HBD MeMyself&I

Vuoden vanhempi, vaan ei yhtään viisaampi.

Aioin ensin linkittää tähän tuksun esittämässä Marilyn Monroeta laulamassa Happy Birthday:ta. Sitten tulin järkiini.

Aloitin synttäreideni juhlistamisen etuajassa jo lauantaina, kun kävimme siskoni ja hänen kihlattunsa kanssa katsomassa Jaakko Saariluoman Ain naurain työtäs tee stand up-shown. Show oli mielestäni todella hyvä, naureskelin sille vielä sunnuntainakin matkatessani pohjanmaalle.

Sunnuntaina, odotellessani junan saapumista rautatieasemalla, näin tyylikkäimmän koskaan näkemäni 2-3-vuotiaan taaperon. Tytöllä oli punainen hipsterpipo, parkatakki, mustat farkut ja Adidaksen lenkkait. Tyy-li-käs. Mutta oikeasti. Tyyppi on hätinä päässyt vaipoista, ja on tyylikäs kuin strösseli mokkapalassa. Itse olen viimeiset 23 vuotta harjoitellut, enkä vieläkään saa asun kaikkia osia sopimaan yhteen. Toisaalta, ei mene kovin vahvasti sillä nelikymppisellä naisella, jonka farkkujen perseeseen oli kirjoitettu glitterillä QUEEN. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.

Otin varmanpäälle, ja ostin itselleni lahjan. Ja mitäpä muutakaan olisin ostanut, kuin kirjoja.

Tuon Umberto Econ Kauneuden historian kanssa minulla kävi tuuri, sen normaali hinta pyörii neljänkympin kieppeillä, mutta olin oikeaan aikaan liikkeellä ja sain sen reilulla kympillä.
Anna-Leena Härkösen uusin kolumnikokoelma Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia pääsi lukulistalleni heti ilmestyttyään, olen lukenut Härkösen kaksi edellistä kolumnikokoelmaa ja pidän hänen kirjoitustyylistään kovasti. Sopiva määrä sarkasmia ja ironiaa ei ole koskaan pahitteeksi.
Mikko Porvalin Rautasormus – rakkaustarinoita sotavuosilta, sisältää nimensä mukaisesti rakkaustarinoita sotavuosilta. Sotatarinat ovat aina kiehtoneet minua, tapahtumat niin sodan tuoksinassa kuin kotirintamallakin ovat todella mielenkiintoisia.
Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella Saarenmaalla ostin oikeastaan vain yhden ohjeen takia, pulled porkin, suomalaisittain se on ilmeisesti nyhtöpossua. Ja minä en edes pidä possusta, valitsen aina mieluummin nautaa tai kanaa, jos minulla on siihen mahdollisuus. Pikaisella selauksella löysin kirjasta paljon muitakin kokeilemisen arvoisia reseptejä.

Mutta ensteks paras synttärilahja tänä vuonna on kyllä Kummitädin antamat 4 Kastehelmi-sarjan kahvikuppia aluslautasineen. Oikeesti! Voisko olla yhtään siistimpiä? No ei. Minun periaatteeni mukaan astioita ei voi olla koskaan liikaa. Haaveenani on iso keittiö ja siellä jumalattoman kokoinen astiakaappi, jossa olisi paljon erilaisia astioita erilaisiin tilaisuuksiin ja tunnelmiin.

Olen, kauniisti sanottuna, keräilijäluonne. En lähelläkään TV:n himohamstraajia, sillä olen(onneksi) aika valikoiva keräilykohteideni suhteen. Ja kun käytettävissä olevien rahavarojen määrä on rajallinen, niin ei yksinkertaisesti pysty ihan jokaista kivaa tavaraa ostamaan, vaan on pakko olla valikoiva. Ja yritän pitää kiinni siitä periaatteesta, että pitäisi ostaa vain sellaista, mitä ilman ei pysty elämään tai jonka ostamatta jättäminen harmittaisi loppuelämän.

Vappuun kuuluu tietenkin sima ja munkit. Sima on kyllä kovan työn tulos, ei ollut ihan vaivatonta taivutella Äipää tekemään simaa. Maanittelu ja pieni joukkopainekin auttoivat ja nyt meikä saa nauttia Äipän tekemästä simasta, joka hakkaa kaupan litkut ihan 100-0. Munkit on kyllä kaupan pakastealtaasta(tai, no, -kaapista). Ei riitä itsellä taidot eikä kärsivällisyys opetella tekemään rasvapaistettuja munkkeja itse. Ja näissä kaupasta ostetuissa on hilloakin sisällä. Ja ne ovat sydämenmuotoisia! Kuinka herttaista.

Vapun kunniaksi lakkasin kynteni pornonpunaisiksi. Lakka on OPIn Hong Kong –kokoelmasta ja nimeltään Red My Fortune Cookie. Tämä on mielestäni todella lähellä täydellistä peruspunaista kynsilakkaa, enkä oikeastaan odota löytäväni parempaa.