Back to Basics

Minulla on viimeisen reilun kuukauden aikana ollut suunnattomia vaikeuksia saada kirjoitettua(hämmentävää, miten usein kirjoitan kirjoittamisongelmistani). Tarpeeksi kauan kärvisteltyäni tyhjien Word-tiedostojen kanssa, päätin palata perusteisiin. Eli suljin läppärin, avasin muistikirjan, otin kynän käteen ja aloin kirjoittaa. Ihan kuin ennen vanhaan, kun laitoin dvd:n pyörimään ja käperryin sohvan nurkkaan kirjoittamaan. Niin toimin tälläkin kertaa ja tekstiä alkoi syntyä. Ajatukseni virtaavat selkeästi paremmin kirjoittaessani käsin kuin näpytellessäni koneella. Joku saattaisi sanoa minun olevan vanhanaikainen, mutta itse ajattelen mieluummin olevani coolisti Old School.

Olen palannut perusteisiin monilla muillakin elämän osa-alueilla. Majailin Äitini nurkissa muutettuani pois Itä-Suomesta ja etsiessäni uutta kotia Tampereelta. Tein taktisen siirron, ja siirryin nukkumaan tv-huoneen sohvalle ja otinkin tavakseni katsoa dvd:ltä elokuvia ja tv-sarjoja ennen nukkumaan ryhtymistäni. Aivan kuin teininä asuessani vielä kotona oma tv:ni oli sijoitettu huoneessani sängyn jalkopäähän ja tapanani oli katsella telkkaria pimeässä huoneessa sängyssä peiton alla.

Olen lukenut todella paljon blogeja ja lehtiä, fiilistellyt tulevaa syksyä. Essien syyskokoelma vaikuttaa aivan upealta ja MAC julkaisee Giambattista Vallin kanssa yhteistyössä luodun huulipunakokoelman. Syksyllä on myös tulossa mahtavia elokuvia sekä ilmestymässä paljon mielenkiintoisia kirjoja.
Kaiken kaikkiaan, olen selkeästi syksyihminen. Rakastan pimeneviä iltoja ja syysauringon kylmää valoa. Tykkään polttaa kynttilöitä ja hengittää ensipakkasten kirpeyttämää ilmaa.

Olen nukkunut päikkäreitä. Todella paljon päikkäreitä. Päivällä nukkumisessa on jotain todella nautinnollista. Ja se tokkurainen tunne, kun herää parin tunnin päikkäreiltä, joka pian vaihtuu uuteen pirteyteen. Kuulun onneksi niihin ihmisiin, joilla päikkärit eivät vaikuta seuraaviin yöuniin, voin huoletta nukkua päivälläkin.

Olosuhteiden pakosta päädyin myös pitämään muutaman päivän mittaisen nettiselibaatin, ennen kuin sain hankittua uuteen asuntooni netin. Tauko teki hyvää, sen aikana huomasi myös, kuinka kiinni tai tottunut olen 24/7 nettiyhteyteen. Ei ollut yksi eikä kaksi tai kuusi kertaa, kun meinasin ”vain nopeasti tarkistaa” jotain netistä. Jäi sitten tarkistamatta. Kun netti on käytettävissä, on helppo uskotella itselleen, että ”enhän minä paljoa netissä roiku tai ainakin voisin helposti olla käyttämättä sitä päivän”. Just joo. Väitän, että kaikille tekee silloin tällöin hyvää olla netin ulottumattomissa päivän tai kuusi. Siinä ajassa, jonka normaalisti viettäisi netissä koneen ääressä, saa tehtyä yllättävän paljon kaikkea muuta.