Before I Die

Viime viikonloppuna tuli -pääsiäisen teemaan sopien- mietittyä aika paljon elämää ja kuolemaa. Sunnuntaina tuli kuluneeksi 7 vuotta erään minulle erittäin rakkaan henkilön poisnukkumisesta, ja joka vuosi näihin aikoihin huomaan aina olevani jokseenkin melankolinen ja pohtivainen.

Mietin paljon asioita, joita haluan tehdä ja saavuttaa. Osa on realistisia, osa leikkii vaikeasti tavoiteltavia, osa on vähintään hassuja, osa on peruskauraa ja osassa ei ole mitään järkeä. Samalla tulin miettineeksi, että mitä jos en ehdi tehdä kaikkia niitä asioita, jotka haluan kokea ja saada aikaan. Mitä jos minulla ei ole ”tarpeeksi” tarinoita jälkipolville kerrottavaksi? Onko elämäni silloin onnistunut? Vai riittääkö se, että olen itse onnellinen ja tyytyväinen elämääni? Ja toisaalta, voinko olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni jos en saavuta unelmiani tai saa mahdollisuutta tehdä juuri niitä asioita, joita haluan? Mutta on myös mahdollista, että sitten kun haluamani asiat ovat saavutettavissa, en enää haluakaan niitä. Tai elämä saattaa viedä minut vielä parempiin ja suurempiin juttuihin kuin osaan kuvitellakaan.

Ihan vakavasti ottaen, mietin mitä todella haluan elämässäni tehdä. Olen varsin tietoinen omista kyvyistäni, joten maailmanrauha, parannus syöpään ja Aidsiin, Lähi-idän kriisi, ilmaston lämpeneminen ja talouskriisi eivät valitettavasti päässeet listalleni. Omaa listaa työstäessäni lueskelin muiden ihmisten listoja ja Before I Die:ta Tumblr:ssa. Samalla tajusin jo tehneeni aika paljon sellaisia asioita, joita muut ovat laittaneet listoilleen, eivätkä ne tuntuneet/tunnu niin erikoisilta asioilta, että niistä kannattaisi jälkipolville kertoa. Ja osan lukiessani pyörittelin päätäni, että haluaako joku oikeasti tuollaisia asioita elämältään(Haluaako joku ihan oikeasti harrastaa seksiä hautausmaalla? Aika karmivaa).
Onneksi me ihmiset olemme kaikki erilaisia, eikä minun tarvitse tehdä mitä muut haluavat ja samalla saan tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Toki listaa tehdessäni mietin myös, että ovatko jotkut asiat ”listalle pääsyn arvoisia”, kuten riippumatossa nukkuminen, joka on itselle varsin helposti saavutettavissa, sillä itselläni on riippumatto parvekkeella ja olen itse asiassa nukkunut varsin monta kesäyötä siinä, koska asuntoni on niin kuuma kesäisin ja parvekkeella on viileämpää. Tai kaikkien Harry Potter –elokuvien katsominen yhdessä päivässä, no biggie, teen sen säännöllisesti muutaman kerran vuodessa.
On mielenkiintoista tehdä itse Before-I-Die –listoja ja lukea muiden tekemiä listoja, mutta eihän elämässä ole kyse siitä, kuka ehtii tekemään eniten juttuja tai kuka suorittaa elämänsä tehokkaimmin.

Tämän piti olla hirveän syvällinen ja pohdiskeleva kirjoitus, mutta ei tällä nyt tunnu olevan päätä eikä häntää tai punaista lankaa. Ehkä se ei haittaa.