Biotherm Oil Therapy Baume Corps Body Treatment

Ei ole mikään salaisuus, eikä varmasti ole jäänyt teille lukijoillekaan epäselväksi, että minä en tykkää ihon rasvaamisesta. Jos nahkani ei kuivuisi talvisin niin, että se hilseilee ja kutisee, en varmasti koskisi pitkällä tikullakaan rasvapurkkeihin. True story. Okei, kasvotuotteet ovat jees, mutta kropparasvat… Ei. Mutta Tiinan on tehtävä, mitä Tiinan on tehtävä ja rasvattava kroppaa, jos mielin nukkua yöni rauhassa kutinalta.

Olen pitkään suosinut vartaloöljyjä rasvojen sijaan, koska olen ollut huomaavinani, että ne harvemmin jättävät iholle sellaista inhaa kalvoa, joka pitää pestä saippualla pois seuraavana päivänä suihkussa(samalla peläten, että liukastuu ja murtaa lonkkansa). Nyt kuitenkin oli mentävä budjetti edellä, vartaloöljyt ovat usein aika paljon kalliimpia kuin voiteet, joten lähdin skannaamaan Eleven.fin vartalovoidetarjontaa. Eleven.fi:stä on tullut itselleni jonkinlainen kosmetiikan Go To –kauppa, jonka valikoima on aika mahtava. Anyway, jatketaan. Etsin siis vartalovoidetta, joka ei toivon mukaan jättäisi ihan hirveää kalvoa iholle ja kosteuttaisi kivasti. Luotin verkkokaupan tuotekuvauksiin sekä mielikuviini tutummista merkeistä(ihan vieraat merkit poistuivat vaihtoehdoista todella nopeasti, kyllä, olen tylsä). Päädyin valitsemaan Biothermin OilTherapy Baume Corps Body Treatment –vartalovoiteen.

Minulla oli hyvä mielikuva Biothermin tuotteista, enkä kyllä pettynyt tähän rasvaan. Tämä toimii, juuri niin kuin pitääkin ja siltä odottaa. Ei enempää, ei vähempää, oikein kelpo tavaraa siis.
Kaikista riittoisinta tavaraa tämä ei ole, joskaan ei tätä myöskään tarvitse lotrata holtittomasti. Sellaista sopusuhtaista siis.
Tämä rasva imeytyy ihan kiitettävän nopeasti, hetken pitää(tai pitää ja pitää, tykkään odottaa) odottaa, ennen kuin on mukava vetää vaatetta päälle. Mutta sinänsä odottelen mieluummin hetken, kuin että rasva sujahtaisi ihoon silmänräpäyksessä, silloin tuntuu helposti, että rasva on liian kevyttä eikä auta ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan, tämä on oikein kelpo tuote, ei ylellinen tai luksus tai ilmiömäinen, mutta täysin hintansa arvoinen työhevonen.

Madara Hemp Lip Conditioning Balm

Tulin vahingossa löytäneeksi itselleni uuden luottohuulirasvan.

Olin apteekissa ihan muilla asioissa ja siinä odotellessani vuoroani tulin kierrelleeksi hyllyjen välissä ja tutkailleeksi mitä kaikkea on tarjolla. Päädyin tutkimaan huulirasvoja, ja mielenkiintoni heräsi Madaran Hemp Hemp Lip Conditioning Balm –huulirasvan kohdalla. Olen pitänyt Madaran rasvoista todella paljon, ja tämän hetken suosikkikasvo- ja käsirasvani ovat Madaran.

Hiukan kuitenkin epäilin alkuun tuota hamppua, sillä esimerkiksi monen hehkuttama The Body Shopin hamppu-sarja haisee mielestäni aivan karmivalta, enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni sitä.
Rohkaisin kuitenkin mieleni, ja nappasin rasvan matkaani, sillä huuleni olivat varsin huonossa kunnossa, kuivat ja halkeilevat, jopa vähän kipeät. Ja talvi oli tulossa, se lupaa vain enemmän ongelmia kuivuvan ihon kanssa.

Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin, että tämä hjyylirasva ei tuoksu kovin voimakkaaksi hampulta, eikä maistukaan juuri miltään. Rasva ei imeydy kovin nopeasti, mutta se tuntuu jotenkin erilaiselta, kuin sellaiset rasvat, joissa ei ole yhtään mitään imeytyvää ja jotka vain jäävät sellaiseksi kalvoksi huulille ja sotkevat joka paikan.
Ainut, mistä en oikeasti pidä tässä rasvassa, on pakkaus. En yhtään tykkää tuollaisesa kovamuovisesta ”applikaattorista”, jossa on reikä. Puikko all the way, jos minulta kysytään.

2017 Tilinpäätös

Vuosi on vaihtunut ja vuosi 2017 on jäänyt taakse, joten on hyvä hetki katsoa vielä kerran kuluneeseen vuoteen ennen siirtymistä uuteen vuoteen ja jälleen uuteen alkuun.

Menneen vuoden aikana tapahtui paljon, todella paljon. Olinkin todella stressaantunut lähes koko kuluneen vuoden. Ja huomasin – en edes niin salaa – toivovani, että joululoma kestäisi edes viikon pidempään kuin se nyt kesti. Olisi tullut nimittäin todella tarpeeseen.

Vuosi 2017 oli kyllä antoisa, vaikka olikin äärimmäisen raskas. Olin koulussa, harjoittelussa, kesätöissä, muutin, hain ja pääsin opiskelemaan ammattikorkeaan, kävin kahta koulua yhtä aikaa, ja yritin mahduttaa elämään muutakin(huonolla menestyksellä). Perheeni(kyllä, minulla on laaja perhekäsitys, lasken aika paljon ihmisiä perheekseni) kasvoi yhdellä uudella ihmistaimella, kun siskontyttö A syntyi. Sain monta uutta kaveria, jotka ovat niin mahtavia tyyppejä, etten enää edes halua ajatella elämää ilman heitä. Lähestyin vanhan kaveriporukkani kaikkia jäseniä tapaamisehdotuksen merkeissä ja sain positiivisen vastaanoton, keväällä on sitten treffit heidän kanssaan.

Loppuvuodesta olinkin sitten jo niin väsynyt ja poikki, että välillä päädyin vain itkemään väsymystäni ja vastoinkäymiset tuntuivat vuorenkokoisilta enkä osannut tai pystynyt nauttimaan kivoista jutuista täysin vapautuneesti. Osan murheista sain loman aikana nukuttua pois, mutta valitettavasti osa murheista seurasi mukana vuoteen 2018 ja ovat varjostaneet vuoden alkua. Pahinta on se, ettei ongelmaan taida olla win-win-ratkaisua, joku häviää jokatapauksessa. No, elämä on.

Vuosi 2017 ei pääse TOP5-vuosilistalle, vaikka paljon hyvää tapahtuikin, niin rankka se kuitenkin oli. Mutta eivät kaikki vuodet voikaan päästä, ellei ole 5-vuotias. Ehkä 2018 pääsee TOP-listalle, ei voi vielä tietää.

Mitä sitten opin vuodesta 2017? Paljon, ja samalla en mitään. Olen tässäkin kirjoituksessa valittanut vuoden 2017 raskautta, mutta samalla pohdin ja haalin tekemistä vuodelle 2018, ihan kuin kahdessa koulussa(toki vain toukokuun loppuun asti) ei olisi tarpeeksi. Pitää keksiä syksylle lisää hommaa ja töitäkin olisi mahtavaa saada, kesälle ja koulun ohelle muutenkin.  Aavistelen, että vuoden lopulla päädyn taas itkemään väsymystäni. I’ll sleep when I’m dead, ja silleen.

Nyt on hyvä jättää vuosi 2017 jälkeen ja siirtyä kohti vuoden 2018 uusia haasteita. Toivottavasti vuosi 2018 pääsee itse kunkin TOP5-listalle.

Mitä tahdon tehdä vuonna 2018?

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä tahdon tehdä tulevana vuonna. Kulunut vuosi on ollut antoisa, mutta todella raskas. Sen raskaudesta huolimatta en vaihtaisi päivääkään – tai ainakaan kovin montaa päivää – pois. Tahdon kuitenkin tehdä ensivuodesta vieläkin paremman(tai ainakin vähemmän raskaan), ja uskon, että seuraavilla asioilla se on enemmän kuin mahdollista:

Kirjoittaa enemmän. Tämä on melkein itsestään selvää. Olen kirjoittanut tänä vuonna todella vähän, hätinä ollenkaan. Halu ja tarve kirjoittaa ovat kuitenkin heränneet henkiin entistä voimakkaampina ja minulla onkin paljon aiheita odottamassa kirjoittamista.

Valokuvata enemmän ja oppia siitä enemmän. Kuten kirjoittaminenkin, valokuvaaminen on ollut kiinnostuslistaltani jäähyllä pitkään. Nyt kuitenkin se on palannut ja ensivuonna haluankin jälleen kuvata enemmän ja myös oppia siitä lisää. Se olisi myös positiivinen lisä tänne blogin puolelle, kun kuvien laatu paranisi.

Oppia ompelemaan. Olen jo pitkään haaveillut, että osaisin ommella itselleni vaatteita. Kaupoista ei aina löydy sellaisia vaatteita kuin haluaisin ja olisi mahtavaa osata tehdä sellaisia itse. Neuleet osaan jo tehdä itse, mutta haluaisin myös saada ompelukoneella aikaan istuvia ja pitokelpoisia vaatteita. Toki ymmärrän, että taito on vuosien harjoittelun tulos, mutta olisi mukavaa päästä edes lupaavaan alkuun.

Hankkia saumurin. Tämä liittyy edelliseen kohtaan vahvasti. Haluaisin ommella itselleni trikoosta, ja se onnistuu parhaiten saumurilla. Olen jo parina vuonna käynyt Tampereen käsityömessuilla ”potkimassa renkaita” ompelukonefirmojen osastoilla. Ehkä ensivuonna olen jo potentiaalinen asiakas renkaidenpotkijan sijaan?

Tehdä enemmän käsitöitä. Ja nyt se mieli pois katuojasta. Ihan viattomista käsitöistä on nyt puhe. Kuluneen vuoden aikana käsityömojoni on aika hyvin palautunut, mutta en kyllä ole vieläkään ihan siinä tahdissa, mihin olen tottunut. Käsityöt tuottavat minulle suunnattomasti iloa, ja myös – toivottavasti – muille lahjojen muodossa.

Innostua enemmän. Kulunut vuosi on ollut aikalailla tasaisen tappavaa puurtamista, en ole juuri innostunut asioista. Paitsi Game of Thronesin seiskakaudesta. Tämän asian aion muuttaa. Aion innostua enemmän asioista, koska innostuminen on kivaa.

Kokata ja leipoa enemmän. Jouluna huomasin taas, että keittiössä hääräily tekee minut iloiseksi. Isommalle porukalle kokkaaminen ja leipominen on tietenkin hauskempaa kuin vain itselle, mutta ensivuonna voisin kokkailla itsellenikin enemmän sen sijaan, että vain kyhäisin nopeasti jotain. Hyvä ruoka, parempi mieli ja niin edelleen.

Levätä enemmän. Siis oikeasti levätä, ilman ajatuksia kaikista niistä asioista, joita minun pitäisi tai ”pitäisi” tehdä sen sijaan, että lepäisin ja lataisin akkuja. Yritystä – no okei, jäi vain puheen asteelle, minä mitään levätä osannut – lepäämiseen kyllä tänä vuonna oli, mutta toteutus jätti toivomisen varaa. Loppuvuodestahan olinkin sitten jo niin väsynyt, ettei mistään tullut oikein mitään. Josko ensivuonna olisin viisaampi ja osaisin ottaa aikaa itselleni.

Tehdä nykyisestä kämpästäni Koti. Olen todella laiska sisustaja, ja tavaroilla on taipumus jäädä siihen, mihin ne muuttaessa lasketaan. Ja huomaan saavani itseni usein kiinni ajatuksesta, että onko sen nyt niin väliä, millaisessa kämpässä sitä muutaman vuoden asuu, kun opiskelija-asunto on kuitenkin vain ns. ”väliaikaisratkaisu”. Että sitten joskus omistusasunnossa sitten sisustan. Mutta voin kertoa, että kyllä on väliä, millaisessa kämpässä asuu, vaikka vain muutaman vuoden. On paljon kivempi asua ja viettää aikaa kivaksi laitetussa asunnossa, kuin sellaisessa, jossa on kokoajan melkein kuin lähtökuopissa. Joten ensivuonna aion panostaa kämpän laittamiseen ja tehdä siitä Kodin.

Olla rohkeampi. Tämä on paha. Ensi vuonna tahdon olla rohkeampi, tahdon lähteä tavoittelemaan unelmiani, vaikka niiden toteutumisesta ei ole takeita, tahdon kokeilla uusia ja erilaisia asioita, vaikka onnistuminen ei ole varmaa, tahdon ottaa (hallittuja) riskejä.

Kaiken kaikkiaan, voin sanoa, että tahdon tehdä ensivuonna enemmän asioita, jotka tekevät minut iloiseksi tai onnelliseksi(tai sekä että). 

Mitä te aiotte tehdä vuonna 2018?

Tampereen Käsityömessut 2017

Reilu kuukausi sitten oli taas yksi vuoteni kohokohdista, Suomen Kädentaitomessut Tampereen messukeskuksessa nimittäin. Sain liput messuille bloggaaja-statuksella postausta vastaan.

Vierailin messuilla tänä vuonna kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina. Tänä vuonna tehtiin myös taas kävijäennätys, ja se kyllä näkyi messuilla ennennäkemättömänä ruuhkana. Ei siellä aikaisempina vuosina mitenkään väljää ole ollut, mutta jotenkin tänä vuonna ruuhka tuntui erityisen ahdistavalta ja rasittavalta. Ja kyllä, siinä ruuhkaärsytyksessäni olin varma, että tällaisissa massatapahtumissa ihmisten äo laskee pari pykälää. Pariovilla ihmiset tunkevat sisään ja ulos molemmista ovista yhtä aikaa, vaikka jouhevammin asia menisi, jos toisesta ovesta poistuttaisiin hallista ja toisesta mennään sisään. Auttaisivatkohan nuolikyltit ovien yläpuolella? Jotain muutoksia ensivuoden messuille on tulossa pohjakarttaan. Otettaisiinkohan D-hallikin kokonaan käsityömessujen käyttöön? 

Aikaisempina vuosinahan D-hallissa on ollut keräilymessut, joilta olen itsekin ostanut paljon joululahjoja, mutta jotka ovat nykyään Mega Outletin yhteydessä. Tänä vuonnahan D-hallissa oli nukkekoti- ja pienoisrautatie messut. D-halli toisi kyllä kivasti lisää tilaa käsityömessuille.

Tänä vuonna huomasin jälleen selkeästi tarvitsevani messuille seuraa, että jaksaisin koluta messut läpi niin perusteellisesti kuin haluaisin. Yksin tulen vain juosseeksi messut läpi nopeasti ja tehokkaasti ja sitä myötä myös todella ylimalkaisesti. Perjantaina kierrellessäni messuja kaverin kanssa kävimme messuja paljon rauhallisemmin läpi kuin lauantaina kierrellessäni yksin. Äiti, sisko, käly ja kaverit beware, raahaan teidät ensivuonna messuille kanssani.

Ostoksia tein messuilla tänä vuonna todella maltillisesti. Viime vuoden kulutusjuhla oli vielä aivan liian tuoreessa muistissa. Sitä voisi jopa kutsua ostoskrapulaksi.

Regian sukkalangan sekä Cloverin ergonomiset virkkuukoukut ostin Lankaidean osastolta. Sukkalanka on ilmeisesti joku Regian jouluväri, mutta itse en saa langasta jouluviboja, enemmänkin keväisiä.
Korvakorut ovat OneManBandin, eli Finnish Design Boutiquen osastolta, ne ovat Unique Design by Marian. Olin jo lähtemässä osastolta pois, kun huomasin nämä korvakorut, ja minun oli saatava ne.
Salmiakit ostin Tallipihan Suklaapuodin osastolta, jos minulle luvataan todella väkevää salmiakkia, ostan varmasti. Täydellistä, tai edes lähes täydellistä, salmiakkia tuntuu olevan mahdotonta löytää.

Tämä postaushan odotti valmiina kuvaa näinkin pitkään, sillä Suomen talvi ei varsinaisesti ole suosiolinen yrityksille saada otettua siedettäviä kuvia. Eikä tämäkään mikään valokuvataiteen merkkiteos ole, mutta tällaista sai nyt tällä rahalla :D

Kunnianarvoisa Joulupukki,

kulunut vuosi on ollut, jos ei raskas, niin varsin vaativa. Vaikka suuri osa tapahtumista on ollut positiivisia, niin ne ovat myös olleet kuormittavia, vaatineet paljon töitä. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla kiltti, ja mielestäni siinä ehkä jopa onnistunut. Parantamisen varaahan aina tietenkin on.

Olin jo listannut pitkät pätkät kaikkea, mitä tänä vuonna haluaisin paketteja availlessani löytää. Mutta sitten pysähdyin miettimään asiaa tarkemmin, tavarapaljous oli alkanut ahdistaa ja suunnitelmat tavaramäärän vähentämiseksi olivat alkaneet muotoutua. Päätin siis toivoa asioita, jotka parantavat ja/tai helpottavat arkeani:

Harry Potter ja Azkabanin vanki, kuvitettu painos. Kyllä, minulla on jo kaikki Harry Potterit. Suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Ja yksi saksaksi(juurikin Azkabanin vanki). Azkabanin vanki on ensimmäinen Potter –kirja jonka olen lukenut. Sain sen joululahjaksi Isoveljeltäni vuonna 2001 ja se on aina ollut minulle rakkain seitsemästä Potterista. Kirjat parantavat arkea aina, ja tuttuun tarinaan on aina mukava sujahtaa, kun maailma koettelee.

 Leffalippuja. Nämä ovat omalla kohdallani niin sanotusti varma nakki. Toimivat aina. Rakastan tarinoita, ja elokuvat ovat yksi loistavista keinoista kuulla, nähdä ja kokea niitä.

Hamahelmiä. Tykkään kovasti askarrella hamahelmillä, niillä midi-kokoisilla, joten jättipurkki tai –laatikko olisikin valtavan hauskaa löytää paketista. Toki ensimmäinen suuri huvi hamahelmilajitelmasta tulee tietenkin siitä, kun lajittelee kaikki helmet väreittäin omiin pusseihin tai rasioihin :D

Kunnollinen veitsi. Vaikka siskon keittiössä hääräillessä terävät veitset ovat usein koituneet sormien turmaksi, niin kyllä hyvä veitsi omassakin keittiössä tekisi kokkailusta paljon nopeampaa ja joutuisampaa.

Laatuaikaa läheisten kanssa. Tarvinneeko tätä edes selittää?

Flanellilakanat. Flanellilakanat olisivat mukavan pehmoiset, nukkuessani peittokasani alla.

Kissasaippua ja sille kiva rasia. Ihan oikeasti. Kissasaippua, eli marseille-saippua on todella monikäyttöinen ja sopii hyvin esimerkiksi meikkisiveltimien pesemiseen. Ja on halvempaa, kuin siveltimille tarkoitettu saippua. Kiva rasia kissasaippualle vielä, niin avot, Tiina on onnellinen.

Hackmann Carelia teelusikoita. Suurempia kuin kahvilusikat, pienempiä kuin ruokalusikat. Täydellisiä monenmoiseen syömiseen., niin kuin esimerkiksi viiliksen ja jogurtin syömiseen.

Kiitos, ja Hyvää Joulua!

Ystävällisin terveisin

Tiina

Joulukuu

Joulukuun ensimmäinen. Vihdoin.

Olen tänä vuonna odottanut joulukuuta aivan erityisen paljon. Tein syksyllä päätöksen, että annan jouluinnostukseni lähteä ihan vapaasti lapasesta, en aio pidätellä yhtään. Pidän tätä jopa osittain tieteellisenä kokeena, kuinka paljon pystyn intoilemaan ja tekemään juttuja.
Tämä intoilu tulee todennäköisesti näkymään myös täällä blogin puolella. Tai sitten ei, mistä näistä koskaan tietää. (No kyllähän se nyt tulee näkymään)

Vaikka monet joulukuun touhuistani ovat kyllä salaisia, olen pahasti jäljessä joululahjojeni aikataulusta. En käsitä, miten näin pääsi käymään. Viime vuonna olin näihin aikoihin jo ihan valmis. Ja tänä vuonna joulu on vielä vähän erilainen, kun emme vietäkään sitä kotikotonani vaan kokoonnummekin toisen sisarukseni luokse koko porukka. Eli ainoa erilainen asia on paikka, jossa olemme. Se tuntuu suuremmalta muutokselta kuin onkaan. Olenhan minä toki lupautunut auttamaan järjestelyissä, mutta se tarkoittaa vain muutamaa ylimäärästä hommaa. Pääsen kokeilemaan uusia juttuja, ei huono.

Minulla meni todella monta vuotta joulua vihatessa, erinäiset ikävät tapahtumat joulun aikaan vuosia sitten vei ilon joulusta moneksi vuodeksi. Viime vuonna se jo vähän pilkisti verhojen raosta, mutta tänä vuonna aion päästää sen valloilleen. Tai niin valloilleen, kun sen vain voi päästää hankkimatta 180-senttistä valkoista muovikuusta ja siihen kilokaupalla koristeita. Se on vuorossa vasta ensivuonna.
Joululauluihin en ole vielä oikein päässyt sisään. Aion jatkossakin kulkea kaupoissa luurit korvilla ja blokata joululaulut pois. Joulukalentereita minulla sen sijaan on useampi. More is more and less is a bore.

Vaikka on koe olevani Over the Top –joulufani ja fiilistelijä, on minulla vähän vaikeuksia päästää innostustani täysin avoimesti valloilleen. Muut perheessäni eivät ole jouluihmisiä, joten vastakaikua on turha odottaa. Silmien pyörittelyä ja valitusta korkeintaan, jos niitäkään. Onneksi on sisarusten lapset, jotka vielä innostuvat joulusta(joskin todennäköisesti he innostuvat enemmän isosta lahjakasasta ja herkuista kuin joulusta itsestään). Mutta ei se haittaa, minä saan intoilla niin paljon kuin haluan.