Mitä haluan tehdä tänävuonna?

Koska eilisen postauksen jälkeen aivoni ovat vain sylkeneet ilmoille ideoita siitä, mitä haluan tehdä vuonna 2014, niin päätin tehdä jatko-osan postaukselle ’Mitä haluan tehdä ensivuonna’. Ja koska vuosi ehti yön aikana vaihtua, on tämän jatko-osan nimi luonnollisesti ’Mitä haluan tehdä tänä vuonna’. Kyllä, olen flunssassa, pääni on täynnä räkää, eikä minulla ole mitään muuta tekemistä.

Tahdon ehdottomasti saada sen Happy Joe –siideripullon korkin, jossa lukee ”Condoms prevent minivans”. Olen nähnyt kuvan sellaisesta ja tahdon sellaisen!

Tänä vuonna haluan kokeilla uusia urheilulajeja. Niin kuin vaikka uimahyppyjä tai tankotanssia.

Minä haluan jatkaa valitsemallani positiivisemmalla linjalla, elämä on paljon helpompaa ja kivempaa niin.

Haluan tehdä enemmän asioita käsilläni. Kutoa(aka neuloa), ommella, taiteilla, askarrella. Käsillä tekeminen on minulle erittäin rentouttavaa ja käsittelen itselleni isoja tai vaikeita asioita paremmin ja tehokkaammin, kun näprään samalla jotain käsilläni.

Ja minä haluan myös huutokauppaan! Who’s with me?

Ja pesiskatsomoon pitää päästä useammin, viimekesänä olin yhden säälittävän kerran, Sotkamon Jymyn järjestämässä Superpesispäivässä Tampereella. Pesis on ainoa oikea kesälaji. Itä-Länsi-lippujen hommaaminen on harkinnassa, pitää hiukan katsoa, kuinka muut asiat etenevät.

Haluan myös vetreyttää kielitaitoani ruotsin ja saksan osalta. Ovat päässeet aika pahaan ruosteeseen lukion jälkeen.

Jonkun retken tai kaksi tai kolme haluan tehdä. Kotimaassa tai ulkomailla. Roadtrip hyvässä seurassa. Käydä jossain, missä en ole aikaisemmin käynyt.

Haluan pelata enemmän lautapelejä. Aika paljon tuli pelattua viimevuonnakin, mutta enemmän on enemmän. Joten kaverit, olkaatten varoitetut, teitä odottaa painostus Trivial Pursuit –turnaukseen.

Tahdon punaiset kengät. Kaikilla pitäisi olla punaiset kengät.

Koska vähemmän on enemmän, tahdon päästä eroon turhasta tavarasta. Sanoo ihminen joka on viimeisen kuukauden aikana ostanut enemmän tavaraa kuin viimeisen puolentoista vuoden aikana yhteensä…

Tykkään valosta, joten kovasti haluaisin löytää asuntooni paremmat ja kivemmat kattolamput. Nykyisistä ei vain irtoa tarpeeksi valoa minun makuuni.

Haluan lisää kirjoja. Kirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Eikä kenkiä. Eikä laukkuja.

Haluan ottaa enemmän päikkäreitä. Tykkään päikkäreistä, päivällä nukkumisessa on sitä jotain. Ja siinä pöllämystyneessä tunteessa, kun on nukkunut ihan aavistuksen liian pitkään.

Villasukkia! Haluan ja tarvitsen lisää villasukkia! Varpaani palelee aina.

Mitä haluan tehdä ensivuonna?

Otsikon kysymyksen bongasin eilen Aleksi Valavuoren twitter-viestistä ja aloin pohtia sitä tarkemmin. Olen jo parina vuonna kirjoittanut ylös paperille tulevan vuoden tavoitteitani, kuin järjettömän ison ToDo-listan. Toki monet listan kohdista olenkin sitten unohtanut tammikuun loppuun mennessä ja näin vuodenvaihteessa kaivaessani listan esille muistan, että ai niin, tuollaistakin minun piti tehdä. Nimenomaan piti tehdä. Tullakseni jotenkin paremmaksi versioksi itsestäni. Nyt päätin sen sijaan tehdä listan asioista, jotka haluan tehdä vuonna 2014.

Ensivuonna haluan kuvata enemmän kuin tänä vuonna. Tänä vuonna olen ottanut reilut 4000 kuvaa, ja silti tuntuu, etten ole kuvannut juuri ollenkaan. Enkä tainnut tehdä yhtään kuvausretkeäkään, jonka seurauksena loppuvuodesta meinasi taas iskeä paniikki, kun minulla ei ollut tarpeeksi kuvia joululahjaseinäkalenteriin. Pidän kuvaamisesta paljon, sillä on todella hieno fiilis, kun onnistuu vangitsemaan jonkin hetken tai maiseman haluamallaan tavalla ja tekemään niille oikeutta.
Tähän liittyen, haluan ensivuonna myös repiä jostain rahat uuteen objektiiviin. Olen jo pitkään haaveillut tuosta kyseisestä putkesta jo reilun vuoden, mutta vielä toistaiseksi ei ole ollut 500 euroa ylimääräisenä. Tuo kyllä ratkaisisi melkein kaikki kuvaamiseen liittyvät ongelmani, siinä on tarpeeksi laaja zoomausalue ja videoiden kuvaaminenkin on tuolla paljon helpompaa kuin nykyisillä putkillani.

Ensivuonna tahdon ehdottomasti lukea enemmän. Luin tänä vuonna hävettävän vähän, ehkä parikymmentä kirjaa. En muista, koska viimeksi olisin lukenut yhtä vähän.

Tahdon tehdä nykyisestä kämpästäni kodin. Ei siinä nytkään varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta se jokin, joka tekee kodista kodin, puuttuu. Toisaalta, olen asunut nykyisessä asunnossa vasta kolme vuotta, joten eihän tässä nyt vielä mikään kiire ole, tupareitakaan ole vielä pidetty.  Olen pohtinut asiaa jo tovin, ja olen aika varma, että suunnitelmissani oleva mööbleeraus tekee asunnolle ihmeitä.

Haluan tehdä enemmän kivoja juttuja ’just because’. Ei kivoihin juttuihin tarvitse syytä tai oikeutusta, eikä niitä välttämättä tarvitse ansaita. Voin ihan hyvin tehdä jotain kivaa ilman, että ensin raivosiivoan tunnin ”ansaitakseni” sen.

Haluan viettää enemmän aikaa keittiössä leipoen. Tykkään leipomisesta paljon, mutta se ei ole inspannut, kun en yksin millään saa syötyä kaikkea, minkä voisin/ehtisin leipoa. Minun täytyy ehkä alkaa pitää teekutsuja, varsinkin, kun sain joululahjaksi teenkeittimen.

Ensivuonna haluan vihdoin päästä Korkeasaareen ensimmäistä kertaa. Paras ystäväni lupasi viedä minut viime kesänä, mutta ei sitten vienytkään.

Ensivuonna haluan käydä enemmän leffassa. Tänä vuonna leffassakäynnit jäivät muutamaan hassuun kertaan ja se ei ole hyväksyttävää. Leffassakäynnin kyllä kruunaisi Liisa ja American Diner.(Veronica Mars-elokuva, en malta odottaa!!!)

Mitä Te haluatte tehdä vuonna 2014?

Before I Die

Viime viikonloppuna tuli -pääsiäisen teemaan sopien- mietittyä aika paljon elämää ja kuolemaa. Sunnuntaina tuli kuluneeksi 7 vuotta erään minulle erittäin rakkaan henkilön poisnukkumisesta, ja joka vuosi näihin aikoihin huomaan aina olevani jokseenkin melankolinen ja pohtivainen.

Mietin paljon asioita, joita haluan tehdä ja saavuttaa. Osa on realistisia, osa leikkii vaikeasti tavoiteltavia, osa on vähintään hassuja, osa on peruskauraa ja osassa ei ole mitään järkeä. Samalla tulin miettineeksi, että mitä jos en ehdi tehdä kaikkia niitä asioita, jotka haluan kokea ja saada aikaan. Mitä jos minulla ei ole ”tarpeeksi” tarinoita jälkipolville kerrottavaksi? Onko elämäni silloin onnistunut? Vai riittääkö se, että olen itse onnellinen ja tyytyväinen elämääni? Ja toisaalta, voinko olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni jos en saavuta unelmiani tai saa mahdollisuutta tehdä juuri niitä asioita, joita haluan? Mutta on myös mahdollista, että sitten kun haluamani asiat ovat saavutettavissa, en enää haluakaan niitä. Tai elämä saattaa viedä minut vielä parempiin ja suurempiin juttuihin kuin osaan kuvitellakaan.

Ihan vakavasti ottaen, mietin mitä todella haluan elämässäni tehdä. Olen varsin tietoinen omista kyvyistäni, joten maailmanrauha, parannus syöpään ja Aidsiin, Lähi-idän kriisi, ilmaston lämpeneminen ja talouskriisi eivät valitettavasti päässeet listalleni. Omaa listaa työstäessäni lueskelin muiden ihmisten listoja ja Before I Die:ta Tumblr:ssa. Samalla tajusin jo tehneeni aika paljon sellaisia asioita, joita muut ovat laittaneet listoilleen, eivätkä ne tuntuneet/tunnu niin erikoisilta asioilta, että niistä kannattaisi jälkipolville kertoa. Ja osan lukiessani pyörittelin päätäni, että haluaako joku oikeasti tuollaisia asioita elämältään(Haluaako joku ihan oikeasti harrastaa seksiä hautausmaalla? Aika karmivaa).
Onneksi me ihmiset olemme kaikki erilaisia, eikä minun tarvitse tehdä mitä muut haluavat ja samalla saan tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Toki listaa tehdessäni mietin myös, että ovatko jotkut asiat ”listalle pääsyn arvoisia”, kuten riippumatossa nukkuminen, joka on itselle varsin helposti saavutettavissa, sillä itselläni on riippumatto parvekkeella ja olen itse asiassa nukkunut varsin monta kesäyötä siinä, koska asuntoni on niin kuuma kesäisin ja parvekkeella on viileämpää. Tai kaikkien Harry Potter –elokuvien katsominen yhdessä päivässä, no biggie, teen sen säännöllisesti muutaman kerran vuodessa.
On mielenkiintoista tehdä itse Before-I-Die –listoja ja lukea muiden tekemiä listoja, mutta eihän elämässä ole kyse siitä, kuka ehtii tekemään eniten juttuja tai kuka suorittaa elämänsä tehokkaimmin.

Tämän piti olla hirveän syvällinen ja pohdiskeleva kirjoitus, mutta ei tällä nyt tunnu olevan päätä eikä häntää tai punaista lankaa. Ehkä se ei haittaa.