Vuosi on vaihtunut ja vuosi 2017 on jäänyt taakse, joten on
hyvä hetki katsoa vielä kerran kuluneeseen vuoteen ennen siirtymistä uuteen
vuoteen ja jälleen uuteen alkuun.
Menneen vuoden aikana tapahtui paljon, todella paljon.
Olinkin todella stressaantunut lähes koko kuluneen vuoden. Ja huomasin – en
edes niin salaa – toivovani, että joululoma kestäisi edes viikon pidempään kuin
se nyt kesti. Olisi tullut nimittäin todella tarpeeseen.
Vuosi 2017 oli kyllä antoisa, vaikka olikin äärimmäisen
raskas. Olin koulussa, harjoittelussa, kesätöissä, muutin, hain ja pääsin
opiskelemaan ammattikorkeaan, kävin kahta koulua yhtä aikaa, ja yritin
mahduttaa elämään muutakin(huonolla menestyksellä). Perheeni(kyllä, minulla on
laaja perhekäsitys, lasken aika paljon ihmisiä perheekseni) kasvoi yhdellä
uudella ihmistaimella, kun siskontyttö A syntyi. Sain monta uutta kaveria,
jotka ovat niin mahtavia tyyppejä, etten enää edes halua ajatella elämää ilman
heitä. Lähestyin vanhan kaveriporukkani kaikkia jäseniä tapaamisehdotuksen
merkeissä ja sain positiivisen vastaanoton, keväällä on sitten treffit heidän
kanssaan.
Loppuvuodesta olinkin sitten jo niin väsynyt ja poikki, että
välillä päädyin vain itkemään väsymystäni ja vastoinkäymiset tuntuivat
vuorenkokoisilta enkä osannut tai pystynyt nauttimaan kivoista jutuista täysin
vapautuneesti. Osan murheista sain loman aikana nukuttua pois, mutta
valitettavasti osa murheista seurasi mukana vuoteen 2018 ja ovat varjostaneet
vuoden alkua. Pahinta on se, ettei ongelmaan taida olla win-win-ratkaisua, joku
häviää jokatapauksessa. No, elämä on.
Vuosi 2017 ei pääse TOP5-vuosilistalle, vaikka paljon hyvää
tapahtuikin, niin rankka se kuitenkin oli. Mutta eivät kaikki vuodet voikaan
päästä, ellei ole 5-vuotias. Ehkä 2018 pääsee TOP-listalle, ei voi vielä
tietää.
Mitä sitten opin vuodesta 2017? Paljon, ja samalla en
mitään. Olen tässäkin kirjoituksessa valittanut vuoden 2017 raskautta, mutta
samalla pohdin ja haalin tekemistä vuodelle 2018, ihan kuin kahdessa
koulussa(toki vain toukokuun loppuun asti) ei olisi tarpeeksi. Pitää keksiä
syksylle lisää hommaa ja töitäkin olisi mahtavaa saada, kesälle ja koulun
ohelle muutenkin. Aavistelen, että
vuoden lopulla päädyn taas itkemään väsymystäni. I’ll sleep when I’m dead, ja
silleen.
Nyt on hyvä jättää vuosi 2017 jälkeen ja siirtyä kohti vuoden
2018 uusia haasteita. Toivottavasti vuosi 2018 pääsee itse kunkin TOP5-listalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti