Kun Isosisko menee naimiaisiin

…Niin mitä tekee Pikkusisko? No neuloo lahjaksi torkkupeiton ihan omin karvaisin pikkukätösin! Tieteski.

Ideahan syntyi ja päätös tehtiin heti, kun oli tiedossa, että häät ovat tulossa, vuosi ennen häitä. Syksyn mittaan ajatus tuli ja meni mielessä, mutta mitään toimenpiteitä se ei aiheuttanut. Tammikuussa(2015) ostin suurimman osan langoista, koska ne olivat tarjouksessa, yksi väri oli päässyt loppumaan, joten sen ostaminen jäi myöhemmäksi. Puuttuvan värin ostin maaliskuussa, tarjouksesta senkin. Toukokuussa otin puikot esille.

Kesäkuussa, neljä viikkoa ennen häitä, otin esille kynän ja paperia ja aloin tekemään suunnitelmia ja laskelmia. Häihin oli neljä viikkoa, mutta koska olin luvannut mennä pääkallopaikalle jo päiviä ennen häitä tekemään viimehetken valmisteluja, totesin, että aikaa on kolme viikkoa. Joista muutaman päivän viettäisin Siskon luona tekemässä hääjuttuja. Eli karkeasti sanottuna aikaa oli tuollainen kaksi ja puoli viikkoa. Mikäpä siinä, ei ongelmaa. Kesä, helle, kasa villaa sylissä… Get the gist, physicist?

Varustauduin koitokseen äänikirjoilla(yhteensä 266h, eli pauttiarallaa 11 vuorokautta), riittävällä nesteytyksellä, ja suurella määrällä käsisaippuaa(tahmatassuhikikäpälä, päivää). Ja työhön ryhdyin tietenkin vasta vajaa pari viikkoa ennen häitä, työaikaa viikko. No eihän se peitto tietenkään tullut valmiiksi, tarvittiin siis plään bii. Päädyin viivytystaisteluun, ostin kasan suklaata(voin kertoa, etten ikinä ole kaupassa hävennyt niin paljon ostoksiani) ja kehotin vienosti järsimään sitä kynsien sijaan odotellessa varsinaista lahjaa.

Ja sen jälkeen hautasin tekeleen syvälle neulenurkkaukseni syövereihin, kunnes tammikuun(2016) hirviöpakkasilla kaivoin sen esille. Kämpässä oli joululoman jäljiltä 16-17 astetta lämmintä, joten kasa villaa sylissä tuntui oikein hyvältä idealta.
Siitä alkoikin sitten todellinen paahtaminen, eikä rasitusvammoiltakaan säästytty. Rakko oikeassa peukalossa oli tuttu vieras ja välillä kädet olivat niin kipeät, että sormia ei kärsinyt liikuttaa ollenkaan.

Mutta Nyt Se On VALMIS! Melkein vuoden väkertämisen jälkeen, se on valmis; langanpäät pääteltynä ja pingotettuna. Täytyy myöntää, että kevään mittaan olin useampaankin otteeseen hyvin täynnä koko projektia, tuntui, ettei se lopu koskaan. Loppui vain kuitenkin. Ja luonnollisesti viikko tämän valmistumisen jälkeen laitoin puikoille samanlaisen peiton itselleni. Tavoite on, että se olisi valmis ennen pakkasia. Minkä vuoden pakkasia, on sitten eriasia.