä olen ostolakossa… HEIHEIHEI! Missä vaiheessa mä olen
laajentanut ostolakon Marimekon villahuiveihin?!?!?!”
Tällaisia
ajatuksia tuli päähäni selatessani postiluukusta tipahtanutta Stockmannin Hullujen
Päivien kuvastoa. Selkeästikään aivoni eivät ihan täysin vielä muista minun
olevan ostolakossa.
On hassua, kuinka
sitä vain haluaisi ostaa tavaraa, vaikka sille ei niin olisi tarvettakaan.
Koska onhan ihan aiheellista pelätä, että kasvovesi loppuu maailmasta.
Toisaalta, jos niin kävisi, niin silloin kasvovesivarasto voisi nousta arvoon
arvaamattomaan. Valokynälle minulla kyllä olisi tarvetta, vanhani alkaa olla
lopussa ja ikääkin sillä taitaa olla kolmisen vuotta… Mutta en pystyisi millään
perusteemaan itselleni tuplapakkauksen ostamista. Varsinkaan näin
opiskelijabudjetilla.
Päätettyäni
aloittaa ostolakon, olen miettinyt paljonkin rahaa, rahankäyttöä, tavaraa ja
omistamista. Että mikä on järkevää ja tarpeellista, ja toisaalta, tarvitseeko
kaiken aina olla järkevää ja tarpeellista. Mutta samalla myös, sitä, millaisia
unelmia ja suunnitelmia ja tavoitteita minulla on, ja mitä minun täytyy tehdä
niiden tavoittamiseksi. Mutta niistä ajatuksista kirjoitan myöhemmin enemmän.
 | ||
| Viikon kouluruokabudjetti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti