Syksyllä tuli ajankohtaiseksi ostaa uusi naamarasva sekä
seerumi. Edellinen rasva loppui ja seerumi loppui jo viime keväänä, enkä
silloin ostanut uutta seerumia, sillä kesää kohti ihoni alkaa rasvoittumaan,
enkä ole kokenut kesäisin tarvetta hirveästi rasvailla naamaa, enkä siten ole
kokenut tarvetta seerumin tuomalle lisäboostillekaan. Joten jäi seerumi ja
rasva ostamatta keväällä. Syksyn tullen minulta loppui viimein myös rasva,
joten uusien hankkiminen oli ajankohtaista.
Pienen tutkivan journalismin jälkeen päädyin tilaamaan
Biodellystä Madaran SOS-sarjan Recharge Cream –kasvorasvan sekä Repair
Intensive Serum –seerumin. Päädyin valitsemaan nämä paristakin eri syystä;
ensinnäkin nämä olivat paljon halvempia kuin muut rasvat, joita harkitsin ja
toisekseen olen ollut huomaavinani, että luonnonkosmetiikka-rasvat toimivat
paremmin ja ovat miellyttävämpiä kuin ei-luonnonkosmetiikka.
Ensimmäisellä kerralla, kun käytin näitä, hämmästyin kuinka
jankkia tämä seerumi on. Se on paksumpaa ja jankimpaa kuin kasvorasva, joka
taas on koostumukseltaan varsin kevyen oloista.
Toinen asia, joka pistisilmään nenään, oli näiden haju. Nämä hasievat
aivan lääkkeeltä tai sairaalalta. Vahvasti. Ja pitkään.
Toinen asia, joka pisti
Mutta olen armollisesti valmis antamaan jokseenkin
kammottavan hajun anteeksi, sillä nämä todellakin toimivat! Ihan
käsittämättömän hyvin.
Naamani on tänä talvena pahimmillaan ollut hilseilevä, kutiseva, kirvelevä ja kiristävä. Koska olin tottunut läträämään edellistä käyttämääni rasvaa oikein huolella saadakseni edes jonkinlaista helpotusta, lähdin näiden kanssa luonnollisesti samalla lailla liikenteeseen. Se saattoi olla virhe, tai olla olematta. Nämä olivatkin niin tuhtia tavaraa, etteivät ne kadonneet naamaani silmänräpäyksessä, vaan kasvoillani oli hyvän tovin sellainen vaaleahko rasvakerros, jolla ei ollut mitään kiirettä imeytyä. Ja koko ajan nenässäni haisi sairaalalta/lääkkeeltä. Mutta se teho. Naamani oli sen ensimmäisen käyttökerran jälkeen pehmeä ja sileä kuin vauvan takalisto, useamman päivän. Vaikka sittemmin olen oppinut holvaamaan näitä naamaani varovaisemmin, ovat nämä minulla käytössä vain iltaisin/yörasvana juurikin tuhtiutensa vuoksi. Silloin harvoin, kun laitan aamulla kasvorasvaa, laitan jotain paljon kevyempää ja nopeammin imeytyvää, koska inhoan rasvaamista seuraavaa klähmäistä tunnetta yli kaiken.
Naamani on tänä talvena pahimmillaan ollut hilseilevä, kutiseva, kirvelevä ja kiristävä. Koska olin tottunut läträämään edellistä käyttämääni rasvaa oikein huolella saadakseni edes jonkinlaista helpotusta, lähdin näiden kanssa luonnollisesti samalla lailla liikenteeseen. Se saattoi olla virhe, tai olla olematta. Nämä olivatkin niin tuhtia tavaraa, etteivät ne kadonneet naamaani silmänräpäyksessä, vaan kasvoillani oli hyvän tovin sellainen vaaleahko rasvakerros, jolla ei ollut mitään kiirettä imeytyä. Ja koko ajan nenässäni haisi sairaalalta/lääkkeeltä. Mutta se teho. Naamani oli sen ensimmäisen käyttökerran jälkeen pehmeä ja sileä kuin vauvan takalisto, useamman päivän. Vaikka sittemmin olen oppinut holvaamaan näitä naamaani varovaisemmin, ovat nämä minulla käytössä vain iltaisin/yörasvana juurikin tuhtiutensa vuoksi. Silloin harvoin, kun laitan aamulla kasvorasvaa, laitan jotain paljon kevyempää ja nopeammin imeytyvää, koska inhoan rasvaamista seuraavaa klähmäistä tunnetta yli kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti