MeMyself&I

Havahduin jokin aika sitten siihen tosiasiaan, että olen kirjoittanut tätä blogia puolitoista vuotta, enkä ole kertaakaan esitellyt itseäni kunnolla.

Korjattakoon se vääryys nyt.

Olen 24-vuotias nainen tyttö, minun on jostain syystä todella vaikea ajatella itseäni naisena. Ei sen takia, että olisin jotenkin epävarma sukupuolestani, vaan sen takia, että nainen viittaa aikuiseen ja minä en tunne olevani aikuinen. Monen mittapuun mukaan olen aikuinen, olen saanut äänestää vaaleissa jo 6 vuotta, saan ostaa väkeviä viinoja Alkosta, ostan vessapaperia kaupasta, maksan laskuja ja mitä näitä aikuisuuden mittareita nyt onkaan. Mutta en tunne itseäni aikuiseksi. Enkä tädiksi. Siis kyllä, olen täti, minulla on maailman ihanin veljentyttö, mutta tuntuu kummalliselta kun tuntemattomat viittaavat minuun puhuessaan lapsilleen sanalla täti. En minä ole tarpeeksi vanha olemaan täti vieraille kakaroille.

Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, ja olen ehkä jopa ihan hyvä siinä. Tosin, aika usein huomaan kuvaavani ruokiani lauseella ”se näyttää vähän oksennukselta, mutta on tosi hyvää”. Minkä sille voi, pidän keitoista, laatikoista ja pataruoista, ne useimmiten näyttävät epämääräisiltä mössöiltä.

Rakastan matkalla olemista. Mikään ei voita liikkuvassa autossa/bussissa tai junassa istumista. Liikkuvissa kulkuneuvoissa vaivun aina ajatuksiini, ja se on suorastaan meditatiivista.

Olen ehkä aavistuksen addiktoitumiseen taipuvainen ihminen. Katson TV-sarjojen DVD-boxit niin yhdeltä istumalta kuin mahdollista, ja käsite ”yksi jakso kerrallaan silloin tällöin” on minulle täysin tuntematon. Minun on lähes mahdotonta laskea käsistäni hyvää kirjaa, ja jos minun täytyy laskea kirja käsistäni, katselen kelloon koko ajan odottaen, että pääsen taas lukemaan. Voin varsin kivuitta syödä samaa ruokaa monta päivää putkeen, olen elänyt viikkoja pelkillä muroilla tai leivällä, kun mieli ei ole tehnyt mitään muuta. Karkkeja syön kausittain, tällä hetkellä on menossa Hopeatoffee-kausi ja aina on Riesen-kausi.

Minun ehdoton lempi-Disney-piirrettyni on Kaunotar ja Hirviö. Se ei välttämättä ole se ystävieni ensimmäinen veikkaus, mutta miettikää nyt, Belle saa ihan järkyttävän suuren kirjaston!

Tykkään tehdä käsitöitä. Mieluiten neulon, ompelukonekin käy raskaan kiroilun saattelemana ja paskartelu on hauskaa aina silloin tällöin. Mutta minä En virkkaa.

Rakastan tuoreita herneitä. Voisin syödä niitä kesällä loputtomasti. Ja täysin ilman sivuvaikutuksia, saanen huomauttaa. Jos Ismo Alangon päiväannos on 3 grammaa hasista, niin minun päiväannokseni on 3 litraa herneitä. Ja silti tulee paha mieli, kun ne loppuvat.

Rakastan muistikirjoja ja –vihkoja, minulla on niitä monia eri tarkoituksiin ja käyttämättömiä odottamassa käyttöön pääsyä. Ja teknologian kehityksestä huolimatta teen aina koulumuistiinpanot käsin, myöhemmin voin sitten kirjoittaa ne puhtaaksi koneelle, mutta luennoilla teen muistiinpanot aina käsin kynällä paperille. Ja paperinen kalenteri pitää olla. Kaikki muu on vain huijausta tai huono korvike.

Haluaisin olla farkkupaitatyttö, mutta en ole. Ne eivät vain sovi minulle ollenkaan. Tai sitten en ole vielä 

löytänyt sitä oikeaa farkkupaitaa.

Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, kuten varmasti moni muukin. Kuitenkin pelkään hirveästi, että jos joskus saisinkin kirjoitettua kirjan, se olisi vain kopio jostain aikaisemmin lukemastani kirjasta/kirjoista.