Ostolakossa

Tein Sokoksen Kutsu kauneuteen –päiviltä muutaman täsmähankinnan, joiden jälkeen minulle iski ihan järkyttävä tavaraähky. Ja koska olin juuri ostanut kosmetiikkaa, niin ensimmäisenä inventaarion alle joutui juurikin kosmetiikka.

Ensin ajattelin, että eihän minulla nyt niin paljoa kosmetiikkaa ole, vain Ikea-laatikollinen. Sitten levitin laatikon sisällön sängylle. Ja meinasin saada slaagin. Jukopliut sitä olikin paljon. Alkoi vähän ahdistaa.

Asiaa pohdittuani asetin itseni ostolakkoon. Ei uutta kosmetiikkaa, ennen kuin vanhat on käytetty. Tuossa kasassa on paljon näytteitä, joita en tule itse käyttämään, joten kaverit, olkaa varuillanne, työnnän näitä varmasti teidän vaivoiksenne. Kasassa on myös paljon täysikokoisia tuotteita odottamassa käyttöönpääsyä, ja eihän siinä ole järkeä, pitää tuotteita odottamassa. Tai en koskaan kuvitellut, että minulla olisi niin paljon kosmetiikkaa, että minulla on avaamattomia purkkeja laatikollinen(tai no, teknisesti ottaen puoli laatikollista kun puoli laatikollista on näytteitä).
Kyllähän minä tiedän, ettei minulla oikeasti ole mitenkään järisyttävän paljon kosmetiikkaa. Ja että TrueKosmettiikkaBloggaajat™(aka #purkkimafia) todennäköisesti nauravat räkäisesti näille kosmetiikanpaljousvoivotteluilleni. Mutta sitä on minulle paljon. Liikaa jopa.
Ja kun jotain on liikaa, siitä hankkiudutaan eroon, hence ostolakko. Toki jotain tuotteita on pakko ostaa, kuten hammastahnaa ja shampoota, ihan vain oman ja muiden mukavuuden vuoksi. Oma mukavuusalue kosmetiikkamäärälle olisi ehkä noin kenkälaatikollinen, jos niinkään paljoa. Voi hitto, minulla on kynsilakkojakin kenkälaatikollinen. No, ehkä niitä ei nyt lasketa tähän mukaan. Ainakaan vielä.
Suunnitelma tavaran vähentämiselle on jo olemassa, tosin sitä pitää vielä vähän hioa ja prosessin etenemisestä tulen varmasti kirjoittamaan tässä syksyn mittaan lisää, kunhan jotain kerrottavaa on.