Parasta just nyt

Sarvikuono eli nenäkannu
Olen kärsinyt tukkoisesta nenästä jo ties kuinka monta vuotta, enkä tietenkään ole tehnyt asian helpottamiseksi yhtään mitään. Syksyllä siskolikka kuitenkin suositteli nenäkannun käyttämistä, ja täytyyhän sitä isosiskoa uskoa.
Olen aivan myyty. Säännöllisesti ”kannutellen” nenä pysyy auki ja ilma kulkee paremmin kuin vuosiin, ja jos parina päivänä jää huuhtelu välistä, sen huomaa heti nenän tukkoisuutena.

Riesenit
Aina on Riesen-kausi. Lanko oli joulun alla laivalla, ja toi minulle pussin. Eikä minkä tahansa pussiin, vaan 900 gramman megasäkin! Olen säästellyt pussin avaamista joulusta lähtien, mutta nyt pussin sisältö vetelee jo viimeisiään(Lue: syöty jo).

Villasukat
Äipän kutomat. Tietenkin.

Masterchef Australia
Olen totaalisen koukussa Australian Masterchefiin, ja se onkin oikeastaan ainoa versio ko sarjasta jota seuraan uskollisesti. Australian Masterchef on niin hyväntuulinen, ja sanoisinko epädraamallinen(?). Tarkoitan, että kilpailijat tulevat toimeen keskenään, kannustavat toisiaan ja tahtovat toisilleen hyvää, eivätkä strategisoi ”ilkeästi” tai pahantahtoisesti tai kostomielessä.
Saan ohjelmasta myös paljon inspiraatiota ja innostusta omaankin ruoanlaittooni. Tai ainakin kytevän idean uusista asioista voisi ehkä mahdollisesti maistaa. Oikeasti, olen nirsompi ja ennakkoluuloisempi kuin 3-vuotias veljentyttöni. Vaikka edellinen lause on kyllä melkein loukkaus veljentyttöäni kohtaan, koska hän on todella hyvä syömään ja maistelemaan uusia asioita.

Kirkkaanväriset kynsilakat
Hämmentävää, miten paljon kirkkaanväriset kynnet voivatkaan piristää mieltä pimeinä talvipäivinä, kun mikään ei tunnu menevän putkeen.

Perhe
Kokoonnuimme lauantaina sisarusten kanssa yhteen luokseni ”tupareihin”, ja voi jestas, kun se olikin mukavaa. Veljentyttö on maailman mahtavin mukula(ja tässä välissä ilmoitan mihinkään liittymättä, että ilman minua ei ole sitten mitään asiaa muumimaailmaan), ja sisarukset lisäosineen myös maanmainioita kapistuksia.
Illan seurauksena hankintalistan kärkeen pomppasi ehdottomasti isompi ruokapöytä, että mahdutaan kaikki yhtä aikaa saman pöydän ääreen. Paljon kivempi kokoontua saman pöydän ääreen syömään ja juttelemaan kuin hoitaa homma vuoroissa. Ja mahtuu enemmän ruokaakin pöytään, ei pidä unohtaa sitä. 

Marraskuun Tähtihetket

Marraskuun viimeinen päivä, eli on taas aika listata kuluneen kuukauden Tähtihetkiä. Jälleen kerran niitä onneksi löytyy.

Ensimmäiseksi materialismionnea, ostin itselleni uudet kengät, jotka ovat niin hienot, että en tiedä, uskallanko käyttää niitä ollenkaan, vai laitanko ne vain kirjahyllyn päälle koristeeksi. Kyseessä on siis Adidaksen Superstarit, joita olen vuosien saatossa kävellyt atomeiksi useammankin parin. Ja mainittakoon, että kaikki Superstarini ovat olleet tällaiset erikoiset, kun sen kerran aloitti, niin en ole voinut ostaa tavallisia ollenkaan. Tutkimattomat ovat Tiinan mielen tiet.

Tapasin pitkästä pitkästä aikaa vanhaa ystävää, ja se kuuluu ehdottomasti kuukauden tähtihetkiin. En voi kuin olla kiitollinen siitä, miten hyviä ja ihania ystäviä olen elämässäni onnistunut löytämään. Ei se määrä, vaan laatu.

Lisää materialismionnea pääsee kuukauden tähtihetkiin, kun Äipä osti minulle Smarties-joulukalenterin. Kyllä, Tiina 25-v:n suuri toive oli saada Smarties-joulukalenteri.

Kaiken kaikkiaan, marraskuu on ollut oikein onnistunut kuukausi, yleisfiilis on vahvasti positiivisen puolella. Toivottavasti sama positiivinen fiilis jatkuu myös joulukuussa. Mahdollisuudet ainakin ovat hyvät, koska kaikki joululahjat ovat jo hoidossa, niin niistäkään ei ole stressiä ja voin skipata kaikki jouluhössötykset ja ottaa iisisti.

Lokakuun Tähtihetket

Kuukauden viimeinen päivä on täällä taas! On siis aika listata kuluneen kuukauden Tähtihetkiä. Tässäkin kuussa niitä on onneksi ollut.

Ehkä parasta tässä kuussa oli pieni tyttöilyhetki veljentytön kanssa, lakattiin kynnet. Vaaleanpunaiseksi, tietenkin. Kysyessäni, minkä väriseksi minun pitäisi lakata omat kynteni, vastaus oli vaaleanpunaiseksi. Tietenkin.

Kivaa oli myös I Love Me –messuilla. Näin ja koin paljon uutta, ja opinpa jopa itsestänikin asioita. Kirjoitan messuista vielä pidempää postausta fiiliksistä ja ajatuksista.

Messuviikonloppuna jouduin lauantaina jättämään messut väliin, kun flunssa otti takapakkia ja olo oli jokseenkin karmiva, eikä kohentunut mittavasta troppaamisesta huolimatta. Ruokaa oli kuitenkin saatava, joten lähdin ulos hieman kävelemään ja jalat veivät minut ensimmäiseksi itselleni uuteen lankakauppaan, Snurreen. On aina vähän jännää mennä uuteen lankakauppaan, kun ei tiedä, millainen fiilis siellä on. Jännitys osoittautui onneksi turhaksi, Snurre oli(ja on) mitä mainioin paikka. Oli äärettömän kivaa käydä pitkästä aikaa lankakaupassa, into tehdä käsillä nousi aivan uusiin sfääreihin. En poistunut paikalta ilman ostoksia(siinähän on ihan selkeästi pari huivia ja pipo):

Syyskuun Tähtihetket

Elokuun tähtihetket jäivät luetteloimatta blogihiljaisuuden aikana, mutta ei anneta sen häiritä, vaan jatketaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska maailmassa ei voi olla liikaa positiivisuutta ja tekee hyvää välillä muistella myös niitä hyviä juttuja, eikä vain murehtia huonoja.

Syyskuun tähtihetkiin kuuluu ehdottomasti uusi koti, josta tykkään ihan mahdottomasti. Sisustushommat ovat vielä vaiheessa ja kämpässä kaikuu mukavasti, mutta mitäpä tuosta. Asunto tuntui heti alusta asti Kodilta, eikä vain asunnolta, jossa asun. Mielessä siintää Suuria Visioita sisustamisen suhteen, nähtäväksi jää, mitkä kaikki suunnitelmat toteutuvat.

Toinen tähtihetki oli, kun löysin sähköpostini saapuneet kansiosta bloggaaja-passin I Love Me –messuille. Passi oli todellinen yllätys, sillä en missään nimessä uskonut sitä saavani. Melkein jätin koko hakemuksen täyttämättä. Onneksi en jättänyt. Odotan messuviikonloppua innolla, aion olla todellinen messupirkko ja luuhata messuilla kaikkina kolmena päivänä.

Syyskuun tähtihetket jäivät näköjään vähiin, sillä kuukauteen on mahtunut enemmän säätöä kuin luulisi mahdolliseksi. Toivottavasti huomenna alkava Lokakuu tuo tullessaan enemmän tähtihetkiä ja hyvää mieltä kuin tämä Syyskuu.

Heinäkuun Tähtihetket

Heinäkuun ehdoton ykköstähtihetki oli Isosiskon häät. En ole koskaan nähnyt Isosiskoani niin onnellisena, kuin silloin kun hän sanoi ”tahdon”.  Häät sujuivat paria kommellusta lukuun ottamatta hyvin, ja olin itse colalinjalla viimeisenä pystyssä. Meikkejä aloin poistaa varttia vaille kuusi aamulla, sen jälkeen uni kutsui. Jalat olivat paisuksissa kuin pullataikina ja seuraavalla viikolla isovarpaiden kynnet mustuivat. ’Ei jatkoon’ niille kengille.

Toiseksi parasta Heinäkuussa oli muutto, tai pikemminkin tavaroiden uudelleensijoitus Suomen Siperiasta Lappeenrannasta Tampereelle varastoon odottamaan uutta asuntoa Tampereella. Päätin pitkän harkinnan jälkeen, että minun on parasta palata takaisin Pirkanmaalle, joten pakkasin tavarani, palautin avaimen ja lähdin taakseni katsomatta. Muuttoporukka on kyllä maailman paras, hakivat minut toiselta puolelta Suomea, tekivät muuttopäivän iltana lämppäreitä ja majoittivat vielä pariksi yöksi päälle.

Heinäkuun kolmas tähtihetki oli veljentytön kanssa vietetty päivä, oltiin koko sisaruskatras koossa ja muiden tehdessä remonttia, minä hengailin veljentytön kanssa. Lähinnä siis makoilin sohvalla ja katsoin muumeja. Ja vastasin seitsemään tsiljardiin miksi tai miten –kysymykseen.