Ilmakiharrin - Uhka vai mahdollisuus?

Olen suunnitellut jo pitkään ilmakihartimen ostamista, vaikka parturini kanssa totesimmekin sen olevan vähän sellainen keskiäkäisyyden ylittäneiden naisten juttu. Totesimme toki muodin kiertävän myös hiustenlaittolaitteissa kreppirautojen tultua takaisin jossain määrin. Eli ehkä minäkin olen vain muodin edelläkävijä ilmakihartimeni kanssa :D

Totesin tarvitsevani ilmakiharrinta muutettuani(tai aloitettuani muuttaa, koska minun piti/pitää kasvattaa tukkaa haluamani lopputuloksen saamiseksi) frisööriäni ja todettuani, etten saa pelkällä föönillä laitettua tukkaani kaikilla mahdollisilla haluamillani tavoilla. Eikä suoristusraudasta tuntunut olevan niin yhtään mitään apua. Vaikka toisaalta, nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, saattaisi minulla sittenkin olla käyttöä vanhalle suoristusraudalleni… Mutta takaisin asiaan, eli ilmakihartimeen.

Minulla oli alennuskuponki Tampereen Sokokselle, joten päädyin sinne metsästämään kaipaamaani ilmakiharrinta. Tutkailin(aika suppeaa) valikoimaa tovin, kunnes nappasin hyllystä Remingtonin Amaze Airstylerin, joka on muuten 5-in-1-monitoimityökalu, matkaani. Olen varma, että pärjään tällä setillä omat hiustenlaittotaitoni huomioiden hyvin pitkään.
Tai, no, siitä pärjäämisestä voi olla montaa mieltä, sillä tukkani tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä ja noudattavan jotain ihan muita kuin fysiikan lakeja. Luonnonkihara/hyvin taipuisa tukka ja voimakkaita pyöryväisiä, oh joy.

Täytyy myöntää, etten kyllä ole ihan varma, mitä noilla kaikilla ”päillä” tehdään. Tai oikeastaan yhdellä. En ymmärrä tuon litteän föönisuuttimen tarkoitusta, vai onko se nimenomaan föönipää? En selkeästi ole penaalin terävin kynä, mitä hiustenlaittoon tulee.
Enkä kyllä usko, että minulla tulee olemaan käyttöä tuolle perinteisen kihartimen näköiselle päälle tai harjapäälle, ihan vain sen takia, että minulla ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä tarpeeksi tukkaa. Undercut tai ananas, ja silleen.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, opinko koskaan laittamaan tätä tukkaani niin kuin tahdon, vai onko minun ruvettava järeämpiin toimenpiteisiin.

Schollin patteriraspi

Haikailin tämän Schollin patteriraspin perään heti siitä hetkestä, kun ensikerran näin sen mainoksen telkkarista viimesyksynä. Monesti pidin sitä pitkän kädessäni kaupan hyllyn äärellä, mutta aina kuitenkin laitoin sen takaisin hyllyyn ja jatkoin kaupasta ulos ilman sitä. Reilun kolmenkympin hinta tuntui kovalta opiskelijan budjetissa. Mutta sitten tuli joulu ja lahjapussista löytyi ihan tuntemattoman muotoinen paketti(olin ollut Ensio Ripatti ja saanut lahjani etukäteen selville). Ja sieltähän löytyi haaveilemani patteriraspi! Voi sitä ilon ja onnen päivää!

Käytössä patteriraspi on osoittautunut oikein oivaksi laitteeksi, pöly vain lentää, kun päästelen raspaten jalkoja.
Olen ottanut tavakseni surruutella tällä jalkojani aina silloin tällöin mennen tullen, ja se on toiminut minulla varsin hyvin. Olen todella lähellä sitä pistettä, että jalkojen rasvaamisesta on oikeasti jotain hyötyä. Kantapäiden ja päkiöiden paksu parkkiintunut nahka alkaa siis jo olla paremmassa kuosissa. Iho on tällä hetkellä vähän karkeahko, mutta luulisin senkin väistyvän piakkoin.
Ainut asia, jota olen tähän kaivannut, on karkeampi raspirulla, mutta näin juuri jossain(huomaa tieteellisen tarkka lähdeviite) maininnan, että nyt olisi saatavilla myös sellainen karkeampi rulla. Täytyykin pitää silmät auki kaupassa käydessä, jos sellainen osuisi silmään.

Nyt, kun olen päässyt tämän patteriraspin makuun, en kyllä palaa takaisin täysin käsivoimin käytettävään raspiin enää.