Viime viikolla oli päivä, jolloin satoi koko päivän. Välillä
vettä vain ripsotteli hiljaksiin, välillä vettä tuli niin, että räystäät(oik.
sadevesikourut) tulvivat, piha muistutti järveä ja kohina oli korvia huumaava.
Aurinkoa ei näkynyt koko päivänä ja taivas oli tasaisen harmaa. Istuin koko
päivän sisällä tekemässä sadepäivän juttuja, lukemassa, kirjoittamassa,
neulomassa, suunnittelemassa, haaveilemassa, unelmoimassa. Äipän kutomat
villasukat jalassa, totta kai.
Mietin, miten erilaiselta maailma näyttääkään hyvin nukutun
yön jälkeen. Edeltävä päivä oli ollut tympeä nukuttuani huonosti, vaikka päivä
olikin aurinkoisempi ja lämpöisempi. Sadepäivät sopivat mielenlaadulleni,
silloin voi rauhassa nököttää sisällä tekemässä omia juttujaan, vetää ne
villasukat jalkaan ja juoda teetä isosta mukista. Tai muumimukista, jos siltä
tuntuu.
Kokkasin chili con carnea(tunnetaan myös papumössönä), jota
pidän enemmänkin talvisena ruokana. Pataan humpsahti liikaa mustapippuria,
joten tuikkasin perään tavoistani poiketen oreganoa tulisuutta ja poltetta
tasaamaan. Yhdistelmä ei ollut parhain mahdollinen, joskaan ei syömäkelvotonkaan.
Mietin, millaisen kirjahyllyn haluaisin uuteen asuntooni
muuton koittaessa, vaikka uusi osoite ei ole vielä selvillä. Taitaa tie viedä
taas kerran Ikeaan kirjahyllyostoksille ja päiväunieni hyllyt jäävät vielä vain
haaveeksi.
Tartuin puikkoihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, en ole
neulonut pitkään aikaan, viime vuonnakaan en neulonut juuri yhtään. Tuntui
hyvältä. Meditatiiviselta. Silmukka kerrallaan asiat soljuivat mielessä ja
asettuivat aloilleen selkiyttäen ajatuksia ja tunteita.
Sellaisia päiviä saisi olla useamminkin. Raukean säyseitä
sadepäiviä, jolloin asiat ovat hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti