torstai 2. heinäkuuta 2015

Sateisena päivänä



Viime viikolla oli päivä, jolloin satoi koko päivän. Välillä vettä vain ripsotteli hiljaksiin, välillä vettä tuli niin, että räystäät(oik. sadevesikourut) tulvivat, piha muistutti järveä ja kohina oli korvia huumaava. Aurinkoa ei näkynyt koko päivänä ja taivas oli tasaisen harmaa. Istuin koko päivän sisällä tekemässä sadepäivän juttuja, lukemassa, kirjoittamassa, neulomassa, suunnittelemassa, haaveilemassa, unelmoimassa. Äipän kutomat villasukat jalassa, totta kai.

Mietin, miten erilaiselta maailma näyttääkään hyvin nukutun yön jälkeen. Edeltävä päivä oli ollut tympeä nukuttuani huonosti, vaikka päivä olikin aurinkoisempi ja lämpöisempi. Sadepäivät sopivat mielenlaadulleni, silloin voi rauhassa nököttää sisällä tekemässä omia juttujaan, vetää ne villasukat jalkaan ja juoda teetä isosta mukista. Tai muumimukista, jos siltä tuntuu.

Kokkasin chili con carnea(tunnetaan myös papumössönä), jota pidän enemmänkin talvisena ruokana. Pataan humpsahti liikaa mustapippuria, joten tuikkasin perään tavoistani poiketen oreganoa tulisuutta ja poltetta tasaamaan. Yhdistelmä ei ollut parhain mahdollinen, joskaan ei syömäkelvotonkaan.

Mietin, millaisen kirjahyllyn haluaisin uuteen asuntooni muuton koittaessa, vaikka uusi osoite ei ole vielä selvillä. Taitaa tie viedä taas kerran Ikeaan kirjahyllyostoksille ja päiväunieni hyllyt jäävät vielä vain haaveeksi.

Tartuin puikkoihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, en ole neulonut pitkään aikaan, viime vuonnakaan en neulonut juuri yhtään. Tuntui hyvältä. Meditatiiviselta. Silmukka kerrallaan asiat soljuivat mielessä ja asettuivat aloilleen selkiyttäen ajatuksia ja tunteita.

Sellaisia päiviä saisi olla useamminkin. Raukean säyseitä sadepäiviä, jolloin asiat ovat hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti