I Love Me -messut, perjantai

Tänään starttasivat Helsingin messukeskuksessa I Love Me –messut, jotka ovat pohjoismaiden suurin kauneus-alan tapahtuma. Itse tosiaan sain messuille bloggaaja-passin, ja aionkin olla todellinen intopirkko ja koluta messuja kaikkina kolmena päivänä.

Tänään päiväni alkoi syntisen aikaisin, kun junani lähti Tampereelta kohti Helsinkiä aamuyhdeksältä(juu, minä en ole missään määrin aamuihmisiä). Olin jalosti kyllä ajatellut lukevani tai kirjoittelemalla keskeneräisiä postauksia läppärillä, mutta paskanmarjat, minä nukkua possotin koko matkan. Toivottavasti en kuorsannut häiritsevän lujaa.

Rautatieasemalta suuntasin kohti viikonlopun majapaikkaani, Sokos Hotel Presidenttiä, josta on muodostunut vakiohotellini Helsingissä vieraillessani. Olin varautunut vain jättämään laukkuni säilytykseen ja suuntaamaan sen jälkeen messuille, mutta huoneeni olikin jo valmis ja pääsin viemään tavarani suoraan huoneeseen. Oli kyllä kiva vetää jokseenkin kaoottisen aamun jälkeen ihan rauhassa vähän henkeä.

Vietin messuilla perjantaina vain pari tuntia, hain bloggaajapassini ja tein pintapuolisen kiertelyn selvittääkseni, missä mitäkin on. Bongasin messuilta myös messuesitteen, jonne oli painettu osastokartta, nappasin sellaisen mukaani aikomuksenani merkkailla siihen illalla hotellilla etukäteen tekemäni vierailusuunnitelman osastot. Ja niin myös tein:

Kävin myös kuuntelemassa Sami Saikkosen ”luennon”/puheenvuoron otsikolla ”Luovuus työelämässä – milloin hyvä, milloin paha” Aihe kuulosti jo etukäteen todella mielenkiintoiselta ja sitä se todella olikin. Aikaa oli tähän varattu 45 minuuttia, mikä oli hyvin ymmärrettävää, mutta samalla todella harmillista aiheen mielenkiintoisuuden ja monitasoisuuden takia, nyt aihetta ehdittiin käsitellä vain hyvin pintapuolisesti.
Pidin Samista esiintyjänä ja luennoitsijana todella paljon ja sain hänestä sellaisen kuvan, että hänen kanssaan oli mielenkiintoista keskustella monestakin aiheesta syvällisemmin.

Sami Saikkosen luennon jälkeen suuntasin takaisin kohti keskustaa tapaamaan parasta ystävääni. Hyppäsin kuitenkin ratikasta yhden pysäkin aikaisemmin ja suuntasin kohti kynsilakkataivasta tarkoituksenani ostaa swatch-tikkuja. Olen myös ylpeä sanoessani, että pysyin suunnitelmassani ja ainut kynsilakka, joka mukaani lähti, oli kaupanpäällinen.
Parhaan ystäväni kanssa kävimme syömässä ja sen jälkeen jälkkärillä kampissa Kahden suosikkimiehemme luona, eli Benillä ja Jerryllä. Tietenkin. Teki kyllä äärettömän äärettömän(yksi ääretön ei riitä tässä kohtaa) hyvää puhua A:n kanssa(täytyy kyllä keksiä A:lle joku kivapikkukoodinimi).

Kotiuduin hotellille viittä vaille kahdeksan, juuri sopivasti Vain elämää:n alkuun. Jalat huusivat tässä vaiheessa jo hoosiannaa ja oli kyllä mahtava fiilis vaihtaa kengät villasukkiin. Loppuilta menikin rattoisasti flanellipyjamapöksyissä ja tuplavillasukissa Vain elämää katsellen ja uutta limsahyllyn löytöä siemaillen.