”Voiko kaunista turhuutta rakastava nykyihminen oppia yhtä
järkeväksi kuin esiäitimme? Nuukailu on vaikeaa, sillä kuluttamisesta on tullut
meille lähes elämäntehtävä. Kirjailija Laura Honkasalo joutui pohtimaan
kulutustaan perhetilanteen muutoksen myötä. Kun kukkaronnyörit kiristyvät,
mummon säästövinkit tulevat tarpeeseen. Taitavankin pihistelijän on syytä
säilyttää maltti: hamstraaja joutuu vain ojasta allikkoon.
Löytöretkeily nuukailun maailmassa voi tarjota yllätyksiä ja itsetekemisen iloa. Kun karsii turhuuksia, avartuvat paitsi komerot myös mieli.”
Löytöretkeily nuukailun maailmassa voi tarjota yllätyksiä ja itsetekemisen iloa. Kun karsii turhuuksia, avartuvat paitsi komerot myös mieli.”
Laura Honkasalon Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja
maailman on varsin kevyt luettava. En tiedä, mitä odotin, mutta yllätyin sen
keveydestä ja helppolukuisuudesta. Luin kirjan kahdelta istumalta, olisin
varman lukenut yhdeltäkin, ellen olisi aloittanut lukemista niin tuhottoman
myöhään ja seuraavana aamuna pitänyt herätä ennen sian pieremää kouluun.
Vaikka kirjan ajatukset olivat hyvin samansuuntaisia kuin omani, laittoi se silti ajattelemaan asioita taas uudelleen ja joissain määrin uudesta näkökulmasta. Mutta täytyy myöntää, että ihan kaikkia kirjan ajatuksia/vaihtoehtoja en aio ottaa käyttöön. En aio alkaa keittää muna- tai makaronivellejä, vaikka ne olisivat kuinka halpoja ruokia. Enkä aio syödä päivänkakkaroita, voikukkia tai siankärsämöitä. En myöskään aio harjata hampaitani murskatulla mansikalla. Enkä aio vähentää käsitöiden tekemistä vain sen takia, etten tarvitse X:nnettä huivia tai villapaitaa. Siinähän lähtisi järki.
Paljosta olin silti samaa mieltä. Pyykkikonetta kannattaa huoltaa pesemällä se säännöllisin väliajoin tyhjänä sitruunahapolla ja mahdollisimman kuumalla ohjelmalla. Kenkiä ja vaatteita on hyvä huoltaa ja käsitellä oikein, niin ne kestävät hyväkuntoisina pidempään. Ja jos ne eivät enää miellytä tai eivät ole oikean kokoisia tai mallisia, ne kannattaa laittaa kierrätykseen roskiksen sijaan. Tavaraa(paitsi kirjoja, toim. huom.) ei tarvitse omistaa rajattomasti.
Lukemisen arvoinen kirja kaiken kaikkiaan.
Vaikka kirjan ajatukset olivat hyvin samansuuntaisia kuin omani, laittoi se silti ajattelemaan asioita taas uudelleen ja joissain määrin uudesta näkökulmasta. Mutta täytyy myöntää, että ihan kaikkia kirjan ajatuksia/vaihtoehtoja en aio ottaa käyttöön. En aio alkaa keittää muna- tai makaronivellejä, vaikka ne olisivat kuinka halpoja ruokia. Enkä aio syödä päivänkakkaroita, voikukkia tai siankärsämöitä. En myöskään aio harjata hampaitani murskatulla mansikalla. Enkä aio vähentää käsitöiden tekemistä vain sen takia, etten tarvitse X:nnettä huivia tai villapaitaa. Siinähän lähtisi järki.
Paljosta olin silti samaa mieltä. Pyykkikonetta kannattaa huoltaa pesemällä se säännöllisin väliajoin tyhjänä sitruunahapolla ja mahdollisimman kuumalla ohjelmalla. Kenkiä ja vaatteita on hyvä huoltaa ja käsitellä oikein, niin ne kestävät hyväkuntoisina pidempään. Ja jos ne eivät enää miellytä tai eivät ole oikean kokoisia tai mallisia, ne kannattaa laittaa kierrätykseen roskiksen sijaan. Tavaraa(paitsi kirjoja, toim. huom.) ei tarvitse omistaa rajattomasti.
Lukemisen arvoinen kirja kaiken kaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti