Isoveli82

Isoveli täytti juhannuksena 35, aika sopivan ikäinen siis noin niin kuin isoveljeksi.

Virkkasin Isoveljelle synttärilahjaksi peiton. Alun perin aion tehdä hänelle peiton 30-vuotislahjaksi, sen jälkeen väitöslahjaksi, mutta koska niistä ei tullut mitään erinäisistä syistä, päätin, että 1/3(sillä oletuksella, että velipoika yltää edesmenneen isoisämme kunnioitettavaan 104,5 vuoden ikään) elettyä elämää on ihan yhtä hyvä syy. Sitä paitsi, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Olen jossain määrin jopa yllättynyt, että sain tämän peiton valmiiksi, sillä minä en virkkaa. Tai en virkannut, ennen kuin aloin viime jouluna ensin virkata peittoa itselleni(joka on vielä kesken) ja sitten kevät-talvella aloin virkata tätä peittoa.

Veljeni on jossain määrin ulottuva henkilö, enkä nyt tarkoita sellaista, mikä on varmasti jokaisen ensimmäinen mielikuva, vaan 190-senttinen entinen urheilija. Joten, koska saaja on jokseenkin ulottuva henkilö, täytyy peitollakin olla kokoa. Peitto on noin suurinpiirtein(täysin tarkkoja mittoja en saanut otettua, kun minulla ei ole tarpeeksi tilaa levittää tätä mittoihinsa) 145 cm leveä ja 210 cm korkea. Lankaa tähän kului 3065 grammaa. Pääteltäviä langanpäitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi osaan delegoida.

Luulin saavani tehtyä tämän täysin jämälangoista, mutta pian kävi ilmi, että olin turhan optimistinen asian suhteen. Loppujen lopuksi uudenlangan ja jämälankojen suhde on suurin pirtein fifty-sixty. Jämälanka on tässä tapauksessa aika laaja käsite, osa oli ihan oikeasti jämiä jostain toisesta projektista ja osa oli epämääräisiä yksittäisiä keriä, joilla en tiennyt, mitä tehdä; ne upposivat tähän hyvin. Uudet langat olivat oikeastaan kokonaan harmaita ja mustia. Lanka on tosiaan Novitan 7 Veljestä, joka on mielestäni tällaiseen peittotarkoitukseen ihan oivallista lankaa.

Peitto valmistui vähän myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä(vaikka se vähän mielessä kaihertaakin). Sitä paitsi, veli perheineen ei ollut edes juhannuksena kaupungissa, joten en olisi edes voinut antaa lahjaa oikeana päivänä. Pikkuperfektionisti sisälläni kuiskuttelee, että olisihan sen voinut antaa etuajassa. Yritän olla kuuntelematta.

Peitto jäi hieman lyhyemmäksi kuin alun perin ajattelin, mutta minulta loppui langat(buahahhahhaa, as if), siis sopivan väriset ei-harmaat langat. Mutta eipä tuolle nyt mitään voi, ihan kivan mittainen tästä peitosta kuitenkin tuli. Ja se minimitavoitteeni, 200cm, täyttyi.

Ja myönnettäköön, että otin peitontekeleen alla useammat koepäiväunet. Tämä oli vain niin kätevä vetää sylistä kokonaan päälle, kun alkoi ramaisemaan. Ja hyvin nukutti. Toivottavasti myös Isoveli, joka omien sanojensa mukaan on vielä nuori poika ja sopivan ikäinen, nukkuu hyvin tämän peiton alla.