Kokeilin GlamGlown kosteuttavaa naamiota ensimmäisen kerran
jouluna. Läträsin sitä kasvoilleni ihan huolella ja annoin sen vaikuttaa yhden
Carcassonne-pelin ajan, eli reilut puolitoista tuntia. Sain läsnä olevilta
perheenjäseniltäni aavistuksen verran kuittia siitä, että ”Tiina, olet
laittanut aika paljon rasvaa naamaan…”, johon vastasin, että ”Se on Naamio!”. Naamio näyttää ja
tuoksuu ihan toffeevanukkaalta. Voin kertoa, että mieleni teki ihan vähän vain
makeaa, kun nenässä tuoksui toffeenaminami.
Tunnustan, että olin jokseenkin skeptinen tämän naamion
suhteen, mutta väärässä olin. Ennen naamion käyttöä kasvoni hilseilivät,
kiristivät ja kutisivat. Rasvaamalla sain aikaan lähinnä tukkeutuneita
ihohuokosia, mutta en oikeasti kosteutettua ihoa.
Mutta pyyhittyäni kasvoni puhtaaksi kostutetulla vanulapulla, tuntui kuin taivas olisi auennut. Iho oli ihan ”normaalin” tuntuinen, ei hilseillyt, kiristänyt tai kutissut. Eikä iho tuntunut yhtään sellaiselta ällön klähmäiseltä tai kalvoiselta kuten rasvaamisen jälkeen. Iho tuntui siis aikalailla täydelliseltä.
Mutta pyyhittyäni kasvoni puhtaaksi kostutetulla vanulapulla, tuntui kuin taivas olisi auennut. Iho oli ihan ”normaalin” tuntuinen, ei hilseillyt, kiristänyt tai kutissut. Eikä iho tuntunut yhtään sellaiselta ällön klähmäiseltä tai kalvoiselta kuten rasvaamisen jälkeen. Iho tuntui siis aikalailla täydelliseltä.
Olen pitänyt GlamGlown tuotteita turhan kalliina, enkä ole
uskonut niiden autuaaksi tekevään tehoon, mutta ThirstyMud käänsi kelkkani
täysin. Vastedes maksan mielelläni sen 50 euroa purkillisesta näitä
ihmeaineita. Ja seuraavaksi aion kokeilla valkopurkkista SuperMud Clearing
Treatmentia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti